Helsingin Sanomat 3.7.1999

Yleisradion rooli digitaaliajassa?

Hallituksen jakamat digiluvat pakottavat arvioimaan uudelleen Yleisradion roolia. Sähköisen tiedonvälityksen täydellinen vapautuminen ja kaupallistuminen on muuttanut radikaalisti sitä maailmaa, jonka pohjalta Yleisradion asema aikanaan määriteltiin. Satelliitit, Internet ja juuri jaetut 12 digitaalikanavaa johtavat siihen, että yleisradiolaissa määritelty tehtävä täyden palvelun ohjelmien toimittamisesta koteihin toteutuu ilman Yleäkin.

Nykytilanteessa Yleisradion asema markkinoilla on vähintäänkin erikoislaatuinen. Se kilpailee katsojista samoilla ulkomaisilla sarjoilla ja elokuvilla kuin kaksi kaupallista kanavaa, vaikka lupamaksutulojen ansiosta sen asema kaupallisiin kilpailijoihin nähden on ylivoimainen. Tilanne olisi sama, jos jokainen lehtiä lukeva suomalainen joutuisi maksamaan Virallisen lehden vuositilauksen, vaikka haluaisi lukea ainoastaan kevyitä viikkolehtiä tai sarjakuvia.

Yleisradion pitäisikin jatkossa lopettaa katsojalukuihin tuijottaminen ja tarjota todellinen laatuvaihtoehto kaupallisille kanaville. Hetkittäisten katsojalukujen sijaan pitäisi mitata sitä, kuinka monta eri ihmistä Ylen ohjelmat yhteensä tavoittavat.

Digitaaliajassa lupamaksuihin perustuva järjestelmä joutuu joka tapauksessa entistä ahtaammalle. Uusien kanavien myötä kun yhä suurempi osa elokuva- ja urheilutarjonnasta siirtyy maksullisille tai mainosrahoitteisille kanaville. Parhaat sisällöt kanavoituvat väistämättä niille, joilla on varaa maksaa.

Yleisradion uusi rooli voisi löytyä tietoyhteiskunnan toteuttamisesta. Yleisradio loi aikanaan välitysverkon, jonka päälle nykyiset maanpäälliset TV-palvelut rakentuvat. Ensi vuosituhannen Yle voisi ottaa saman tehtävän tietoyhteiskunnan ja sen palvelujen suhteen. Käytännössä tämä merkitsisi mm. sitä, että digitv:n vaatimat set-top boxit pitäisi jakaa lupamaksuja vastaan ilmaiseksi niille, jotka eivät muutoin sitä hanki.

Ellei set-top boxeja jaeta ilmaiseksi, siirtymäajasta digimaailmaan ja tietoyhteiskuntaan tulee kohtuuttoman pitkä. Liikenneministeriö osoitti melkoista teknologia-optimismia uskoessaan, että nykyiset analogialähetykset voitaisiin lopettaa jo vuoden 2006 lopussa. Väritelevisiolta kesti 14 vuotta levitä puoleen Suomen kotitalouksista. Digi-tv tuskin yleistyy yhtään sen nopeammin - varsinkin kun yli puolessa kotitalouksista on jo kaksi tai useampia analogiatelevisioita.

<takaisin