Helsingin Sanomat 22.8.2002

Kopiosuojaus kaventaa kuluttajan oikeuksia

Jukka Kemppinen otti persoonallisella tavallaan kantaa kopiointiin ja tekijänoikeuksiin (Kysykääpä, kuka omistaa Hollywoodin, HS 18.8.).

Tekijänoikeuksien nimissä suoritettava yksipuolinen rahastus ja kuluttajan oikeuksien jatkuva kaventaminen on ajankohtainen asia juuri nyt tekijänoikeuslain uudistamisen vuoksi. Ajankohtaisuutta lisää se, että Yhdysvalloissa ajetaan parhaillaan elokuva- ja musiikkiteollisuudelle vielä nykyistä laajempia etuoikeuksia, joiden vaikutukset heijastuvat aikanaan myös Suomeen.

Keväällä julkaistu tekijänoikeustoimikunnan mietintö sallii 10 piraattilevyn maahantuonnin, mutta kriminalisoi suojakeinojen kiertäminen. Jos ehdotus päätyy näinä päivinä valmistuvaan lakiesitykseen, syntyy kummallinen tilanne: turisti saa tuoda omaan käyttöönsä laittomasti valmistettuja DVD-levyjä, mutta laillisesti ostettujen tuontilevyjen katselu on laitonta!

Kriminalisointi on seurausta DVD-levyjen aluekoodista, jolla elokuvayhtiöt ovat jakaneet maapallon markkinasegmentteihin maksimoidakseen tulonsa. Laki kieltäisi muiden kuin alue 2:n (Eurooppa) levyjen katselun. Kuluttajien olisi pakko odottaa, kunnes elokuvasta ilmestyisi erityinen Eurooppa-versio. Kaikista elokuvista tällaista versiota ei tule koskaan, tai jos tuleekin, myöhemmin ja korkeammalla hinnalla.

Uutta ei ole se, että yritykset pyrkivät suojaamaan markkinoitaan keinotekoisilla rajoituksilla. Uutta on se, että valtiot tukevat yrityksiä ja säätävät lakeja, joilla rajoituksia on pakko noudattaa.

Jos DVD/CD-koodien kiertäminen kriminalisoidaan, ei ole vaikea ennustaa laittomien kopioiden suosion lisääntymistä. Niissä estot on jo valmiiksi poistettu. Laki, jonka pitäisi suojata sisällön tekijöitä, saattaakin kääntyä itseään vastaan.

Ylikansalliset viihdejätit ovat muutoinkin saamassa tahtonsa läpi kaikkialla maailmassa. Perusteena käytetään henkilökohtaista kopiointia, joka varsinkin tietoverkkojen kautta on tullut entistä helpommaksi. Ala väittää menettävänsä miljardeja dollareita kopioinnin vuoksi, mutta ei pysty perustelemaan, mistä luvut on saatu.

Epäilemättä kopiointia tapahtuu, mutta Suomessa sen paremmin kuin muuallakaan ei tiettävästi ole tehty ensimmäistäkään tutkimusta siitä, miten moni kopioitu tiedosto on todella ollut pois myynnistä ja näin aiheuttanut tekijöille taloudellisia menetyksiä.

Jokaisen kopion arvottaminen sen täyteen myyntihintaan on yhtä vääristynyttä kuin jos tavarakauppias laskisi varkaaksi jokaisen, joka käy ihastelemassa tavaroita näyteikkunan edessä.

Ainakin tähän asti sisältöteollisuus on suorastaan kukoistanut. Elvis ansaitsee yhä 38 miljoonaa euroa vuodessa -- vaikka on kuollut ajat sitten. Jos äänilevyjen yleinen myynti viime vuonna onkin hieman notkahtanut, onko se kopioinnin vai pikemminkin yleisen taloustilanteen seurausta?

Jotain rahavirroista kertoo sekin, että kun Mariah Careyn albumi hiljattain floppasi, levy-yhtiö Virgin maksoi tähdelle 60 miljoonaa euroa siitä hyvästä, ettei tämä tekisi enää lisää levyjä.

Jotta sisältöteollisuus pystyisi jatkossakin pyörittämään valtavaa markkinointikoneistoa ja pitämään hinnat ylhäällä ylitarjonnasta huolimatta, se on turvaamassa asemiaan lainsäädännön kautta. Tässä painostuksessa kuluttajan etu ei paljon paina.

Yhdysvalloissa mennään vielä pidemmälle. Teollisuuden painostuksesta siellä puuhataan Consumer Broadband and Digital Television Promotion Act (CBDTPA) -nimistä lakia. Se velvoittaisi lisäämään suojaukset kaikkiin myytäviin ja maahan tuotaviin laitteisiin ja tietokoneohjelmiin, aina kodinkoneista Linux-käyttöjärjestelmään asti.

Kaliforniaa -- ja siis myös Hollywoodia -- edustava Howard Berman toi heinäkuussa edustajainhuoneeseen lakiehdotuksen, joka antaisi sisältötuottajille laillisen oikeuden hakkerointiin. Nimellä Hollywood hacking bill kulkeva ehdotus antaisi läpi mennessään sisältöteollisuuden ottaa lain omiin käsiinsä: he voisivat murtautua, tukkia tai kirjoittaa vaikka viruksia estämään sisältöjen luvatonta levitystä verkossa.

Jo pelkkä ehdotus on ainutlaatuinen. Ensi kertaa historiassa jokin kaupallinen intressiryhmä saisi oikeuden rikkoa lakia, joka sitoo kaikkia muita.

Vielä yksi mielenkiintoinen vaatimus on ns. broadcast flag. Yhdysvalloissa tv-tuottajat ovat alkaneet vaatia, että digitaaliseen tv-järjestelmään lisätään merkkibitti (flag), joka rajoittaa tv-ohjelmien digitaalista tallentamista. Näin halutaan estää ohjelmien kopiointi.

Mikäli vaatimus ulotetaan myös eurooppalaiseen järjestelmään, tulee koko digi-tv kokemaan jälleen uuden kolauksen. Kukapa haluaisi ostaa digitaalista televisiota, jos siitä tulevia ohjelmia ei voisi entiseen tapaan nauhoittaa vapaasti?

<takaisin