Helsingin Sanomat 12.9.2000

Sähköinen kirja on tulevaisuutta

Tietotekniikkaan pienestä asti kasvaneet nuoret eivät koe paperilehteä yhtä tärkeänä; he haluavat uutiset tuoreeltaan ja löytävät ne siksi helpoiten verkosta, kirjoittaa Petteri Järvinen. Hän vastaa kolumnisti Hannu Raittilalle.

Hannu Raittila kysyi provosoivasti (HS 30.8.2000), kuka ihmeessä haluaisi lukea sähköistä kirjaa tai sähköistä sanomalehteä, kun perinteinen paperiversio täyttää tehtävänsä vallan mainiosti. Samalla Raittila ihmetteli, missä sähkökirjan kaltaisia älyttömiä ideoita tuottavia puuhapettereitä oikein sikiää.

Kysymyksellään Raittila liittyi tunnettujen henkilöiden vähemmän tunnettuun kerhoon. Sen aiempia jäseniä ovat esimerkiksi Digitalin pääjohtaja Ken Ohlson, joka vuonna 1977 ihmetteli, kuka kumma haluaisi tietokoneen kotiinsa. Mutta niin vain kävi, että pari vuotta aiemmin alkanut mikrotietokoneiden vallankumous imaisi ulkopuolelle jääneen Digitalin kurimukseensa ja lopulta yhtiö katosi markkinoilta.

Onneksi me puuhapetterit olemme vuosien kuluessa uskaltaneet ajatella ennakkoluulottomasti. Moni alunperin hölmöltä ja tarpeettomalta näyttänyt keksintö on alkuvaikeuksien jälkeen yleistynyt ja hämmästyttänyt epäilijänsä.

Kukapa olisi esimerkiksi osannut vielä viisi vuotta sitten ennustaa hankalasti kirjoitettavien tekstiviestien suosiota? Tänään maailmassa lähetetään kahdeksan miljardia tekstiviestiä viikossa.

Sähköisten lehtien ja kirjojen yleistyminen on väistämätöntä. Kun on kyse tiedon levittämisestä, paperi on auttamattoman kallis, hidas, kömpelö ja luontoa kuormittava väline. Ajatellaanpa vaikka painokustannuksia: koska iltapäivälehden tai kirjan menekkiä on mahdoton tietää etukäteen, niitä joudutaan painamaan enimmäiskysynnän mukaan. Suuri osa jää käyttämättä ja päätyy kaatopaikalle.

Jos paperin käyttö keksittäisiin vasta nyt, sille määrättäisiin luultavasti bensiinin tapaan haittavero.

Raittila väittää, että psykologien tutkimusten mukaan "ihmiset tahtovat käännellä sivuja ja lukea tekstiä kahisevilta valkeilta painopinnoilta". Keski-ikäiset, paperiin tottuneet lukijat epäilemättä näin tahtovatkin. Tietotekniikkaan pienestä asti kasvaneet nuoret eivät koe paperilehteä yhtä tärkeänä; he haluavat uutiset tuoreeltaan ja löytävät ne siksi helpoiten verkosta.

Nykyisten nuorten sukupolvi on valmis lataamaan kirjan tai lehden sähköisessä muodossa lukulaitteeseen ja tyhjentämään muistin uutta sisältöä varten, kun tieto on kulutettu. Varsinkin, kun sähköinen kirja maksaa jatkossa vain kymmenesosan paperipainoksen hinnasta.

Verkkopalvelun hyöty käy ilmi myös Helsingin Sanomien sähköiseen versioon http://www.helsinginsanomat.fi/ tutustumalla. Napin painalluksella verkkopalvelu kaivaa esille jutut viikkojen tai jopa vuosien takaa, erehtymättömästi minkä tahansa jutussa esiintyneen sanan perusteella, kun taas paperilehtiä kukaan ei jaksa säilyttää kotonaan paria päivää kauempaa.

Paperille painetut lehdet ja kirjat eivät käy tarpeettomiksi eivätkä häviä. Haptinen suhde kirjaan tai lehteen ja niiden omistamiseen on sinänsä jo elämys. Sähköinen ja paperillinen viestintä täydentävät toisiaan.

Jotain viitteitä paperin tulevaisuudesta pitkällä tähtäyksellä antaa hevosen kohtalo. Vielä sata vuotta sitten hevonen oli luotettava työjuhta, eikä kukaan uskonut, että kömpelöt automobiilit ottaisivat jonain päivänä sen paikan niin liikkumis- kuin kuljetusvälineenäkin.

Tänään hevosia käytetään lähinnä vedonlyönnin kohteina ja tyttöjen harrastusvälineinä.

<takaisin