Helsingin Sanomat 14.5.2003

TV-maksu kaipaa uudistusta

Tiedot tv-maksun 13 prosentin kertakorotuksesta sekä tulevaisuuden säännöllisistä vuosikorotuksista ärsyttävät syystäkin katsojia. Korotus sisältyy edellisen eduskunnan hyväksymään viestintämarkkinalain uudistukseen, mutta kun lakia käsiteltiin, aiheesta ei käyty julkista keskustelua.

Tv-maksua kerätään, jotta Yleisradio voisi toteuttaa julkisen palvelun tehtävää. Tehtävän tarkempi sisältö olisi kuitenkin määriteltävä nykyiseen viestintäympäristöön sopivaksi. Monipuolinen ohjelmatarjonta kun on lukuisten kaapeli- ja satelliittikanavien sekä internetin ansiosta joka tapauksessa kaikkien ulottuvilla.

Korotuksen jälkeen lupamaksu nousee 186,60 euroon. Hintaa ei voi suoraan verrata sanomalehden tai adsl-nettiyhteyden kustannuksiin, sillä ne tilaava saa itse päättää mitä hankkii. Tv-maksu on veroluontoinen ja peritään kaikilta riippumatta siitä, mitä kanavia katsotaan tai mihin televisiota käytetään.

Voi myös kysyä, mikä on Yleisradion oma vastuu rahojensa käytöstä. YLE24-kanavan kaltaiseen digiseikkailuun on uponnut suuret summat euroja. Katsojat joutuvat nyt maksamaan järjestelmää, jota he eivät ole alunperinkään halunneet, ja joutuvat sen lisäksi ostamaan uudet laitteet, jotta ylipäätänsä näkisivät jotain tulevaisuudessa.

Eikö tämä jo itsessään ole itsessään ristiriidassa julkisen palvelun tehtävän kanssa?

Koko tv-maksun ajatus kaipaa kipeästi uudistamista. Vielä 1970-luvulla, kun kaikilla ei vielä ollut televisiota, oli mielekästä periä Yleisradion kustannukset katsojilta. Tänään televisio on käytännössä jokaisella, vaikkeivät kaikki lupaa maksakaan. Lupajärjestelmä kiertävine tarkastajineen on epäkäytännöllinen ja kallis ylläpitää. Eikä menetelmä edes toimi, sillä eihän lupatarkastajaa ole pakko päästää sisään.

Jo nyt televisio-ohjelmia voi seurata tietokoneen ruudulta, joko laajakaistaisen internetin tai antennin kautta. Kansainvälinen tv-tarjonta muuttuu datavirraksi, jota on mahdoton erotella muusta tietoliikenteestä. Pian ohjelmia voi katsoa myös puhelimen näytöltä. Pitäisikö lupatarkastajien siis liikkua kaduilla valvomassa luvattomia puhelimia?

Jatkossa Yleisradion rahoitus on järjestettävä verovaroista. Sen ei pitäisi olla ongelma, sillä kaupallisen sisältötulvan puristuksessa Yleisradiota tarvitaan enemmän kuin koskaan. Julkisen palvelun tehtävä on vain määriteltävä niin, että se tukee selkeästi kulttuurin, journalismin ja koulutuksen edistämistä.

Kanavia, roskaa ja viihdettä meillä on jo ihan tarpeeksi. Tämän tehtävän toteuttaminen ei vaadi automaattisia korotuksia, pikemminkin päinvastoin.

Fokusoitumalla ja keskittymällä ydinbisnekseen yritykset säästävät ja tehostavat toimintojaan. Miksei siis Yleisradiokin?

Uudistamista kaipaa myös periaate valita Yleisradion johto poliittisesti. Miksi tärkeimpien johtajien paikat on varattu tiettyjen puolueiden henkilöille? Miten tämä auttaa julkisen palvelun toteuttamista? Eikö näihin tehtäviin pitäisi valita parhaat osaajat puoluekannasta riippumatta?

Vanhalla eduskunnalla oli kanttia korottaa lupamaksuja, mutta ei tehdä järjestelmään sen tarvitsemia todellisia uudistuksia. Nähtäväksi jää, onko uusi eduskunta yhtään rohkeampi.

Huomautus: Viestintäviraston päätöksellä 10.11.2003 tv-maksun maksaneet saavat samaan hintaan katsella tv-ohjelmia myös kännykän välityksellä. Ellei kotitaloudessa ole tv-lupaa, sellainen pitää hankkia tv-yhteensopivaa kännykkää varten. Tv-maksu nousi 1.1.2004 165,15 eurosta 186,60 euroon.

<takaisin