Helsingin Sanomat 2.1.2007

Digikatastrofi konkretisoituu 2007

Alkuperäisen suunnitelman mukaan analogisten tv-lähetysten piti päättyä vuoden 2006 lopussa. Jos aikataulusta olisi pidetty kiinni, monessa kodissa olisi eilisestä lähtien katseltu pelkkää lumisadetta.

Onneksi valtioneuvosto myönsi maaliskuussa 2004 kansalaisille kokonaista kahdeksan kuukautta lisäaikaa digilaitteiden hankintaan.

Lievä pidennys aikatauluun on niitä harvoja myönnytyksiä, joita Suomen digi-projektissa on tehty. Muutoin Suomen hanke on ollut sekä aikataulun että kattavuuden osalta maailman kunnianhimoisin.

Sitä on ajettu eteenpäin itsepäisesti toimintaympäristön mullistuksista huolimatta. Tämän päivän silmin katsottuna juuri mikään digitalisoinnin alkuperäisistä tavoitteista ei ole toteutunut.

Kun hallitus päätti toukokuussa 1996 lähetystoiminnan digitalisoinnista, Suomesta haluttiin tehdä Nokian tuella digi-tv:n edelläkävijä.

Mobiilitekniikka vei kuitenkin Nokian mennessään ja yhtiö lopetti digisovittimien valmistuksen kaikessa hiljaisuudessa. Nyt kaikki laitteet tulevat aasialaisilta valmistajilta.

Lähetysverkko haluttiin digitalisoida, jotta siihen mahtuisi lisää kanavia. Niillä piti puolustettaman Suomea kansainvälistä satelliittitelevisiota vastaan. Omissa käsissä olevan jakeluverkon piti olla myös turvallisuustekijä kriisitilanteessa.

Kumpikaan ei toteutunut. Digitaksi yhtiöitetty jakelutekniikka myytiin heti ulkomaisille sijoittajille ja digiverkon toimilupia myönnettiin juuri niille kanaville, joita aiemmin katsottiin satelliiteista. Vain niillä on katsottu olevan taloudellisia toimintaedellytyksiä nykyisessä markkinatilanteessa.

Hyvästi siis lupauksille paikallisista tv-kanavista ja kotimaisen sisältötuotannon kasvavasta kysynnästä. Rahat eivät riittäneet eikä katsojia ollut tarpeeksi. Jopa Yleisradion julkisen palvelun rooli on haasteiden edessä, kun sisältö karkaa maksu-tv-kanaville ja samanaikaisesti lupamaksu vain nousee.

Vuorovaikutteiset palvelut ja mhp-tekniikka, joilla digi-tv:tä alussa markkinoitiin, eivät toteutuneet. Laajakaista ja nettipalvelut yllättivät tv-väen, joka ei halunnut nähdä kehitystä oman hiekkalaatikkonsa ulkopuolella.

Lupauksista ovat toteutuneet lähinnä tv-kanavien määrän lisääntyminen ja kuvanlaadun parantuminen antennitalouksissa. Tätäkin iloa on nakertanut tv-yhtiöiden halu säästää lähetyskustannuksia bittivirtaa vähentämällä, mikä on heikentänyt kuvaa keinotekoisesti.

Viime aikoina on tuntunut siltä, että digitalisoinnista on tullut jopa itsetarkoitus.

Muista maista poiketen Suomi päätti vaatia digitalisointia myös kaapeliverkoilta, vaikkei siellä ole pulaa sen paremmin taajuuksista kuin kanavistakaan. Niin ikään muissa maissa käytettävät keskusdigiboksit, joilla signaali voidaan muuntaa analogiseksi vanhoja televisioita varten, kiellettiin.

Pitkän jahkailun jälkeen sairaalat saivat kolmen vuoden erityisluvan signaalin muuntamiseen. Lupa koskee kuitenkin vain potilashuoneiden televisioita ja on muutenkin tarkkaan rajattu.

Potilaan kannalta on ihan sama, tuleeko kuva ruutuun digitaalisena vai analogisena. Sillä ei luulisi olevan merkitystä myöskään tv-yhtiöille, jotka haluavat mahdollisimman paljon katsojia.

On vaikea ymmärtää, kenen etuja tällainen ideologinen digipakotus palvelee.

Digiajan alkuun on alle kahdeksan kuukautta, mutta arviolta 900 000 kotitaloudelta puuttuu vielä tarvittavaa tekniikkaa. Yhtälö on mahdoton. Seuraava liikenne- ja viestintäministeri joutuukin tekemään asiassa kipeitä päätöksiä.

Kaiken lisäksi suomalainen digi-tv näyttää jo nyt teknisesti vanhentuneelta. Taulutelevisiot paljastavat armotta digikuvan riittämättömän tarkkuuden ja pakkausvirheet. Seuraava askel on hd- eli teräväpiirtotekniikka. Vasta se lunastaa lupaukset selvästi paremmasta kuvanlaadusta.

Hd-aika edellyttää muutoksia lähetystekniikkaan ja jälleen uusia digisovittimia. Televisio ei kuitenkaan voi jättäytyä kehityksen ulkopuolelle, sillä hd-yhteensopivia vastaanottimia on myyty jo parin vuoden ajan. Hd-kuvaa näkee satelliitista ja kaapelista, ja hd-elokuvalevyt tulevat keväällä kauppojen hyllylle. Jopa uudet kotivideokamerat kuvaavat hd-laatua.

Onkin korkea aika tarkastella kriittisesti suomalaista digihistoriaa ja tunnustaa tehdyt virheet. Toivottavasti voimme oppia niistä jotain tulevaisuutta ajatellen.

Television kehitys ei pysähdy, vaikka digiaika alkaakin.

<takaisin