Aamulehti 3.6.2000

Ei kasettimaksuja tietotekniikkaan

Vuonna 1984 Suomessa otettiin käyttöön kasettimaksu, jota kutsutaan myös kasettiveroksi. Silloin ajateltiin, että kotinauhoituksen ja videoiden yleistyminen aiheuttaa tekijänoikeuksien haltijoille tulojen menetyksiä, kun kuluttajat luovat itselleen nauhakirjastoja, joita sitten katsellaan tai kuunnellaan myöhemmin.

Tänään tilanne on kokonaan toinen. Televisio- ja radiokanavien määrä on räjähtänyt. Ääntä ja kuvaa on tarjolla niin paljon, ettei sitä kannata enää nauhoittaa. Kotivideoita käytetäänkin lähinnä ajansiirtoon, jolloin ohjelma katsotaan töistä palattua ja sen jälkeen kasetille nauhoitetaan muuta. Nuoriso on puolestaan siirtynyt ostamaan CD-levyjä. C-kasetteja käytetään lähinnä paikansiirtoon, jolloin levyä voidaan kuunnella myös autossa.

Suomessa kasettimaksujen keräämisestä huolehtii Teosto ja maksut määräytyvät kasettityypin sekä nauhan pituuden mukaan. Suomen kasettimaksukorvaukset ovat Euroopan kalleimpia. Esimerkiksi kolmen tunnin VHS-kasetista "tekijänoikeusmaksun" suuruus on yli kahdeksan markkaa. Viime vuonna kasettimaksuilla kerättiin yhteensä 44 miljoonaa markkaa.

Kasettimaksut eivät pohjaudu mihinkään kansainvälisiin tekijänoikeussopimuksiin, vaan niiden kerääminen on puhdasta kansallista edunvalvontaa. Sen tehokkuus on vaihdellut maittain; esimerkiksi Yhdysvalloissa, Japanissa ja Englannissa maksuja ei kerätä lainkaan. Norja on ilmoittanut luopuvansa kasettimaksuista tänä syksynä.

Maksujen korotuksista huolimatta niiden tuotto on Suomessa vähentynyt, koska kulutustottumukset ovat muuttuneet. Ohjelmia ja musiikkia nauhoitetaan yhä vähemmän. Tämä on saanut oikeudenhaltijat etsimään uusia rahastuskohteita. Sellaiseksi on löydetty tietotekniikka.

Kesällä 1998 tehtiin merkittävä periaatepäätös, jolla kasettimaksu ulotettiin ensi kertaa kattamaan myös tietokoneissa käytettävät CD-R levyt, vaikka musiikki on vain yksi miljoonista tietotyypeistä, mitä levylle voidaan tallentaa. Ainoastaan kolme muuta maata maailmassa on Suomen lisäksi ulottanut kasettimaksun myös tietokonelevyihin.

Tietokonelevyjen ottaminen mukaan tekijänoikeusmaksujen piiriin johtaa kummallisiin tilanteisiin. Joudun itse maksamaan Teostolle korvauksia siitä, että tallennan levyille omia digitaalikameran valokuvia ja muita omia tiedostojani. Kaikilta käyttäjiltä "varmuuden vuoksi" kerättävä maksu on kuin tilanne, jossa jokainen autoilija joutuisi maksamaan vuosittaista sakkomaksua sillä perusteella, että monet autoilijoista ajavat ylinopeutta - heitä vain ei saada kiinni.

Maksun laajennusta CD-R -levyille vähäteltiin aikanaan vetoamalla sen alhaiseen tasoon. Tämän vuoden alussa maksu kuitenkin kolminkertaistettiin. Huolestuttavaa onkin se helppous ja yksipuolisuus, jolla maksuja korotetaan ja uusia aloja otetaan maksun piiriin. Edes kuluttajavirasto ei ole herännyt ajamaan kuluttajan etua eikä kyseenalaistanut alati laajenevia maksuja.

Vielä huolestuttavampi päätös tehtiin niin ikään vuoden alussa, kun kasettimaksu ulotettiin myös MP3-tallentimiin. MP3-tallennin on pieni tietokone, jonka muistiin voi siirtää musiikkitiedostoja myöhemmin tapahtuvaa kuuntelua varten. Laitteella ei voi nauhoittaa sanan perinteisessä merkityksessä.

Teknisesti ottaen digitaaliseen muotoon siirretty musiikki on vain bittejä, ykkösiä ja nollia. Niitä on mahdoton erottaa yleisestä tieto- ja viestintätekniikasta. Ericssonilla on jo matkapuhelin, jossa on MP3-ominaisuus. Nokia julkistanee samanlaisen mallin lähitulevaisuudessa. Lisäksi MP3-tiedostoja voi kuunnella käsi-, matka- ja pöytämikroissa. Jos nykyinen kehitys jatkuu, on vain ajan kysymys, milloin maksua aletaan periä kaikesta tietokoneen ja Internetin käytöstä.

<takaisin