Tietokone-lehti 8/1999

Paristosukupolvi

Jokainen sukupolvi on edeltäjäänsä fiksumpi. Pojista ja tytöistä polvet paranevat. Se on luonnollista ihmiskunnan kehitystä.

Nyt kasvamassa on ensimmäinen paristolasten sukupolvi. Kyse on lapsista, jotka vauvaiästä lähtien ovat olleet tekemisissä tietokoneiden ja elektronisten laitteiden kanssa. Kun tämän päivän keski-ikäiset leikkivät lapsina puu- ja muovileluilla, oman aikamme lasten leluissa jyllää elektroniikka.

On hämmästyttävää havaita, miten lähes jokainen lelu toimii nykyään paristoilla. Sähkö saa leikkiautot liikkumaan, nuket puhumaan, koirat haukkumaan ja pelit pyörimään. Lego on joutunut tuomaan tietotekniikan mukaan rakennuspalikoihinsa, eikä sekään estänyt yritystä tekemästä ensimmäistä kertaa historiansa aikana tappiota. Jopa jojot ovat nykyisin paristokäyttöisiä. Sähkö saa jojon välkkymään ja vinkumaan, koska pelkkä mekaaninen pyöriminen ei teknolapsille riitä.

Jatkuva paristonkulutus tekee kauppiaat ja alan valmistajat tyytyväisiksi, mutta on ympäristötietoisen ihmisen painajainen. Lapsiperheen kannattaakin hankkia paristojen sijaan akkuja ja niihin sopiva laturi. Se tulee aikaa myöten myös edullisemmaksi.

Paristolapsilla on vanhemmilleen muutakin kerrottavaa.

Ennakkoluuloton ja utelias

Me aikuiset voisimme ottaa oppia lapsista, jotka ennakkoluulottomasti ja uteliaasti tarttuvat uusiin teknisiin laitteisiin. He eivät pelkää, että uusi laite voisi mennä kokeilusta rikki, tai että se olisi liian vaikea opittavaksi. Ilman käsikirjoja tai kursseja lapset oppivat hetkessä sen, mitä heidän vanhempansa pitävät liian hankalana ja vaikeana.

Erinomainen esimerkki tästä oppimisesta oli taannoinen tamagotchi-villitys. Kun alle kouluikäiset lapset saivat käsiinsä tämän pienen lelun, he oppivat muutamassa hetkessä syöttämään, juottamaan, leikkimään, hoitamaan ja ulkoiluttamaan sitä.

Näin siitä huolimatta, että laitteen käyttöliittymä oli äärimmäisen huono: vain pari painiketta ilman selittäviä tekstejä, helppejä tai grafiikkaa. Käyttöohjeestakaan ei ollut apua, koska se oli japaniksi, eivätkä pienet lapset muutenkaan osanneet lukea.

Kun lapset sitten lähtivät ulos tai päivähoitoon, he jättivät tamagotchit vanhempiensa hoitoon. Epätoivoiset vanhemmat yrittivät pitää ne hengissä, mutta usein huonolla menestyksellä. Pahimpaan aikaan yritysten puhelinkeskuksissa saattoi nähdä rivin päivähoidossa olevia tamagotcheja. Niitä piti ruokkia ja hoitaa säännöllisesti, mihin vain puhelinkeskuksella oli aikaa.

Jos tamagotchit olisivat tulleet yrityksen henkilökunnan käyttöön, henkilökunta olisi valitellut laitteita vaikeiksi ja pyytänyt päästä kahden päivän kursseille. Microsoft olisi saanut taas kuulla kunniansa, vaikka sillä ei tällä kertaa ollutkaan mitään tekemistä asian kanssa.

Siinä, missä lapsi on utelias ja haluaa tehdä kaiken itse, aikuinen on kyllästynyt eikä halua enää oppia uutta. Lapsi haluaa painaa itse hissin nappulaa tai kaupan vihannesvaa'an painiketta, mutta kun toimistoon tulee jokin uusi laite tai tehtävä, aikuinen pyrkii löytämään aina jonkun toisen, joka näkisi vaivan ja opettelisi asian.

Jossain vaiheessa lapsen innostunut aktiivisuus vaihtuu aikuisen passiivisuuteen. Jos tuo kehitys onnistuttaisiin välttämään, sopeutuminen työelämän ja työtapojen jatkuvaan muuttumiseen olisi paljon helpompaa.

Meidän jokaisen pitäisikin löytää uudelleen lapsi itsestämme.

Isät vaikeuksissa

Teknistyvä ympäristö antaa lapsille etulyöntiaseman vanhempiinsa nähden. Moni joutuu jo nyt pyytämään lapsiltaan apua Internet-yhteyden asennukseen, Linuxin konfigurointiin tai vaikkapa matkapuhelimen hienouksien käyttöön. Osaatko esimerkiksi lähettää kännykästäsi sähköpostia tai välittää soittoäänen kännykästä toiseen? Vai pyydätkö lapsiltasi apua?

On sanottu, että Internetin läpimurto oli suoraa seurausta ensimmäisen graafisen selainohjelman synnystä. Mosaic kun oli niin yksinkertainen, että aikuisetkin osasivat käyttää sitä.

Tilanne on hankala varsinkin kaikille isille. Kun ennen poika katseli vierestä isän rakentaessa puulennokkia, korjatessa autoa tai pystyttäessä aitaa, osat ovat tänään vaihtuneet.

Autot korjataan erikoistuneissa huoltamoissa eikä kaupungeissa asuvien isien enää tarvitse rakentaa mitään. Niinpä nykyisin poika tekee - ohjelmoi, surffaa, pelaa - ja isä katselee ihmetellen vieressä. Elektroniikka on poistanut käden taitojen merkityksen ja nopeasta kehityksestä johtuen aiempi elämänkokemus on usein vain haitaksi. Sorminäppäryys, ennakkoluulottomuus ja nopea omaksumiskyky ovat nykyajan menestystaitoja.

Miten isä voi hankkia vanhemman roolissa tarvittavaa kunnioitusta pojaltaan, jos joutuu koko ajan kysymään tältä neuvoja? Mitä isä voi enää opettaa pojalleen? Tai miten atk-opettaja hankkii arvostuksen luokan edessä, kun moni oppilaista tietää häntä enemmän?

Naisten maailma on vuosien saatossa muuttunut paljon vähemmän. Edes paristot eivät ole muuttaneet vaatteiden, meikkauksen tai sosiaalisen seurustelun muotoja. Niinpä äitien asema on isiä helpompi.

Ikärasismi vasta tulossa

Nykypäivän lapset oppivat pienestä pitäen käyttämään tietokoneita ja uusinta viestintäteknologiaa. Heille sähköposti, tekstiviestit ja tietokonepelit ovat arkipäiväisiä juttuja. He kirjoittavat näppäimistöllä nopeammin kuin kynällä ja lukevat ruudulta mieluummin kuin paperilta.

Englanti sujuu heiltä helpommin kuin ruotsi; joiltakin jopa paremmin kuin suomi. Viihteen, median ja ristiriitaisen tiedon jatkuva pommitus on heille tuttua ja kansainvälisyys luonnollista. Kun vanhemmille oli aikanaan elämys soittaa ensimmäinen ulkomaanpuhelu ilman keskuksen apua, lapsilla on jo useita sähköposti- ja irkkikavereita toisella puolella maapalloa.

Tällainen ympäristö jättää väistämättä jälkensä. Lasten aivot kehittyvät virikkeiden tulvan ansiosta nopeammin kuin heidän vanhempiensa aivot. Siksi aikuisten on turha olla huolissaan siitä, miten lapset onnistuvat hahmottamaan ympäristönsä ja luomaan oman maailmankuvansa kaiken sekavuuden ja kirjavuuden keskellä. Se, mikä aikuisille on vaikeaa, on lapsille helppoa.

Aikuisten pitäisi mieluummin olla huolissaan omasta asemastaan. Nykyisin esiintyvä ikärasismi on vasta esimakua siitä, mitä on tulossa 5-15 vuoden kuluttua, kun paristosukupolven lapset astuvat työelämään. He ovat valmiuksiltaan, asenteiltaan ja kielitaidoltaan niin paljon nykyisiä työntekijöitä edellä, etteivät useimmat yli 40-vuotiaat pysty kilpailemaan työpaikoista heidän kanssaan.

Paristolapsuuden vaarat

Aikuinen ei kuitenkaan pärjää pelkällä sorminäppäryydellä ja teknisellä osaamisella. Täysipainoiselta ihmiseltä vaaditaan paljon muitakin taitoja, jotka nykyajan lapsella jäävät helposti lapsipuolen asemaan.

Aiemmin lapset leikkivät yhdessä ulkona, mikä kehitti sekä fyysistä kuntoa että sosiaalista yhdessäoloa. Nyt lapset istuvat mieluummin kotona laitteidensa ympäröiminä tai sitten heitä kuljetetaan autoissa harrastuksesta toiseen.

Minkälaisia ihmisiä kasvaa lapsista, joiden tärkein leikkitoveri on video tai tietokoneen näyttöruutu? Jolla on monta irkki- ja sähköpostikaveria, mutta tuskin lainkaan ystäviä? Joka osaa kirjoittaa sujuvasti sähköpostia sokkona 10 sormella, mutta ei osaa laatia itsestään työhakemusta?

Joka jaksaa istua koneen ääressä 12 tuntia putkeen, mutta ei jaksa nousta portaita neljänteen kerrokseen hissin ollessa rikki? Joka tuntee Yhdysvaltojen osavaltiot, oikeuskäytännön ja presidentit paremmin kuin Suomen vastaavat asiat? Joka tietää kaikenlaista triviaa, mutta jolla ei ole arvoja eikä ihanteita? Millainen minä-kuva kehittyy ihmiselle, jolla on tuntikausia videota ja tuhansia valokuvia itsestään lapsena?

Vaaroja liittyy varsinkin tietokonepelien pelaamiseen. Monet nykyiset pelit ovat äärimmäisen väkivaltaisia, eikä niiden opettamalla arvomaailmalla ole mitään tekemistä oikean elämän kanssa. Pelit ovat pahempia kuin väkivaltavideot, sillä ne asettavat pelaajan aktiivisen toimijan rooliin. Väkivaltavideon katselija on ulkopuolinen tarkkailija, mutta pelaaja ottaa itse osaa tapahtumiin ja on väkivallan käyttäjä.

Paha kyllä, tekniikka kehittyy niin nopeasti, että silmämääräisesti tietokonepelejä ja videoita on yhä vaikeampi erottaa toisistaan.

Vanhempien olisikin pidettävä huoli siitä, etteivät heidän lapsensa uppoudu liiaksi virtuaalisiin maailmoihin, vaan kehittyvät täysipainoisiksi aikuisiksi. Uhka on suurin nuorilla pojilla, joita houkuttaa paeta kasvamisen kipeitä kokemuksia steriiliin tietokone- ja verkkomaailmaan.

Menestyminen vaatii jatkossakin oman itsensä ja kulttuurinsa tuntemista sekä kykyä tulla toimeen toisten ihmisten kanssa. Näitä asioita eivät paristokäyttöiset laitteet opeta.

<takaisin