Tietokone-lehti 5/1999

Vanhat Tekniikan Maailmat kertovat

Vieraillessani viime kesänä sukulaisten mökillä tein kiinnostavan löydön: kellarissa oli Tekniikan Maailman vanhoja numeroita 30 vuoden takaa. Lehtien selailu aiheutti monta ahaa-elämystä, joten laitoin ilmoituksen Internetiin ja hankin itselleni myös 70- ja 80-lukujen lehdet. Niiden pölyttyneitä numeroita olen sen jälkeen lehteillyt historian siipien havina korvissa kohisten.

TM on vuosien varrella ollut nopeasti kehittyvän teknisen maailman peili. Monet vanhat jutut saavat lukijan nyt hymyilemään: ennusteet eivät toteutuneet eikä moni lupaavana pidetty keksintö koskaan yleistynyt.

Toisaalta kehitys näyttää toistavan itseään. Monet asiat, joita pidämme uusina ja ihmeellisinä, olivatkin olemassa jo kauan sitten, joskin hieman eri näköisinä. Lehtiä lukemalla löytyy lainalaisuuksia, jotka vaikuttavat tietotekniikan kehitykseen vielä tänäkin päivänä. Tekniikka on muuttunut, mutta ihmiset pysyneet samoina.

Kaikkien paljastavimpia ovat kuitenkin mainokset. Niistä näkee selvimmin arvojen ja tapojen muutoksen.

Väritv - ihan totta

Tekniikan Maailman kansikuvajuttu syksyllä 1968 kertoi väritelevisioista, jotka olivat juuri tulossa markkinoille. Kannessa oli otsikko "Väri-TV on täällä". Niin suuri oli värillisen television ihme, että alle oli vielä lisätty varmuuden vuoksi sanat "Ihan totta".

Vanhan väritv-jutun lukeminen tuo osuvasti mieleen mikrotietokoneista kertovat jutut. Laajassa erikoisartikkelissa selvitetään yksityiskohtaisesti väritv:n toimintaperiaatetta, sähkömagneettisen säteilyn aallonpituuksia, PAL/NTSC-järjestelmien teknisiä eroja ja värispektriä - jopa väritv-kameran toiminta käydään läpi.

Huvittava yksityiskohta on lähikuva Grundigin säätöpaneelista, jossa on 18 pientä säätöpyörää. Kuvateksti kertoo, että "värikuvaputken kohdistuskorjauksia varten tarvitaan oheisen kuvan osoittama määrä säätimiä. Onneksi säädöt pysyvät melko hyvin paikoillaan, joten ostajan huoleksi ne eivät jää."

Teksti voisi yhtä hyvin kuvata tämän päivän nettiyhteyttä. Kun kaikki 18 parametria on viritetty kohdalleen, yhteys syntyy - yleensä.

Tämän päivän lehden televisiojutut ovat tyystin erilaisia. Telkkarista on tullut peruslaite, eikä sen tekniikka kiinnosta enää ketään. Samoin tulee käymään nettiyhteydelle. Sen 18 parametria katoavat käyttäjän näkyvistä ja muutaman vuoden kuluttua netin käyttö on yhtä yksinkertaista kuin television käyttö nyt.

Entäpä televisioiden hinnat? Ne vaihtelivat vuoden 1968 vertailussa 2960 ja 3990 markan välillä. Itse lehden irtonumeron hinta oli 1,90 markkaa. Tänään hinta on 35 markkaa. Jos lehden hintaa pidetään mittarina, television pitäisi nyt maksaa 54500-73400 markkaa. Parantunut tekniikka ja laajentuneet markkinat ovat kuitenkin pudottaneet television reaalihinnan 1/18 osaan alkuperäisestä.

Sydneyn olympialaiset

Väri-tv -erikoisnumeron takakannessa on tutulta kuulostava mainos: "Nähkää Mexicon olympiakisat väritelevisiosta". Kuvassa on kaksi naista, jotka tuijottavat herkeämättä televisiota, vaikka siinä näkyy vain värillinen testikuva. Aikansa blondeja siis!

Jos mainoksen teksti kuulostaa tutulta, se johtuu vain siitä, että Yleisradio aikoo aloittaa ensi vuonna digitaalitelevision markkinoinnin otsikolla "Nähkää Sydneyn olympiakisat digitaalitelevisiosta".

Mikään ei ole siis muuttunut.

Tai on sittenkin, sillä mainoksen naisilla on pöydällä edessään puoliksi juodut grogilasit. Niitä ei nykypäivän mainoksissa saa käyttää!

Piippu vaihtuu kännykäksi

Terveysajattelu ei muutoinkaan ollut vallalla vielä 1960-luvulla. Tupakkamainokset ("Colt iskee miehen makuun") olivat yleisiä ja mielenkiintoista kyllä, monet mainoksissa esiintyvät ihmiset polttavat tupakkaa tai piippua silloinkin, kun he mainostavat jotain aivan muuta tuotetta.

Syksyllä 1967 Yleisradio lähetti ensimmäiset stereofoniset lähetykset ja TM:n kansikuvajuttuna oli "Radiostereo on täällä". Kannen kuvassa on iso radio, lehti -- ja tuhkakupissa piippu. Piippu löytyy myös Pioneer-stereon mainoksesta, jossa mies nauttii musiikista piippua imien.

Tämän päivän mainoksissa ei piippuja näy. Tupakoinnista on tullut sosiaalisesti paheksuttavaa ja siihen liittyy vain kielteisiä arvoja. Vielä 1960-luvulla piipun polttoa pidettiin hienona ja aikanaan tupakoinnin uskottiin jopa olevan terveellistä, koska se edisti ruuansulatusta.

Nykymainoksissa piipun on korvannut kännykkä, jota käytetään menevien ja fiksujen ihmisten rekvisiittana. Huvittavaa kyllä, sen koko ja sijainti suhteessa käyttäjäänsä vastaa täysin vanhojen mainosten piippua.

Jokainen voi miettiä kuinka pitkälle analogia toimii. Kännyköiden terveydelle haitallisten vaikutusten todistaminen on vain ajan kysymys. Jokainen mikronkäyttäjä on havainnut, miten kaukanakin olevan näytön kuva väreilee GSM-puhelun tullessa, ja miten kaiuttimista kuuluu voimakasta pörinää.

Tällaisia efektejä aiheuttava säteilylähde aivojen vieressä ei mitenkään voi olla terveellistä.

Telsetistä Internetiin

"Koti on silloin paikka, jossa voi vastaanottaa ja lähettää tietoa. Tällöin kaikki maan kodit voivat viestiä toistensa kanssa, samoin kauppojen, pankkien, matkatoimistojen ja tietopalvelujen kanssa".

Teksti kuvaa selvästi Internetiä, mutta juttu on peräisin vuodelta 1984 ja kertoo Saksan BTX-kokeilusta eli järjestelmästä, joka Suomessa tunnettiin nimellä Videotex tai Telset. Siihen tarvittiin modeemi (nopeus 300 bps) sekä televisiovastaanotin. TV:n ruudulle voitiin hakea merkkipohjaisella grafiikalla tuotettua tekstiä ja alkeellisia kuvia. Varsinkin Saksan järjestelmä oli mittava: siinä oli tuhansia tietosivuja ja erilaisia kauppapalveluita.

Vielä vanhempi keksintö oli teleteksti eli nykyinen teksti-TV, jota muuan Eskoensio Pipatti kuvaa TM:n numerossa 9/77 seuraavasti: "Sivuilla on uutisia, ruokavihjeitä, tietoja elokuvista, säästä ym. Teletekstin saa kotitelevisioonsa pienellä lisälaitteella - kun ja jos se saa poliittisten piirien hyväksymisen myös meillä Suomessa".

Vanhat jutut osoittavat, että Internetin perusajatus oli olemassa jo 1970-luvulla. Hitaat modeemit ja television rajoittunut tarkkuus eivät kuitenkaan riittäneet sen kunnolliseen toteuttamiseen. Kun Marc Andreessen teki 1993 ensimmäisen graafisen selaimen, Internet löi itsensä maailmanlaajuisesti läpi parissa vuodessa, koska sosiaalinen tilaus järjestelmälle oli jo olemassa.

Poliitikot olivat kuitenkin menettäneet valtansa, eikä heiltä enää 1990-luvulla tarvinnut kysyä mitään.

Ennusteita

Vuoden 1967 toisessa numerossa esiteltiin otsikolla "Maanviljelyn tekniikkaa vuonna 2000" Fordin tieteisennustajien laatimaa kuvausta siitä, miltä maanviljely näyttäisi vuonna 2000.

Jutun piirroskuvituksessa atomivoimakäyttöiset traktorit vetävät ultraäänimuokkauskoneita, joiden siivet vetäytyvät kokoon kuljetuksen ajaksi. Toisessa kuvassa on yksiraiteinen kuljetusnauha, jossa kulkevat sylinterit kiidättävät maataloustuotteet tiloilta kulutuspisteisiin.

Ei mennyt ihan putkeen, vaikka asialla olivat Fordin parhaat insinöörit. Ennustuksen toteutumiseen on tosin vielä vuosi aikaa, mutta atomivoimasta on menettänyt vanhan sädekehänsä. Kuinkahan mahtaa käydä niille uusille keksinnöille, joiden nyt uskomme mullistavan tulevaisuutemme?

Yhtä pieleen meni 1973 esitelty Rooman klubin ennuste. Siinä oli analysoitu tulevaisuuden kehitystä. Kaikki mallit, joissa kulutus jatkui entisellään, johtivat maapallon romahtamiseen muutamassa kymmenessä vuodessa. Koska analyysi oli tehty oikein tietokoneella, kukaan ei uskaltanut epäillä sen luotettavuutta. Tietokonetta pidettiin nimensä mukaisesti ylimaallisen viisauden lähteenä.

Maailmanloppua on ennustettu useaan kertaan, mutta ainakin tähän asti ennusteet ovat olleet liian pessimistisiä. Ihmiskunta on sopeutunut odotettua paremmin ja Rooman klubi myönsi lopulta itsekin ennustuksensa epäonnistumisen.

Jotkut ennusteet osuivat kohdalleen. Otsikolla "Sony TPS-L2 stereotoistaja" esitelty ensimmäinen korvalappustereo (TM 17/80) ja ensimmäinen CD-soitin (10/79) yleistyivät nopeammin kuin edes laitteista innoissaan kirjoittaneet toimittajat uskoivat.

Betan urbaani legenda

Videonauhurit alkoivat yleistyä kodeissa 80-luvun alussa. Tarjolla olivat kilpailevat Betamax- ja VHS-järjestelmät, mutta Philips lisäsi sekaannusta tuomalla markkinoille oman, käännettävään kasettiin pohjautuvan V2000-tekniikan.

Urbaanin legendan mukaan VHS voitti pelin, vaikka Betassa oli parempi kuva. Tätä on käytetty selityksenä myös sille, miksi parempi Macintosh tai Unix hävisi aikanaan PC:lle ja Windowsille.

Mikään Tekniikan Maailman monista vertailutesteistä ei kuitenkaan tue tätä sitkeässä istuvaa uskoa Betan paremmuudesta. Päinvastoin, useassa vertailussa Beta-nauhurien kuvaa moititaan huonoksi.

Teknisesti huonompi järjestelmä ei voittanut. Pääasia kuitenkin oli, että markkinoille jäi vain yksi standardi. Vasta VHS:n voiton jälkeen nauhurit alkoivat todella yleistyä kodeissa. Nykyisiä video- ja vuokrausmarkkinoita olisi mahdoton kuvitella kahden keskenään kilpailevan järjestelmän aikana.

Vaan mitä kertoo se, että uusimpaan tekniikkaan erikoistunut Tekniikan Maailma on niitä harvoja suomalaisia aikakauslehtiä, joilla ei vieläkään ole omia WWW-sivuja?

Esimerkiksi Me Naiset -lehti avasi omansa jo neljä vuotta sitten.

<takaisin