Tietokone-lehti 12/1998

Tulkaa tytöt takaisin

Tietoyhteiskunta tulee hitaasti mutta varmasti. Tietotekniikan ja tietoliikenteen eri sovellukset määräävät jatkossa yhä enemmän liike-elämän ja koko yhteiskunnan toimintaa.

Julkisuudessa on kiinnitetty hyvin vähän huomiota tietoyhteiskunnassa vallitsevaan sukupuolten väliseen epätasa-arvoon. Miesten ja poikien verkkokäyttö on yleisempää kuin tyttöjen ja naisten käyttö.

Tarkkoja tilastoja verkon käytöstä ei ole, mutta erilaisiin verkkopalveluihin rekisteröityneistä käyttäjistä voi päätellä, että naisten osuus uuden web-median käytöstä on 20-30 prosentin luokkaa. Koska tietoverkon käyttöä pidetään modernin ajan lukutaitona, on monin tavoin huolestuttavaa, jos naiset jäävät verkossa vähemmistöksi.

Verkko on myös mahtava resurssi, josta voi hakea tietoa ja jossa voi vaihtaa kokemuksia ennen näkemättömällä tavalla. Siksi verkon käytön laajentaminen kaikkiin kansalaispiireihin on yhtä tärkeää kuin aikanaan oli lukutaidon ja kirjastopalvelujen saattaminen kaikkien ulottuville.

Koulutus miesten käsissä

Miehet ovat enemmistönä verkkopalvelujen käyttäjissä, mutta vielä suurempi epäsuhta vallitsee tietotekniikan koulutuksessa. Varsinkin korkeakoulutasolla naisten osuus alan opiskelijoista on pieni ja suunta on entisestään alaspäin. Tietokoneita harrastavat pojat tutustuvat alaan jo pienestä pitäen pelien ja kotimikroharrastelun kautta, mikä antaa heille tyttöjä paremmat valmiudet ja halun hakeutua alan koulutukseen.

Näillä valinnoilla voi olla jatkossa kauaskantoisia seurauksia: millainen tulee tietoyhteiskunnasta, jos sen päättäjät ja rakentajat ovat pelkästään miehiä? Verkkomaailma heijastaa väistämättä rakentajiensa arvoja ja ajatuksia.

Vaikka Suomi pitää itseään ykköstietoyhteiskuntana ja käyttää miljardi markkaa vuodessa tietoyhteiskunnan rakentamiseen, kaikki aiheen tiimoilla esiintyvät keskustelijat ja toimijat ovat miehiä.

Yhdysvalloissa asiaan on jo herätty. Scientific American kertoi elokuun numerossaan, että tietojenkäsittelyn akateemisen loppututkinnon suorittaneista naisten osuus oli suurimmillaan vuonna 1984, jolloin se oli 37,1 prosenttia. Kymmenen vuotta myöhemmin naisten osuus oli pudonnut 28,4 prosenttiin. Englannissa naisten osuus alan opiskelijoista on pudonnut vielä rajummin, kolmanneksesta viiteen prosenttiin.

Kehityksen suunta on ollut sama myös Suomessa. Vaikka naiset ovat enemmistönä lähes kaikissa yliopistoissa ja korkeakouluissa, tekninen ala tekee yhä poikkeuksen. Ja mikä hälyttävintä, suunta on koko ajan laskeva.

Vuonna 1989 Otaniemen teknisen korkeakoulun opiskelijoista naisten osuus oli 18,3 prosenttia, vuonna 1997 luku oli 18,1 prosenttia. Eniten naisia on kemian alalla (48%), mutta tietotekniikassa heidän osuutensa on pudonnut jo alun perin alhaisesta 8,6 prosentista (1989) nykyiseen vielä alhaisempaan 5,6 prosenttiin.

Tytöt - tulkaa takaisin. Teitä tarvitaan.

Mihin naisia tarvitaan?

Eikö sitten riitä, että naiset osaavat toimia verkon hyötykäyttäjinä? Miksi heidän ylipäätänsä pitäisi ryhtyä insinööreiksi?

Yhtä hyvin voisi kysyä, miksi naisia tarvitaan lääkäreinä. Jos naiset tyytyisivät pelkkään sairaanhoitajan osaan ja koko lääkärikunta olisi miesvaltainen, tilanteeseen vaadittaisiin varmasti muutosta.

Taannoin oltiin huolissaan siitä, että opettajakoulutukseen hakeutuu liian vähän miehiä. Ratkaisuksi ehdotettiin kiintiöitä, mikä tuskin voi olla oikea tapa ohjaamaan nuorten uravalintaa. Tavalla tai toisella pitäisi kuitenkin saada lisää miehiä koulujen ja lastentarhojen opettajiksi sekä naisia tietotekniikan tekijöiksi.

Koska tietotekniikka on tulevaisuudessa keskeinen yhteiskuntaan ja liike-elämään vaikuttava voima, tämän alan toimijoilla on tavallista suuremmat vaikutusmahdollisuudet. Tekniikan hallitseminen on avain vallankäyttöön.

Ala on myös taloudellisesti tuottavaa ja siksi naisten jääminen sen ulkopuolelle kasvattaa palkkaeroja. Vaikka naisten koulutustaso ylittää miesten tason, palkkaerot eivät pienene, koska naiset valitsevat "vääriä" aloja. Aloilla ei ole kasvua ja alalle valmistuvien henkilöiden määrä ylittää työelämän kysynnän, kun taas monet insinöörialat kärsivät jatkuvasta työvoimapulasta.

Naisten vähäinen osuus ATK-alalla ja sen uhka tasa-arvolle ei vielä ole herättänyt sen paremmin naisten omia etujärjestöjä kuin julkista keskusteluakaan. Asiaa on tutkittu vain vähän; viimeksi keväällä Liikenneministeriön julkaisuja-sarjassa (10/98) ilmestyi "Tasa-arvo ja tietoverkot", joka osoitti ainakin sen, ettei kenelläkään ollut selvää keinoa tilanteen muuttamiseksi. Edes tilanteen vakavuudesta ja toimenpiteiden tarpeellisuudesta ei oltu yhtä mieltä.

Syitä ja tekosyitä

Naisten vähäiselle kiinnostukselle tietotekniikkaa kohtaan on esitetty useita syitä. Väitetään, että ala on liian tekninen kiinnostaakseen tyttöjä. Mutta nykypäivän tietotekniikka ei ole pelkkiä bittejä, vaan sivuaa läheisesti viestintää ja sisältötuotantoa. Työ on siistiä, vaatii huolellisuutta, sitä voi tehdä etätyönä ja palkka on hyvä.

Väitetään myös, että naiset eivät halua miesten dominoimalle alalle. Mutta sama tilanne on aikanaan vallinnut kaupallisella, lääketieteellisellä ja oikeustieteellisellä alalla. Näillä aloilla perinteiset miehiset valtarakenteet ja hyvä veli-verkostot eivät ole vieläkään täysin murtuneet. Nuorella ATK-alalla ihmisen omat kyvyt huomioidaan paremmin.

Ehkä vika onkin katsojan silmässä? Ainakin insinöörien julkinen kuva on perin harmaa. Television sarjoissa, joista monet nykyään saavat maailmankuvansa ainekset, vilisee trendikästä mediamaailmaa sekä Teho-osaston, Ally McBealin ja Sydänten akatemian kaltaisia sarjoja, joissa annetaan glorifioitu kuva eri ammattikunnista ja yliopistomaailmasta.

Entä jos Sydänten akatemian tapahtumat olisikin sijoitettu teekkarimaailmaan? Millainen olisi ollut Sydänten Otaniemi?

Insinöörien puutteellisten viestintätaitojen vuoksi ala ylittää uutiskynnyksen yleensä vain kielteisessä yhteydessä, kuten hakkerointitapauksissa. Siksi insinööritielle valikoituu lähinnä poikia, joille alan valinta on selvä jo pienestä pitäen.

Hevoshullut tytöt

Monet pojat harrastavat tietokoneita ja pääsevät pelien kautta sinuiksi tietotekniikan kanssa. Kaveripiirin esimerkki imaisee mukaan nekin, joilla ei muuten olisi kiinnostusta asiaan. Osa pojista jää suorastaan koukkuun koneensa ääreen.

Tyttöjen on vaikea ymmärtää, mikä saa pojat istumaan illat ja viikonloput nenä kiinni ruudussa, kun ajan voisi käyttää paremminkin.

Tytöillä vastaava harrastus on puuhailu hevosten kanssa. Lähes jokainen tyttö kokee jossain vaiheessa hevoset vastaansanomattoman ihaniksi ja saattaa viettää illat tai viikonloput tallilla ilmaista työtä tehden.

Poikien on vaikea ymmärtää, mikä hevosissa kiehtoo tyttöjä. Hevoset kun ovat isoja, haisevat pahalle ja yhden ratsastustunnin hinnalla voisi surffata verkossa koko viikon.

Lisäksi hevoset ovat vaarallisia. Keskimäärin joka vuosi joku kuolee hevosonnettomuuksissa. Maaliskuussa 1995 parikymppinen nainen putosi hevosen selästä Lohjalla. Heinäkuussa 1997 tyttö ja ratsu kuolivat junan alle Iitissä.

Tämän vuoden huhtikuussa nuori nainen kuoli Nurmijärvellä ja lokakuussa ravihevonen potkaisi omistajansa hengiltä. Hevosiin verrattuna mikrojen kanssa puuhailu on halpaa ja vaaratonta.

Vaikka poika olisi kiinnostunut hevosista, hänen on yhtä vaikea päästä sisään hevosmaailmaan kuin on tyttöjen päästä mikromaailmaan. Kaveri- ja harrastepiirin vaikutus on suuri, eikä lapsella tai nuorella ole vielä rohkeutta erottua ympäristöstään.

Hevosharrastajien lehti on kuin MikroBitin peilikuva: toimittaja- ja avustajakunta koostuu pelkistä naisista. Vaikkei lehti tarkoituksella erottele poikia alan ulkopuolelle, kesäkilpailun otsikko "Kuvaa hevostytön huone" kertoo kyllä, mistä on kyse.

Saattaa silti olla, että jonain päivänä tytöt huomaavat tehneensä viisaan valinnan. Jos bensiini loppuu maailmasta tai ekologiasyistä autot vaihtuvat perinteisiin hevospeleihin, hevosiin tottuneet tytöt saavat todellisen etulyöntiaseman ja pääsevät hyödyntämään harrastuksensa tuloksia.

Jos tietoyhteiskunnasta tuleekin miesten maailma, hevosyhteiskunta olisi naisten maailma.

Otteita 14-vuotiaan tytön lähettämästä palautekirjeestä:

Voisin kertoa, että on hankalaa olla tyttö, joka on kiinnostunut tietokoneista nykymaailmassa. Esimerkiksi koulun jälkeen saa tiettyinä päivinä jäädä kahteen koulumme ATK-luokkaan pelaamaan, surffaamaan netissä tai tekemään projekteja. Luokassa on yleensä minun lisäkseni yksi tyttö tai silloin tällöin kaksi, jotka chattailevat, mutta kaikki muut ovat poikia. Jos haluaisin pelat Quakea tai GTA:ta, eivät he halua pelata kanssani. Poikkeuksen tekee eräs luokallani oleva poika. Hän on hyvä Quakessa, mutta vaikka voitin ensimmäisellä pelikerrallani lähes kaikki muut pojat, eivät he silti ota minua mukaansa.
...
Yläasteellamme on lisäkseni vain pari muuta tyttöä, jotka ovat kiinostuneita tietotekniikasta. Ysillä heitä on eniten, kolme, kasilla ainoastaan minä ja seiskalla ei ketään. 
...
Hevosista en sinänsä ole ikinä ollut kiinnostunut, mitä nyt ratsastin pari vuotta, koska siskonikin ratsasti. Kuitenkaan se ei ole täysin naisvaltainen ala, mieti vaikka huippuratsastajia. Heistähän iso osa on miehiä, paljon suurempi osa kuin naisia tietotekniikassa.
...
Sinänsä en voi sanoa, että olen hyvä käyttämään tietokonetta, sillä riippuu aivan siitä, mihin verrataan. Osaan tekstinkäsittelyä, tehdä kotisivuja, asentaa 3D-kortin, imuroida ja zippailla ja muutenkin käyttää tietokonetta. Sen sijaan en osaa ohjelmoida, konfiguroida esim. verkkokortteja enkä paljon muutakaan "käytännön" hommaa tietokoneen sisällä. Tytöistä olen parhaita koulussamme, mutta jos verrataan myös poikiin, niin en ole. Jos koulussamme järjestettäisiin lyhytkurssi tietokoneen purkamisesta, ilmoittautuisin sille riemusta kiljuen.

Oikeastaan ongelma tuntuu olevan suhtautumisessa. Tyttöjen on vaikea päästä jo nuorena alalle, koska pelkästään pojat ovat siitä kiinnostuneita
...
Kukaan muu tyttö meidän luokallamme ei osaa käyttää tietokonetta kuin nimellisesti (eivät osaa vaihtaa tallennuspaikkaa Wordissa, eivätkä tiedä, mikä windows heillä on käytössään). He ovat kaikki tekstinkäsittely-ATK:ssa, jossa on tyttöjä ja poikia suurinpiirtein saman verran. Tekstinkäsittely-ATK eroaa paljon pelkästä ATK:sta, sillä niillä tunneilla harjoitellaan kymmensormijärjestelmää ja pelkästään tekstinkäsittelyä. Meidän tunneillamme myös internet on mukana, mutta ei se paljon oikeastaan eroa, sillä osaan käyttää sitäkin hyvin.

Jotenkin tuntuu, että teen suuren vaikutuksen opettajiin. Varsinkin luokanvalvojamme pitää minua oikeana ATK-guruna .... Olen kuitenkin onnellinen siitä, että koulumme on näin ATK-painotteinen. Useimmilla tietokoneen käyttöön liittyvillä lyhytkursseilla on pelkkiä poikia, vaikka ne ovat luokka-asteesta riippumattomia. Ja jos OPO:mme pitää ne, en haluaisi mennä niille, koska hän on sovinisti.
<takaisin