Aamulehti 4.11.2006

Emme ole kaniineja

Suomalaiset alistettiin kymmenen vuotta sitten ihmiskokeeseen omissa olohuoneissaan. Keskeneräinen digitekniikka on saanut monet pohtimaan, täytyykö televisiota katsella ollenkaan. Yle on ajanut vanhentunutta strategiaansa jääräpäisesti. Vielä ehtisi sallia taloyhtiöiden keskusdigiboksit, kirjoittaa Petteri Järvinen.

--

Analogiset tv-lähetykset loppuvat ensi vuoden syksyllä, mutta kaikki eivät silti aio siirtyä digiaikaan. Osa katsojista suunnittelee lopettavansa television katselun kokonaan.

Katsojien turhautuminen on helppo ymmärtää. Maailman kirein digitelevision aikataulu on tehnyt suomalaisista koekaniineita, jotka ovat saaneet tuntea tekniikan lastentaudit ja pioneerin virheet nahoissaan.

Tuoreen kyselyn mukaan noin 60 prosentilla kotitalouksista on ollut ongelmia laitteiden käytön kanssa. Ylen kanavien tekstitykset takkuilevat, kanavat häviävät ja boksit jäävät jumiin.

Monelle tulee myös ikävänä yllätyksenä se, ettei videonauhurilla voi järkevästi ajastaa nauhoituksia. Tarvitaan tallentava digisovitin, jossa on kiintolevy.

--

Laitetekniikan ohella digitalisointi vaikuttaa ohjelmien laatuun. Uusien kanavien myötä valinnanvaraa näyttäisi olevan aiempaa enemmän, mutta koska alalla liikkuva rahamäärä tai tv:n katseluun käytetty aika eivät kasva, yhteistä kakkua on jaettava yhä ohuempiin siivuihin.

Ohjelmia tuotetaan entistä halvemmalla ja uusintojen määrä lisääntyy. Halutuin sisältö -- kuten urheilu ja menestyselokuvat -- siirtyvät maksullisille kanaville.

Digitalisoinnin seurauksena Suomeen syntyy koko maan kattava maksutelevision infrastruktuuri, vaikka aikanaan digi-tv:tä perusteltiin juuri sillä, että se auttaisi torjumaan satelliittikanavien vyöryä ja tukisi kotimaista sisältötuotantoa.

Pakolliset digiboksihankinnat, maksulliset lisäkanavat ja vuosittain kallistuva tv-maksu tekevät ison loven kuluttajan lompakkoon. Ei ihme, että katsojat ovat tyytymättömiä.

--

Kun kansallista digiprojektia lähes kymmenen vuotta sitten alettiin suunnitella, visiot olivat aivan toiset. Digi-tv:stä piti tulla gsm:n tavoin suomalainen menestystarina, joka poikisi tuotteita vientiin asti. Nokialla piti olla vahva rooli digi-tv:n kehityksessä.

Kymmenen vuotta on pitkä aika. Olisi ihme, jos 1990-luvulla olisi osattu ennakoida tekniikan kehittyminen ja tehdä oikeat linjavalinnat.

Jälkiviisaus on helppoa. Silti myös digihankkeen vetäjät saavat katsoa peiliin. Tärkeitä päätöksiä tehtiin hätäisesti ja ulkopuolisia asiantuntijoita kuulematta.

Erityisen pahasti metsään meni päätös mhp-tekniikan käytöstä. Mhp:n avulla digi-tv:stä piti tulla tietoyhteiskunnan sininen bussi, jolla koko kansa pääsisi käyttämään tietoyhteiskunnan palveluita.

Mhp:hen sitouduttiin, vaikka yhtään mhp-laitetta ei ollut vielä olemassa, eikä kukaan tiennyt miten vuorovaikutteisuuden vaatima paluukanava toimisi.

Vuorovaikutteisten palvelujen epäonnistuminen ja laajakaistan nopea yleistyminen olisi voitu ennakoida, jos päättäjät olisivat kuunnelleet ulkopuolisia näkemyksiä ja ottaneet huomioon vaihtoehtoisia kehityspolkuja. Niin ei tehty. Hankkeen vetäjät uskoivat tietävänsä asiat paremmin.

--

Mikäli analogiset lähetykset todella loppuvat ensi vuoden elokuussa, kymmenet tuhannet ihmiset jäävät joko tarkoituksella tai tahtomattaan ilman tv-lähetyksiä.

Noin miljoona kotitaloutta on yhä ilman digiboksia. Jos digiboksin hankinta lykätään viime hetkeen, kaupat eivät yksinkertaisesti pysty toimittamaan tarvittavaa määrää laitteita muutamassa kuukaudessa.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Vielä vuonna 2004 olisi ollut mahdollista ottaa aikalisä ja harkita koko digiurakan tavoitteita uudelleen. Sopeutumisen sijaan Suomessa on pidetty jääräpäisesti kiinni alkuperäisestä linjasta ja aikataulusta, vaikka toimintaympäristö on oleellisesti muuttunut.

Tämän päivän tilanteessa isot muutokset ovat mahdottomia, mutta joihinkin yksityiskohtiin ehtisi vielä vaikuttaa.

On merkillistä, ettei Yleisradio salli keskusdigibokseja sairaaloille ja muille useita televisioita käyttäville laitoksille. Kielto on periaatteellinen, eikä sille ole teknisiä perusteluja. Ilmeisesti jossain hellitään vielä ajatusta mhp-palvelujen uudesta tulemisesta.

Suomi teki aikanaan digihuumassa päätöksen totaalisesta digitalisoinnista. Kaapeliverkotkin otettiin mukaan, vaikkei siihen olisi ollut todellista tarvetta. Kaapelissa ei ole pulaa taajuuksista eikä kanavista.

Ruotsissa keskusdigibokseja voidaan käyttää jopa taloyhtiöissä. Kaapelitalouksia ei siellä digitoida lainkaan.

Olisi vähintään kohtuullista antaa kaapelitalouksille muutama vuosi lisää siirtymäaikaa. Antennipuolella Yleisradion kanavia pitäisi lähettää analogisesti ainakin vuoteen 2010 asti.

--

Mullistukset eivät pääty digitelevision tuloon. Päinvastoin, kehitys on vasta alussa. Katsojien kärsivällisyyttä ja maksukykyä tullaan koettelemaan vielä pitkään.

Nyt rakennettava digijärjestelmä oli moderni kymmenen vuotta sitten, mutta tämän päivän tilanteessa se on jo teknisesti vanhentunut. Taulutelevisiot ja pian ilmestyvät teräväpiirtoiset dvd-elokuvat edellyttävät siirtymistä teräväpiirtoaikaan myös tv-toiminnassa.

Se merkitsee taas uusien digiboksien hankkimista. Myös tallennusvälineet menevät uusiksi. Nykyinen digi-tv näyttää muutaman vuoden kuluttua yhtä vanhanaikaiselta kuin mustavalkotelevisio 20 vuotta sitten.

<takaisin