Helsingin Sanomat 27.7.1995

Suomi tarvitsee tietoverkkoja

Kimmo Elo kysyi, kuka tarvitsee tietoverkkoja (HS 24.7.95). On totta, että tietoverkkoihin ja varsinkin ympäripyöreään Tiedon valtatie-hankkeeseen liittyy paljon hypeä - teknistä vouhotusta - joka ei koskaan toteudu. Kuitenkin tietoverkot ovat jatkossa yksi uusi tiedotus- ja markkinointikanava siinä, missä lehdet, radio ja televisio nyt. Yhtä hyvin olisi voinut kysyä 50 vuotta sitten, kuka tarvitsee televisiota. Sata vuotta sitten saman kysymyksen olisi voinut esittää radiosta ja 200 vuotta sitten lehdistöstä. Tänään niitä kaikkia pidetään luonnollisena osana yhteiskuntaa, vaikka jokaisella on ollut omat lieveilmiönsä. Esimerkiksi televisio on eristänyt ja lokeroinut ihmiset pahemmin kuin mihin sähköposti tai tietoverkot koskaan pystyvät. Lisäksi tietoverkot ovat ensimmäinen kaksisuuntainen media. Se on niin suuri mullistus, ettemme vielä pysty edes kuvittelemaan sen täyttä merkitystä.

Yleisenä trendinä siirtyminen teollisuusyhteiskunnasta tietoyhteiskuntaan on positiivinen ja kaikin tavoin kannatettava asia. Tiedon tuottaminen ja sen jakelu kuluttaa luontoa huomattavasti vähemmän kuin perinteinen teollisuus ja paperiin pohjautuva viestintä. Tietoverkot lähentävät eri maita ja yksittäisiä kansalaisia sekä auttavat meitä ymmärtämään toisiamme aiempaa paremmin. Lisäksi tietoteollisuus sopii erityisen hyvin pienille, kehittyneille reunavaltioille - kuten Suomelle. Maamme tulevaisuus lepää jatkossa entistä enemmän uuden teknologian ja osaamisen varassa.

Tietoverkottumisella on toki kielteisiäkin puolia. Kirjallinen ilmaisu on kärsinyt inflaation, verkkojen pelisäännöt puuttuvat, yhteiskunta uhkaa jakautua tietoköyhiin ja -rikkaisiin ja tulevaisuuden keinotodellisuusvisiot ovat suorastaan pelottavia. Kielteisten vaikutusten minimoimiseksi olisi tärkeää saada aikaan keskustelua asiasta. Tällä hetkellä olemme luovuttaneet insinööreille vapaat kädet suunnitella yhteistä tulevaisuuttamme. Heidän visionsa - harhanäyt, todellakin! - siitä, miten muutaman vuoden kuluttua tilaamme elokuvat, luemme sanomalehdet ja teemme ruokaostokset kotoa oman päätteen kautta osoittavat, etteivät he ymmärrä kuluttajien käyttäytymistä tai arkielämän realiteetteja. He eivät ole liioin kiinnostuneita tietoverkottumisen vaikutuksesta yhteiskuntaan tai sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Keskustelua ei voi syntyä ennen kuin kansalaiset saavat tietoa tekeillä olevista tieteen ja tekniikan hankkeista. Valitettavasti perinteisillä tiedotusvälineillä on paljon enemmän kulttuuri- kuin tiedetoimittajia. Sekalaiset kulttuuritapahtumat kesäjuhlia, runopalkintoja ja taidenäyttelyitä myöten saavat runsaasti tilaa, kun taas tiedettä ja tekniikkaa sivuavat tapahtumat jäävät lähes kokonaan huomiotta. Kuitenkin juuri ne tulevat ratkaisevasti vaikuttamaan siihen, millaiseksi yhteiskunta ja oma tulevaisuutemme muodostuu.

Tietoverkot eivät ole oikotie onneen, mutta jos osaamme valjastaa ne oikealla tavalla käyttöömme, niistä tulee koitumaan vähintään yhtä paljon hyötyä kuin lehdistöstä, radiosta ja televisiosta.

<takaisin