Helsingin Sanomat 31.1.2005

Kiintolevylle tallennus on ajansiirtoa

Ministeri Leena Luhtanen kysyi aiheellisesti (HS 28.1.), miksi opetusministeriö määräsi 15 euron lisämaksun kiintolevyllä varustetuille digibokseille. Samaa olen itse kysynyt ministeriöstä saamatta kuitenkaan vastausta.

Ministeri Tanja Karpela vetosi vastauksessaan parhaillaan uudistettavaan tekijänoikeuslakiin, jossa nykyisestä kasettimaksusta eli tulevasta hyvitysmaksusta määrätään.

Lain mukaan ääni- ja kuvatallenteiden yksityinen kopiointi on sallittua, mutta sen vastapainoksi kuluttajilta peritään maksua kaseteista ja tyhjistä levyistä. Avainsana tässä on yksityinen kopiointi.

Digiboksin kiintolevy, johon voidaan tallentaa tv-ohjelmia myöhempää katselua varten, ei ole yksityistä kopiointia vaan ajansiirtoa. Tällaisesta käytöstä ei ole aiemmin peritty lisämaksua.

Opetusministeriön päätöksellä laajentaa maksupohjaa on suuri periaatteellinen merkitys ja kauaskantoisia seurauksia. Kuluttajat kokevat sen epäoikeudenmukaiseksi rahastamiseksi, jota tehtäessä kukaan ei ole ajatellut kuluttajan asemaa.

Ehkä ministeri voisi perustella, miksi tv-ohjelmaa saa katsella sen alkuperäiseen lähetysaikaan, mutta kun sama ohjelma katsotaan illalla töiden jälkeen, siitä pitää maksaa erikseen?

Mikä on se tv-ohjelman tekijälle ajansiirrosta koituva taloudellinen menetys, jota digiboksin lisämaksulla hyvitetään? Jos menetystä ei voida osoittaa, mihin lakiin maksu oikein perustuu?

Varsin erikoinen on ministeri Karpelan ajatus siitä, etteivät tallennemaksut ole ennenkään hidastaneet teknologian edistämistä. Eli: ei sillä väliä mitä lisämaksuja tuotteisiin laitetaan, kun kansa kuitenkin ostaa niitä.

Kasettimaksu otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1984 kompensoimaan niitä (mahdollisia) taloudellisia menetyksiä, joita aiheutui kuluttajien nauhoittaessa levyjä toisiltaan c-kaseteille. Nyt tekijänoikeusjärjestöt ovat ajamassa läpi ajatusta, jonka mukaan kaikesta tallentamisesta (jo pelkästä mahdollisuudesta) pitäisi maksaa - silloinkin, kun mitään taloudellista menetystä ei voida osoittaa. Järjestöjen tavoitteena on ulottaa maksu myös tietokoneille ja matkapuhelimiin. Siksi maksupohjan laajentamisella on suuri periaatteellinen merkitys.
  Yleinen "tallennusvero" olisi rahastusautomaatti ja on pakko ihmetellä, miten helposti etujärjestöt ovat saaneet ministeriön asiassa puolelleen. Eikö ministeriön pitäisi olla tasapuolinen ja torjua etujärjestöjen kohtuuttomat vaatimukset? Kuka pitäisi kuluttajan puolia monimutkaistuvan tekniikan ja direktiivien viidakossa?