Tietokone-lehti 11/1999

Tietotekniikka maaseudun tueksi

Maaseutu tyhjenee asukkaista, koska kaikki haluavat muuttaa kaupunkeihin. Eikä edes mihin tahansa kaupunkeihin, vaan pariin suureen kasvukeskukseen. Jo ennestään harvaan asuttu Suomi harvenee lisää samalla, kun kasvukeskusten ongelmat pahenevat. On yllättävää, ettei julkisessa keskustelussa ole juuri lainkaan pohdittu tietotekniikan mahdollisuuksia tämän haitallisen kehityksen jarruttamiseen.

Kaikki ovat yksimielisiä siitä, että alati voimistuva muuttoliike on huono asia, jossa ei juuri ole voittajia. Tyhjenevä maaseutu on itseään toteuttava ennuste, sillä mitä useampi henkilö muuttaa pois, sitä vähemmiksi jäljelle jäävien elämisen mahdollisuudet käyvät. Lopulta heidänkin on pakko muuttaa.

Samaan aikaan kaupungeissa painiskellaan aivan toisenlaisten ongelmien parissa. Liikenneruuhkat, pilviin kohoavat asumiskustannukset, saasteet, rikollisuus ja monet muut maailman suurkaupungeista tutut ongelmat ovat tulleet myös Suomen entiseen lintukotoon.

Yhden ajatuksen maa

Muuttoliike hämmentää, sillä kyselyjen mukaan useimmat suomalaiset haluavat kuitenkin asua talvella omakotitalossa ja kesällä mökissä järven rannalla. Kasvukeskuksiin joudutaan ilmeisesti muuttamaan työn ja palvelujen vuoksi. Kaupat, pankit, koulut ja postit ovat häviämässä maaseudulta, koska ne eivät pysty toimimaan nykyisten kustannustehokkuusvaatimusten edellyttämällä tasolla.

Myöskään maatalousammatit eivät enää elätä, koska rajojen avautuminen ja markkinoiden yhdentyminen on laskenut hintoja ja kiristänyt kilpailua. Ilmaston vuoksi Suomen maatalous ei koskaan voi kilpailla hinnoilla eteläisemmän Euroopan kanssa.

Maalta paetaan myös siksi, ettei kukaan halua jäädä sinne yksin. Paetaan, koska muutkin pakenevat. Suomi on niin pieni maa, ettei meille mahdu kuin yksi ajatus kerrallaan. Tällä hetkellä ajatus on muutto kaupunkiin.

Koko kaupungistumisilmiössä on pohjimmiltaan kyse vain arvoista ja asenteista. Toisaalta juuri niitä on vaikeinta muuttaa ja ne voivat olla hyvinkin hienovaraisia.

Miksi esimerkiksi Yleisradion Aamu-TV:n lähetys tulee suorana Helsingin keskustassa sijaitsevasta studiosta? Lasiseinän takana näkyvä aamuliikenne ja eri suuntiin kiirehtivät ihmiset viestivät omalta osaltaan, että vain Helsingissä on oikeaa elämää ja että sinunkin, katsoja, pitäisi muuttaa sinne.

Tietotekniikka apuun

Voimakas kaupungistuminen on kummallista maassa, joka pitää itseään kehittyneenä tietoyhteiskuntana. Tietoverkkojen avulla kauppa-, viihde-, asiointi- ja koulutuspalvelut voitaisiin tuoda aiempaa tehokkaammin ja halvemmalla kaikkien suomalaisten ulottuville.

Tietoyhteiskunnassa työn perässä ei tarvitse muuttaa, vaan työ muuttaa tekijänsä perässä. Yhä useammassa ammatissa suuri osa työstä tehdään tietokoneen välityksellä. Silloin ei ole väliä kellonajalla eikä sillä, missä paikassa tekijä sattuu olemaan.

Aivan kaikkia ammatteja ei tietenkään koskaan voida harjoittaa verkon kautta. Esimerkiksi hoiva-alat vaativat jatkossakin fyysistä kontaktia työn kohteeseen. Samoin poliisit, palomiehet ja bussikuskit voivat vain nähdä unta etätyöstä.

Erityisen hyvin verkkoon sopivat tietoyhteiskunnan myötä syntyvät uudet ammatit ja tehtävät, jotka usein liittyvät koulutukseen, asiantuntemukseen tai sisällön tuottamiseen. Maaseudun rauha, kaunis luonto ja hyvät ulkoilumahdollisuudet luovat näille tehtäville paremmat edellytykset kuin kaupunki ongelmineen.

Suomi on täynnä pieniä yrityksiä, jotka myyvät omaa osaamistaan ja tuotteitaan. Tietoverkkojen avulla ne voisivat löytää toinen toisensa nykyistä helpommin ja toimia yhdessä etäisyyksistä riippumatta. Kun maatalous ei enää elätä, pitää etsiä myös uusia tehtäviä ja niitä löytyy parhaiten tietotekniikan kaltaisilta kasvavilta alueilta.

Vain harva yritys on osannut hyödyntää etätyötä tehokkaasti. Esimerkiksi puhelin- ja asiantuntijakeskuksia on sijoitettu eri puolille Suomea, koska näissä tehtävissä puhelin ja tietoverkkoyhteydet ovat ainoita, mitä tarvitaan.

Yleensä etätyön leviämisen esteenä ovat asenteet ja puutteelliset työn mittaus- ja palkitsemisjärjestelmät. Käytössä oleva menetelmä - yleensä kellokortti - on peräisin viime vuosisadalta. Se soveltui hyvin tehdastyön mittaamiseen, mutta on täysin kelvoton mitattaessa tietokoneella tapahtuvaa työtä.

Toimistolla istuva työntekijä voi viettää päivänsä koneellaan aktiivisesti surffaten, mutta aikaansa tuhlaten. Työpanosta on mitattava tuloksilla eikä pelkästään työpaikalla käytetyllä ajalla. Kun tämä selviää yrityksille, niiden on nykyistä helpompi hyödyntää paikasta riippumatonta työntekoa.

Aivan helppoa se ei ole silloinkaan. Ei nimittäin ole mitään teknistä välinettä, joka korvaisi henkilökohtaisen tapaamisen. Kun hyvin valmisteltu kokous kutsutaan koolle ja kaikki asianomaiset istuvat yhdessä alas, asiat yleensä hoituvat nopeammin kuin millään ryhmätyöjärjestelmällä, sähköpostilla tai videoneuvottelulla.

Paras tapa etätyön hyödyntämiseen onkin oikea yhdistelmä uutta ja vanhaa tekniikkaa.

Poliitikot ihmeissään

Tietotekniikkaa ei ole osattu hyödyntää aluepolitiikan tukena, koska päättäjät ovat pudonneet teknisen kehityksen vauhdista. Kun atk-ammattilaisenkin on vaikea pysyä kehityksessä mukana, miten voisi odottaa tavallisen poliitikon oivaltavan tietotekniikan mahdollisuudet?

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Matti Tiuri kirjoitti lokakuun puolivälissä Helsingin Sanomissa, että "tietoyhteiskunta luo maaltapakoa". Hänen mukaansa vaurautta luovia osaamiskeskittymiä voi syntyä vain sinne, missä on yliopistoja ja useita korkean teknologian yrityksiä.

Näkemys on kovin pelkistetty, eikä ota lainkaan huomioon verkon vaikutusta. Tietoyhteiskunnassa vuorovaikutus ja synergia on mahdollista etäisyyksistä piittaamatta; senhän on osoittanut jo Linux-käyttöjärjestelmän eri puolille maailmaa hajautettu kehitystyö.

Vielä ihmeellisempi oli ministeri Suvi-Anne Siimeksen ehdotus käyttää Soneran osakemyynnistä saatuja tuloja verkkoyhteyksien rakentamiseksi Suomeen. Infrastruktuurin - kuten teiden ja rautateiden - rakentaminen reaalimaailmassa voi olla valtion asia, mutta tietoliikenteessä siihen ei näytä olevan mitään tarvetta.

Suomen teleinfrastruktuuri on jo nyt maailman huippua ja sitä kehutaan kansainvälisissä vertailuissa. On vaikea kuvitella, että sitä voitaisiin parantaa vetämällä lisää linjoja valtion varoilla.

Ei Suomen tietoyhteiskuntakehityksen hitaus tähänkään asti ole ollut piuhojen puuttumisesta kiinni. Todellinen ongelma on siinä, ettei hienoille yhteyksille keksitä muuta käyttöä kuin surffaaminen kansainvälisissä viihdepalveluissa. Meiltä puuttuu ideoita, rohkeutta ja riskipääomaa erilaisten palvelujen kokeilemiseen ja toteuttamiseen.

Jos Soneran myyntitulot käytettäisiin tämänkaltaisten palvelujen kehittämiseen, ne poikisivat hyvän koron ja hidastaisivat osaltaan maaseudun autioitumista.

Voi vain toivoa, että eduskuntaan viime vaaleissa valitut nuoren sukupolven edustajat ovat konkareita valmiimpia näkemään uuden teknologian mahdollisuudet ja ottamaan tietotekniikan osaksi aluepolitiikan keinovalikoimaa.

Autioituvatko kaupungit?

Nyt käynnissä oleva kaupunkien täyttyminen on ohimenevä ilmiö. Kansalaisten arvot muuttuvat viimeistään silloin, kun nykyistä huomattavasti nopeammat datayhteydet ja keinotodellisuuden sovellukset poistavat lopullisesti sijaintipaikan merkityksen. Silloin turvallisuuden ja rauhallisuuden merkitys ohittaa nykyisen urbanisoituvan juppitrendin.

Kehitys voi kääntyä jo aiemminkin, jos kaupunkien ongelmat pahenevat. Silloin yritykset alkavat paeta kaupunkien keskustojen korkeita hintoja ja ongelmia esikaupunkeihin, jotka laajenevat ja kasvavat kiinni toisiinsa, kuten Yhdysvalloissa on jo käynyt. Asukkaiden on pakko seurata perässä.

Toinenkin skenaario on mahdollinen: Suomen kasvukeskukset tyhjenevät siksi, että eurooppalaisessa mittakaavassa ne ovat vain paikallisia keskuksia. Miksi muuttaa Helsinkiin, kun voi yhtä hyvin muuttaa Pariisiin, Lontooseen, Roomaan tai Yhdysvaltoihin?

Varsinkin oman alansa huippuosaajista tulee vallitsemaan kova kysyntä. Suomalaiset yritykset eivät pysty kilpailemaan osaajista kovan verotuksen, ankaran talven ja yhden ajatuksen maassa, kun parhaat voivat vapaasti valita asuin- ja työpaikkansa koko maailmasta.

Niinpä yhä useampi korkeasti koulutettu henkilö tulee tekemään torvaldsit ja karistaa kotomaan pölyt jaloistaan käytettyään ensin hyödykseen Suomen edut ja ilmaisen koulutuksen. Maaltapaosta tulee Suomestapakoa.

Siinä on päättäjille vähintään maaltapaon veroinen haaste.

<takaisin