Helsingin Sanomat 28.2.2002 Vieraskynä

Tekijöiden ja kuluttajien yhteinen etu

Suomessa on kaavailtu tekijänoikeusmaksua jopa tietokoneille, koska niitä voidaan käyttää musiikin tallentamiseen. Tällaiset suunnitelmat ovat tietoyhteiskunta-strategian kannalta kohtalokkaita, kirjoittaa Petteri Järvinen.

EU hyväksyi viime vuonna tekijänoikeusdirektiivin, joka on saatettava kansallisesti voimaan ensi joulukuussa. Opetusministeriön Jukka Liedes totesi tammikuussa "kaupan olevan nyt auki" keskustelulle, mutta menevän kiinni maaliskuun puolivälissä, kun lakiehdotus on saatava valmiiksi.

Nyt olisi siis oikea hetki keskustella tekijänoikeuslain muutostarpeista.

Digitaalitekniikan kehittyminen ja kulutuksessa tapahtuneet muutokset saavat kysymään, olisiko rakenteissa ehkä isommankin remontin aika. Kaikenlainen sisältö on muuttunut bittien virraksi, jota nuorten Linux/remix-sukupolvi käsittelee aiempaa vapaammin. Jokainen voi pian olla sisältötuottaja ja oikeudenhaltija, mikä uhkaa tukehduttaa koko nykyisen järjestelmän ja nostaa hallinnointikulut sisällön arvoa suuremmaksi.

Siksi tekijänoikeuksia pitäisi jatkossa mieluummin lieventää kuin kiristää.

Uutta ajattelua tarvitaan senkin vuoksi, että perinteisten teoskappaleiden valmistuksen sijaan kaikki sisältö leviää kohta bitteinä, eivätkä bitit tee eroa sen suhteen, millaista sisältöä ne edustavat. Kuitenkin nykyiset lait ja maksut ovat aivan erilaisia riippuen siitä, ovatko bitit tietokoneohjelmia, musiikkia vai käyttäjän omia digitaalikameran valokuvia.

Koska eroa ei voida tehdä, maksut on määrätty varmuuden vuoksi kaikille.

Alun perin video- ja ääninauhoille tarkoitettua kasettimaksua laajennettiin syksyllä 1998 kattamaan myös tietokoneissa käytettävät cd-r-levyt. Syyskuusta 1998 lähtien maksu on noussut peräti 400 prosenttia.

Pelkkä kopioinnin lisääntyminen ei voi olla nousun syynä, koska maksutulo joka tapauksessa kasvaa levyjen myynnin lisääntyessä. Oikeudenhaltijat perustelevat korotusta sillä, että tietokonelevyille tallennetaan suhteellisesti yhä enemmän musiikkia.

Puolueetonta tietoa kopioinnista ei kuitenkaan ole. Tietokone-lehden verkkosivullaan järjestämässä kyselyssä 77 prosenttia vastaajista ilmoitti käyttävänsä levyjä voittopuolisesti tietokonedatan tallentamiseen.

Tyhjistä tallennusmedioista perittävä korvaus on kuluttajahintoihin lisättävä maksu, joka täyttää kaikki veron tunnusmerkit. VHS-kasetissa maksun osuus on peräti 30 prosenttia myyntihinnasta, cd-r-levyissä noin 20 prosenttia. Kun järjestely otettiin Suomessa käyttöön 1984, sitä kutsuttiin vielä kasettiveroksi. Puolet maksun tuotosta käytetään kotimaista kulttuuria edistäviin tarkoituksiin.

Opetusministeriö päättää yksinään tämän "veron" suuruudesta edunsaajien vaatimuksia kuultuaan. Kuluttajia ei kuulla missään vaiheessa.

Uuden direktiivin nojalla tekijöillä on oikeus saada kohtuullinen korvaus yksityisen kopioinnin aiheuttamista menetyksistä. Mutta voiko pelkkä kopioinnin mahdollisuus johtaa maksuvelvollisuuteen?

Oikeudenhaltijoiden mielestä voi. He vaativat tällä perusteella uuteen lakiin kohtaa, jonka perusteella jokainen kotitietokoneen omistaja joutuisi maksamaan laitteistaan lisähintaa riippumatta siitä, mihin konetta käyttää.

Ruotsissa päätettiin takavuosina suosia kotimikron hankintaa verovähennyksin. Vielä tänäänkin Ruotsissa on pohjoismaiden korkein pc-tiheys - ja Suomessa alhaisin. Siitä huolimatta meillä ollaan nyt menossa suuntaan, jossa mikron ostajaa rankaistaan lisähinnalla.

Näinkö toteutetaan uuden liikenne- ja viestintäministerin Kimmo Sasin ajatusta Suomesta tietoteknologian koelaboratoriona? Näin merkittävän tietoyhteiskuntaa koskevan periaatepäätöksen ei pitäisi olla yksin opetusministeriön käsissä.

Direktiivi sinänsä ei laitemaksuja edellytä.

Lisämaksu ajaisi kuluttajat hankkimaan levyt, kasetit ja tietokoneet niistä EU-maista, joissa maksut ovat halvimmat tai puuttuvat kokonaan. Suomi ei voi olla edelläkävijä maksujen käyttöönotossa, vaan maksujärjestelmät on pyrittävä harmonisoimaan keskenään.

Kuluttajien oikeuksia on tekijänoikeuksien nimissä koko ajan kavennettu. Lakeja on kiristetty, maksuja nostettu ja suoja-aikoja pidennetty. Jatkossa kehitys uhkaa johtaa siihen, että kuluttaja joutuu maksamaan samasta sisällöstä useaan kertaan esimerkiksi ostaessaan cd-levyn, jonka haluaa kopioida mp3-soittimelleen.

Tämä kehitys ei saa jatkua. Kuluttajalla pitää jatkossakin säilyä oikeus henkilökohtaiseen kopiointiin, hänen pitää voida turvata yksityisyytensä sisältöä kuluttaessaan, ja hänellä on oltava oikeus tehdä ajan- ja laitteensiirtoa ostamalleen sisällölle ilman lisämaksuja.

Kuluttajaa ei myöskään pidä rahastaa muusta kuin todellisesta käytöstä. Jos tämä tuottaa ongelmia, vika ei ole kuluttajien vaan tuottajien. Heidän pitää se myös ratkaista.

Tekijänoikeuksia pitää kunnioittaa mutta ei glorifioida; ne ovat tänään suurta bisnestä ja kauppatavaraa siinä missä vaikkapa matkapuhelimetkin.

Suomi haluaa osansa näistä valtavista markkinoista. Meilläkin pohditaan, miten kehittää kansallista sisältötuotantoa ja lisätä sen kilpailukykyä. Samalla voisi pohtia sisältökysymysten siirtämistä kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen, jonne muutkin teollisuudenalat kuuluvat.

Pitkällä tähtäyksellä sisältötuottajien ja kuluttajien edut ovat yhteiset. Kohtuuttomien ehtojen ja maksujen asettaminen lisää piratismia, joka ei ole kenenkään edun mukaista. Pahinta on, jos maksuja ja oikeuksia kiristetään niin paljon, että sisällön kulutus alkaa vähentyä tai sen käyttö muuttuu liian hankalaksi.

Luovaa työtä tekevät artistit haluavat, että heitä soitetaan ja heidän työnsä pääsee esille. Arkistoissa makaa jo nyt paljon materiaalia, jota ei voida esittää tekijänoikeuksien kalleuden tai mutkikkuuden vuoksi. Siinä häviävät kaikki.

Maksupohjan laajentamisella on rajansa. Tiedon ja ideoiden tapaan aineeton sisältö leviää väistämättä. Todelliset menetykset on korvattava, mutta aivan kaikesta yksityisestä käytöstä ei yksinkertaisesti voi periä maksua. Ellei sitten kasettimaksua uloteta jatkossa viheltämiseen ja hyräilyynkin.

Kirjoittaja on tietokirjailija ja atk-asiantuntija, joka työskentelee mm. tutkijana Jippii Group Oyj:ssä.

<takaisin