Helsingin Sanomat 10.8.1999 Vieraskynä

Tietoyhteiskunta on vielä kaukana

Suomi pitää itseään maailman johtavana tietoyhteiskuntana -- onhan meillä Nokia ja paljon nettikäyttäjiä. Hyvin sujunut alkutaival on saanut meidät itsemmekin uskomaan, että hyppäys tietoyhteiskuntaan on lyhyt. Mutta näin ei ole.

Alku on ollut helppoa, koska verkkoon ovat siirtyneet varhaiset omaksujat: nuoret, koulutetut ja teknisesti suuntautuneet kansalaiset. Vaikea osuus alkaa vasta nyt, kun verkkopalveluiden piiriin pitäisi saada myös se osa kansasta, joka ei ole kiinnostunut tekniikasta eikä välitä vähääkään Internetin ihmeistä.

Suomea pidetään nettikäytön mallimaana. Helposti unohtuu, että ylivoimainen enemmistö suomalaisista -- kolme ja puoli miljoonaa ihmistä -- ei ole verkossa. Heidän saamisensa mukaan yhteiskuntaan on suuri haaste, eikä se voi toteutua pelkkien markkinavoimien avulla, vaikka uusliberaali Suomi näyttää niin uskovan.

Kansan enemmistö kokee tietoyhteiskunnan etäisenä ja itselleen vieraana asiana. Vaikka erilaisiin tietoyhteiskuntahankkeisiin käytetään vuodessa miljardi markkaa ja vaikka juuri nyt rakennetaan tulevaisuuden yhteiskunnan perusteita, asia ei näytä herättävän lainkaan julkista keskustelua.

Tietoyhteiskunta on jäänyt vieraaksi joko siksi, ettei asia kosketa itseä tai siksi, että suomalainen käsitys tietoyhteiskunnasta on juhlallinen ja korostaa liiaksi tiedon merkitystä. Tavallisen kuluttajan näkökulmasta kyse on ennen kaikkea viestintäyhteiskunnasta, jonka keskeisiä menestystekijöitä ovat tiedon rinnalla viestintä ja viihde.

Yhdysvalloissa on tähän asti naivisti kuviteltu, että Internet antaa kaikille tasavertaiset mahdollisuudet menestykseen ja että verkko luo hyvinvointia koko kansalle. Nyt on kuitenkin huomattu, että verkosta onkin tullut uusi kansaa jakava tekijä, Digital divide.

Internet ei kuro umpeen eri yhteiskuntaluokkien välisiä eroja, vaan päinvastoin leventää niitä. Valkoihoiset ja kaupunkilaiset käyttävät verkon palveluita selvästi enemmän kuin maalla asuvat tai mustat ja latinot. Eikä kyse ole pelkistä tuloeroista: yhtä paljon ansaitsevista talouksista valkoiset ja kaupunkilaiset hankkivat mikron ja verkkoyhteyden kaksi kertaa muita useammin.

Digimuuri on todellisuutta myös Suomessa, sillä verkon käyttö vaihtelee suuresti asuinpaikan ja tulotason mukaan. Espoolaisista talouksista yhteys verkkoon on 60 prosentilla, kun taas alle 120000 markan vuosituloilla elävistä talouksista verkkoon pääsee vain 28 prosenttia.

Syrjäytyneisyydestä kertoo tuore tutkimus, jonka mukaan joka kuudes suomalainen kärsii funktionaalisesta lukutaidottomuudesta. He osaavat kyllä lukea, mutta eivät ymmärrä tietoyhteiskunnan kieltä. Heidän on yhä vaikeampi pärjätä lisääntyvän tekniikan, katoavien palvelujen, yleistyvien www-osoitteiden ja verkkoon siirtyvien pankkien kanssa. Ne, jotka eniten tarvitsisivat palveluita, ovat verkottumiskehityksen ulkopuolella.

Digimuurin madaltamiseen vaaditaan konkreettisia tekoja. Eräs kaivattu parannus olisi kotitietokoneille myönnettävä verohelpotus. Toisin kuin yleensä kuvitellaan, Suomessa on melko vähän kotitietokoneita ja Internetin kotikäyttäjiä. Ruotsissa kotitietokoneiden verotuskäytännön muutos johti hankintojen vyöryyn ja nosti Ruotsin maailman tilastoykköseksi. Kun Ruotsissa 60 prosenteissa kotitalouksia on mikro, Suomessa luku on selvästi alle 40 prosenttia.

Toinen konkreettinen muutos olisi kirjastojen ja Yleisradion asettaminen tietoyhteiskunnan vetureiksi. Uusien kansalaistaitojen kouluttaminen ja tietopalvelujen tarjoaminen olisi Ylelle sopiva tehtävä nyt, kun alkuperäinen ajatus monipuolisesta ohjelmatarjonnasta on käynyt merkityksettömäksi satelliittien, kaapelitelevision ja tietoverkkojen leviämisen myötä. Jopa osa lupamaksuista voitaisiin kanavoida tietoyhteiskunnan rakennushankkeisiin nykyisen hyödyttömän kanavakilpailun sijaan.

Myös kansalaisten ajattelun ja arvojen on muututtava. Nyky-Suomi, jossa väki keskittyy huolestuttavaa vauhtia pääkaupunkiseudulle, on vielä kaukana tietoyhteiskunnasta. Verkkojen suurin hyöty kun on juuri siinä, että sen kautta etätyö ja palvelut saadaan koko maahan, eikä asuinpaikalla ole enää entiseen tapaan merkitystä.

<takaisin