Helsingin Sanomat 23.8.1999

Kännykän käytöllä ei mitään rajoituksia

Matkapuhelin tuntuu päässeen Suomessa valtion erityiseen suojeluun - siksi vapaata ja kritiikitöntä on niiden käyttö.

Esimerkiksi muuten niin valpas verottaja tuntuu unohtaneen matkapuhelimet kokonaan. Nykyinen 100 markan verotusarvo ei ole enää missään suhteessa puhelimen todellisiin kustannuksiin. Yli tuhannen markan puhelulaskut eivät ole harvinaisia, eikä puhelimen yksityiskäyttöä monissa yrityksissä valvota lainkaan. Tapana onkin soittaa koko perheen puhelut isän tai äidin matkapuhelimesta työnantajan laskuun.

Puhelimella voi myös ostaa Coca-Colaa automaatista ja maksaa erilaisia palveluita, kuten auton pesun tai levyautomaatin musiikkivalinnan. Pian yleistyvä WAP-tekniikka tuo satoja uusia palveluita, jotka ujutetaan kännykkälaskuun. Auto- tai lounasetu on kyllä tarkkaan mitoitettu ja verottaja valvoo, ettei kukaan saa edusta liikaa hyötyä, mutta puhelimissa tilanne on täysin villi.

Sama sokeus tuntuu vaivaavan liikenneturvallisuutta. Erään arvion mukaan kännykät aiheuttavat Suomessa 2,7 liikennekuolemaa vuodessa. Huomiokyvyn herpaantumisesta johtuvat peräänajot ovat yleisin kolarityyppi ja vilkun käyttö on satunnaista - puhelinta pitävä käsi kun ei enää ylety vilkulle. Suorastaan hirvittää katsella kuorma-autojen ja bussien kuljettajia, jotka ajavat raskasta ajoneuvoa yhdellä kädellä puhuen samalla kännykkään, uhkarohkeat jopa tekstiviestejä kirjoittaen tai muistiinpanoja tehden.

Vaarallisuudesta huolimatta kännykän käyttöä ajon aikana ei ole kielletty, eikä sen riskeistä ole edes valistettu kampanjoin. Sen sijaan resurssit on keskitetty ylinopeuksiin. Tälläkin hetkellä on käynnissä Liikenneturvan laaja kampanja 40 kilometrin taajamanopeuksien puolesta. Kuitenkin voi väittää, että kännykän räplääminen ajon aikana on vaarallisempaa kuin 40 kilometrin ylittävä nopeus.

Maanteille rakennetaan kalliita automaattisia mittausjärjestelmiä rakennetaan ja kyseenalaisia talvinopeuksia sovelletaan, jotta pienetkin ylinopeudet saataisiin kuriin. Monissa Euroopan maissa tilanne on päin vastoin: lieviä ylinopeuksia katsotaan läpi sormien, mutta kännykän käyttö ajaessa on kielletty, koska niiden aiheuttamat vaarat ovat suurempia.

Tarkat määräykset rajoittavat Suomessa rakentamista. Näin on haluttu suojella kaunista maisemaa ja varsinkin rantoja. Rajoitukset eivät kuitenkaan näytä koskevan matkapuhelinten tukiasemia. Eri operaattorien rumia valkopunaisia mastoja on noussut jokaiseen niemeen ja notkelmaan kenenkään estämättä. Mastot saavat vapaasti pilata muuten suojeltua metsä- ja rantamaisemaa.

Jos tämä kaikki on sallittu siksi, että suomalaiset voisivat mainosta siteeraten puhua enemmän, on menty metsään. Kännykät ovat tuskin lisänneet suomalaisten sosiaalisia kontakteja tai puhelahjoja. Pikemminkin oikeat tapaamiset ovat kännyköiden myötä vähentyneet ja tyypillinen kännykkäpuhelu on luokkaa "No moi, missä sä oot?", mikä tuskin kenenkään puhetaitoja kehittää.

Jos taas kaikki on sallittu alan kotimaisen teollisuuden edistämiseksi, ehdotan että seuraavaksi Finlandia-nimi vaihdetaan muotoon Nokilandia ja kansallislauluksi vaihdetaan kännykän oletussoittoääni.

<takaisin