Tietokone-lehti 2/1999

Jäähyväiset filmille?

Hankin hiljattain uuden digitaalikameran. Edellinen kamera oli pelkkä lelu, mutta uusi Kodakin 260 on toista maata. Se panee vakavasti pohtimaan, onko filmillä lainkaan tulevaisuutta ja mitä seurauksia yleisellä digitalisoitumisella oikein onkaan.

Digitaalikamera tuntuu yksinkertaiselta laitteelta: siinä on vain prosessori, flash-muistiin tallennettua ohjelmakoodia, valoherkkä kenno ja filmin tilalla muistipiiri, johon kuvat tallennetaan.

Kuitenkin vasta viime vuonna markkinoille tulivat ensimmäiset vakavasti otettavat digitaalikamerat, joissa kuvan tarkkuus on yli miljoona pistettä. Tällä hetkellä kehitys on niin nopeaa, että kamerat vanhenevat nopeammin kuin mikrot.

Tilanne muistuttaa 1980-luvun alkua mikromaailmassa. Silloin uusia, parempia malleja ilmestyy markkinoille lähes viikoittain. Tänään ostettu kamera on ensi vuonna jo auttamattomasti vanhentunut, mutta toisaalta nyt otetuilla kuvilla on muistoarvoa, jota ei voi rahalla mitata.

Tämän päivän mikrot ovat kuin samasta puusta veistettyjä, mutta digitaalikameroiden tekijöillä riittää vielä innovaatioita ja niin kameroiden toiminnassa kuin käytettävyydessäkin on suuria eroja. Siksi ystävien kokemukset ja lehtien testit ovatkin kameraa valittaessa kullanarvoisia.

Digitaalilaitteet tulevat

Mittaamme usein tietotekniikan kehitystä PC:iden kautta. Mitä isommat levyt ja muistit, ja mitä tehokkaammat prosessorit, sitä enemmän tietotekniikka näyttää kehittyneen. Pelkkä mikroihin tuijottaminen antaa kuitenkin asiasta aivan väärän kuvan.

Mikrot ovat tavallaan tulleet kehityksensä päähän ja muuttuneet kuolettavan tylsiksi. Todellista vallankumousta tehdään parhaillaan aivan muualla.

Esimerkiksi juuri digitaalikameroissa, joissa miljoonan pisteen kuvan pakkaaminen JPEG-muotoon vaatii runsaasti prosessoritehoa. Tehokkaaltakin pöytämikrolta kuluu tovi 500 kilotavun JPEG-kuvan avaamiseen, vaikka siinä olisi tehokas ja leivinuunin kuumuudella käyvä Pentium II-prosessori.

Digitaalikamerassa kuvat on pakattava vähintään yhtä nopeasti kuin mitä pöytäkoneelta kuluu niiden avaamiseen. Tehosta huolimatta prosessorin on toimittava paristoilla ja kulutettava mahdollisimman vähän sähköä. Lisäksi kuvien tallentaminen postimerkin kokoisille CompactFlash- tai SmartMedia-muistikorteille vaatii muistipiiritekniikan uusinta osaamista.

Digitaalikameroiden lisäksi tietotekniikka on tuottanut paljon muitakin uusia huipputekniikan laitteita, jotka eivät olisi mahdollisia ilman akku-, prosessori-, muisti- ja tietoliikennetekniikan kehitystä: kädessä pidettävät GPS-paikantimet, matkapuhelimet, MP3-soittimet, käsimikrot ja tulevaisuuden sähköiset kirjat.

Minilaitteet olivatkin syksyn Comdex-messujen tärkein trendi ja todellinen tietotekniikan kehityksen mittari. Osoituksena kehityksestä on Microsoftin mielenkiinto alaa kohtaan. Se tekee kulissien takana hartiavoimin töitä saadakseen minilaitteisiin tarkoitetun Windows CE-käyttöjärjestelmän yleistymään ja napatakseen näin osan uusista markkinoista.

Toistaiseksi menestys on kuitenkin ollut vaatimaton, eikä yleisen mielipiteen kääntyminen Microsoftia vastaan ainakaan helpota tehtävää.

Digikuvaus mullistaa

Digitaalikamera ei ole pelkkä mikrokauppiaiden myynninvauhdittaja, vaan sillä on aidosti valokuvausta mullistava vaikutus.

Kun valokuvaaja on ennen joutunut odottamaan vähintään muutaman päivän saadakseen kuvat takaisin kehityksestä ja nähdäkseen, onnistuivatko ne, digikamerassa tulos näkyy heti. Jos kuva epäonnistui, sen voi tuhota napin painalluksella, ja ottaa tilalle uuden.

Parasta mahdollista kuvaa voi haarukoida ottamalla kymmenen kuvaa peräkkäin ja jättämällä niistä vain yhden jäljelle. Erilaisia suljin-, valaistus- ja aukkoyhdistelmiä voi kokeilla rajattomasti, kun tuloksen näkee heti. Välitön palaute opettaa valokuvauksen perusteita tavalla, joka ei aiemmin ollut mahdollista.

Lehtityössä digitaalinen kuvaus on mullistanut uutisvälityksen nopeuden. Kuvaaja voi lähettää otoksensa langattomasti GSM:llä suoraan painoon tai lehden WWW-sivulle.

Uutta ulottuvuutta kameran käyttö saa matkoilla. Jos käytössä on matkamikro ja sähköpostiyhteys, matkailija voi lähettää kotiväelle digikameralla otettuja sähköisiä postikortteja poseeraten itse tunnettujen nähtävyyksien edessä.

Kameran avulla voi myös pitää sähköistä päiväkirjaa, johon tekstin ohella lisätään valokuvia. Kerrotaan, että esimerkiksi Amazon-kirjakaupan luoja Jeff Bozos käyttää digikameraansa päivittäin dokumentoidakseen Amazonin historian jälkipolville.

Itse koin digikuvauksen edut parhaiten Comdexista palatessani. Olen aiempina vuosina ottanut messuilta dioja ja pitänyt niiden perusteella sitten messukatsauksia erilaisille yleisöille. Diojen kehittäminen, järjestäminen lippaaseen ja kuvien hallinta jälkeenpäin on kuitenkin ollut työlästä ja hidasta.

Nyt saatoin valita parhaat kuvat joka ilta ja siirtää ne kamerasta mikron levylle. Paluulennolla Los Angeles-Lontoo luin kuvat PowerPointiin siten, että jokainen valokuva täytti yhden sivun. Pystyin koostamaan esityksen ja järjestämään kuvat halutulla tavalla jo ennen kuin olin edes palannut Suomeen. Diaheitintä en enää tarvinnut, koska saatoin heijastaa kuvat suoraan mikrosta PowerPoint-esityksenä.

Kaatuvia kameroita, lukkiutuvia kirjoja

Näyttää siltä, että juuri valokuvaaminen on seuraavaksi liittymässä yleisen digitalisoinnin virtaan. Musiikkia voi jo ostaa verkosta suoraan omalle mikrolle tai kannettavaan MP3-laitteeseen, ja joulun alla ostin verkosta tilaamalla Rocket eBookin, joka aikoo tehdä saman kirjoille.

eBook on taskumikron kokoinen laite, jota hallitsee iso näyttö. Näppäimistöä siinä ei ole lainkaan. Kirjat ja lehdet ostetaan verkosta, jonka jälkeen niitä voidaan lukea laitteen näytöltä. Yleistyessään laite olisi Suomen metsäteollisuuden kauhu, tekisihän se paperin pitkälti tarpeettomaksi.

Kun musiikki, valokuvat ja kirjat siirtyvät digitaaliaikaan, ne törmäävät niin hyvässä kuin pahassakin aiemmin tietokonemaailmasta tuttuihin ilmiöihin.

Digitaalikameran kiusallisin piirre on odotus, joka kuluu kameran buuttamiseen: kameraltani kestää lähes 10 sekuntia päästä virran kytkemisen jälkeen kuvausvalmiiksi. Pahimmassa tapauksessa tilanne on jo ohi, kun kamera suostuu ottamaan ensimmäisen kuvan.

Kamerani on myös kaatunut tietokoneen lailla; ei putoamalla, vaan jäämällä täysin jumiin. Laitteesta piti poistaa hetkeksi paristot, ennen kuin se jälleen alkoi toimia. Myös Rocket eBook meni täysin juntturaan ja alkoi toimia vasta, kun valmistaja oli toimittanut siihen sähköpostilla uuden firmware-ohjelmiston.

Digitalisoinnin myötä luvassa on siis kaatuilevia kameroita ja lukkiutuvia kirjoja.

Virran riittävyys on ainainen ongelma. Monissa perinteisissä kameroissa voi paristojen loputtuakin ottaa kuvia mekaanisella suljinajalla, mutta digitaalinen laite on virrattomana viraton.

Tiedostojen varmuuskopiointi tulee entistä tärkeämmäksi. Ennen levyaseman rikkoutuminen tuhosi ohjelmia ja tekstejä, jatkossa saattavat mennä myös musiikit, valokuvat ja kirjat.

Digitalisoinnin suurin etu on sen luontoystävällisyys. Erityisesti vihreys näkyy valokuvauksessa, sillä filmimateriaaliin ja kuvien kehittämiseen käytetään monenlaisia haitallisia kemikaaleja.

Vihreys ulottuu myös kirjoihin ja CD-levyihin. Levyjen, kirjojen ja lehtien painaminen, niiden kuljetus, varastointi ja keräys takaisin kierrätystä varten, on kallista ja saastuttavaa. Lisäksi tuotteita joudutaan valmistamaan varmuuden vuoksi ylenpalttisesti, jolloin suuri osa jää myymättä ja päätyy ainakaan kaatopaikalle.

Sähköiset ykköset ja nollat siirtyvät ilman hukkaa tai jätettä verkkoa pitkin, eikä yhtään turhaa kappaletta tarvitse valmistaa.

Filmi säilyy jonkin aikaa

Monista eduistaan huolimatta kuluu vielä hetki, ennen kuin digikamerat syrjäyttävät kokonaan filmin. Digikameroiden hinnat pysyvät perinteisiä kameroita korkeampina ja kuvien paperitulostus on tavallisen kotikuvaajan kannalta pullonkaula.

Vaikka Kodakin 260 edustaa monin tavoin alansa huippua, siinäkin on vielä monia puutteita. Tavalliseen kameraan verrattuna säätömahdollisuudet ovat puutteelliset eikä kuvan erottelukyky tai JPEG-pakkauksen virheet tyydytä vaativaa katsojaa. Nämä ovat kuitenkin tilapäisiä ongelmia. Ennen pitkää ammattilaisten käyttämät menetelmät valuvat ketjua alaspäin kuluttajatasolle asti.

Suomessa on jo muutama digiaikaan siirtynyt ammattikuvaaja. Tarvittava digitaaliperä käyttää vakoilusatelliiteista peräisin olevaa tekniikkaa ja maksaa Mersun hinnan, joten kyseessä on iso investointi. Mahdollisuus ottaa mainoskuvat studiolla ja siirtää ne mikrolla verkkoa pitkin suoraan painoon säästää kuitenkin niin paljon aikaa, että investointi kannattaa.

Ennen pitkää filmi häviää ja valokuvaus liittyy osaksi yleistä konvergenssiä, jossa nykyiset kirja- ja sanomalehtipaperit, äänilevyt, videot ja kaikkinainen sisältötuotanto kietoutuu yhteen ja siirtyy digitaaliseen muotoon.

Digitaaliselle sisällölle avautuvat globaalit markkinat, joilla toimivat uudenlaiset lait. Tavara voi siirtyä suoraan tekijältä kuluttajalle ilman perinteistä tuottaja-julkaisija-jakelija-varastointi -ketjua sekä vailla kansallisia rajoituksia, veroja tai tulleja.

Nähtäväksi jää, onko uusi tilanne Suomen kaltaisille pienille maille uhka vai mahdollisuus. Onko meillä tarpeeksi henkistä pääomaa, mielikuvitusta ja uskallusta viedä omaa kulttuuriamme digitaalisena maailmalle, vai hukummeko yhä lisääntyvään jenkkikulttuurin tulvaan.

<takaisin