Helsingin Sanomat 22.7.1997

Tietoyhteiskunnan ongelmia ei ole tutkittu tarpeeksi

Liiallinen mikronkäyttö on erityisen haitallista nuorena, jolloin varsinkin poikien pitäisi kehittää sosiaalisia taitojaan.

Opetusneuvos Sakari Kaila otti terveen kriittisen asenteen koulujen ATK-opetukseen (HS 17.7.97). Sokea usko tietoyhteiskuntaan ja mikrojen hyvää tekevään vaikutukseen on peittänyt alleen ne lieveilmiöt ja ongelmat, joita nopeaan mikroistumiseen liittyy.

Vaikka koulut ja vanhemmat pyrkivät kaikin tavoin rohkaisemaan lapsiaan mikrojen käyttöön, jo nyt on lapsia, joille liiallisesta mikronkäytöstä on muodostunut henkilökohtainen ongelma. Olen keskustellut monien opettajien ja jopa lastentarhanopettajien kanssa, jotka eivät tiedä miten suhtautua näihin ryhmässään oleviin "mikrolapsiin". Lapset ovat lähes poikkeuksetta poikia ja hallitsevat tietokoneen käytön erinomaisesti -- mutta he eivät osaa leikkiä muiden lasten kanssa eikä heillä ole kavereita. He saattavat saada jopa vieroitusoireita, jos heitä estetään käyttämästä mikroja päivän aikana.

Lasten mikronkäyttö rajoittuu usein pelaamiseen. Parhaimmillaan pelit kehittävät motoriikkaa, kielitaitoa ja rohkaisevat strategiseen ajatteluun. Monet pelit ovat kuitenkin väkivaltaisia ja niissä tavoitteena on vain vastustajan säälimätön vahingoittaminen. Multimedian ja CD-ROMien myötä peleistä on tullut hyvin realistisia ja toisin kuin TV-väkivalta, ne asettavat pelaajan aktiivisen toimijan rooliin, jolloin väkivallasta tulee omakohtainen toimintamalli. Pelien reaktionopeutta korostava ja jatkuvia ärsykkeitä tuottava maailma tekee lapsista levottomia ja vähentää heidän keskittymiskykyään.

Hieman vanhempana kuvaan astuu Internet, johon saattaa kehittyä suoranainen riippuvuus. Viime talvena järjestetyssä kyselyssä 28,4 prosenttia liki 6000 vastaajasta kertoi viettävänsä omasta mielestään liikaa aikaa Internetissä (http://www.pjoy.fi/tutkimus/kt97/liika.htm). He olivat huomanneet verkon käytön haittaavan ihmissuhteita, opiskelua tai työtä. Ja tämä oli vastaajien oma mielipide. Jos samaa asiaa olisi kysytty vastaajien vaimoilta tai tyttöystäviltä, luku olisi todennäköisesti ollut vielä suurempi!

Liiallinen mikronkäyttö on erityisen haitallista nuorena, jolloin varsinkin poikien pitäisi kehittää sosiaalisia taitojaan. Jos kokemuspiiri supistuu verkon kautta solmittuihin IRC- tai sähköpostituttavuuksiin, nuorten on vaikea solmia myöhemmin oikeita ihmissuhteita ja selvitä tiimityötä edellyttävässä työelämässä. Näppäimistön kautta tapahtuva kommunikointi ei kehitä puhe- tai kuuntelutaitoja, joiden puutteesta meitä suomalaisia miehiä on aina arvosteltu.

Passiivinen mikron ääressä istuminen on haitallista myös lihasten ja fyysisen kunnon kehittymiselle. Kun vielä koululiikunnan määrääkin on vähennetty, saatamme 10 vuoden kuluttua havahtua todelliseen kansanterveydelliseen ongelmaan, jossa on sekä fysiologinen että psykologinen elementti.

Osasyyllisiä kehitykseen ovat vanhemmat, jotka eivät valvo lastensa mikron käyttöä ja ovat vain tyytyväisiä, kun lapset istuvat kiltisti mikron ääressä oppimassa tulevaisuuden kannalta tärkeitä taitoja. Vanhemmat saattavat kuvitella, että lasten sosiaalinen kyky kehittyy, kun he istuvat yhdessä pelaamassa, mutta vuorotellen tapahtuva peliohjaimen vääntäminen ja kuvaruudun tuijottaminen kehittää korkeintaan istumalihaksia.

TV-väkivaltaa ja erilaisia riippuvuuksia on tutkittu runsaasti, mutta edellä kuvatut tietoyhteiskuntaan liittyvät ongelmat ovat jääneet lähes huomiotta. Johtuisikohan se siitä, että poikien ja miesten maailma ilmiöineen on jäänyt naisvaltaiselle psykologikunnalle vieraaksi? Nyt olisi korkea aika tarttua asiaan, ennen kuin siitä tulee todellinen ongelma.

Liika on aina liikaa -- myös mikron käytössä.

<takaisin