Helsingin Sanomat 11.7.2005

Kopiointia ei aina voi verrata varkauteen

Lauri Kaira kommentoi (HS 5. 7.) työnantajansa tekijänoikeusjärjestön näkökulmasta USA:n korkeimman oikeuden päätöstä, jonka mukaan vertaisverkko-ohjelmia valmistavat yritykset voidaan saattaa vastuuseen käyttäjien tekemistä laittomuuksista.

Samassa yhteydessä Kaira rinnasti suoraviivaisesti luvattoman kopioinnin varkauteen. Asia ei ole lainkaan niin yksinkertainen: immateriaalisiin hyödykkeisiin ei voida automaattisesti soveltaa samoja pelisääntöjä kuin reaalisiin esineisiin.

Musiikin kopiointi ei täytä kaikkia niitä tunnusmerkkejä, joita varkaus niin kielellisenä kuin juridisena käsitteenä pitää sisällään.

Immateriaalista musiikkia saa esimerkiksi laillisesti kopioida ilmaiseksi radiosta, eikä katumapäälle tullut "varas" voi palauttaa "varkautensa" kohdetta, tässä tapauksessa bittejä.

Tämän eron tunnustaa myös sekä nykyinen että tuleva tekijänoikeuslaki salliessaan kopioinnin yksityiseen käyttöön. Osoituksena asioiden erilaisuudesta laki sallii musiikin yksityisen kopioinnin mutta ei äänilevyn yksityistä näpistystä kaupan hyllyltä.

Tiedoston kopiointia voidaan pitää varkautena niissä tapauksissa, joissa se aiheuttaa suoria taloudellisia menetyksiä tekijöille.

Näiden menetysten osoittaminen ja mittaaminen on kuitenkin erittäin vaikeaa.

USA:n korkein oikeus teki merkittävän linjavedon päättäessään, että teknologian valmistajaa voidaan pitää osaltaan vastuullisena siitä, mihin asiakkaat sen tuotteita käyttävät. Kaira piti kirjoituksessaan päätöstä loogisena ja oikeana. Itse en olisi niinkään varma asiasta.

USA:ssa kansalaisten käytössä on 192 miljoonaa asetta, joiden myynti on erittäin vapaata. Vuonna 1998 aseilla surmattiin 30 708 ihmistä.

Jotta päätös olisi looginen, aseiden valmistajat ja myyjät tulisi asettaa samanlaiseen vastuuseen tuotteidensa käytöstä. Muutoin korkeimman oikeuden kansalle antama viesti on - hivenen kärjistettynä - "tappakaa, mutta älkää kopioiko".

<takaisin