Helsingin Sanomat 28.3.2001

Pilipali pois ja oopperaa Yleisradioon

(Otsikointi toimituksen, alkuperäinen otsikkoehdotus "Tietoyhteiskunnasta tehtävä Yleisradiolle?")

Helsingin Sanomat herätteli 25.3. keskustelua Yleisradion asemasta ja tulevasta tehtävästä. Keskusteluun onkin syytä, sillä Yleisradion alkuperäinen tehtävä, lupakäytäntö ja toimilupamaksut on päätetty aikana, jolloin sähköinen tiedonvälitys oli vielä lastenkengissään ja televisiouutisetkin tulivat molemmilta kanavilta yhtäaikaa. 

Mediamaailma on kokenut täydellisen mullistuksen. Ihmisten ulottuvilla on nyt neljä televisiokanavaa, kohta tusina lisää. Kymmenet paikallisradiot, satelliittikanavat ja Internetin kaksi miljardia verkkosivua varmistavat, ettei tarjonnasta ole pulaa. 

Mikä oikein on Yleisradion tehtävä vapautuneessa mediakentässä? Tehtävänä ei voi olla kilpailla kaupallisten kanavien kanssa katsojamääristä amerikkalaisia sarjoja tai kotimaista Älä katso-tyylistä puppua ja visailuja tarjoamalla. Siihen Yleisradion perimä televisiolupa ja muiden kanavien maksamat toimilupamaksut ovat väärä tapa. 

Ajatus Yleisradiosta "täyden palvelun talona" on historiallinen jäänne. Viihdettä ja hömppää on televisiossa jo niin paljon, ettei tällaista "palvelua" kaivata lisää enkä halua osallistua tv-lupamaksullani sen rahoittamiseen. 

Sen sijaan haluan, että Yleisradio panostaa resurssinsa opetus- ja ajankohtaisohjelmiin, tieteeseen, taiteeseen ja lähettää oopperaa, jota ei varmaan koskaan ilmesty kaupallisten kanavien ohjelmistoon. Varsinkin nyt, kun MTV3 on ilmoittanut karsivansa loputkin ajankohtaisohjelmat viihteen tieltä, Yleisradion mission pitäisi olla entistä selvempi. 

Haluan myös, että Yleisradio alkaa mitata kuinka monta [eri] ihmistä sen ohjelmat tavoittavat sen sijaan, että yritetään saada yksittäisille ohjelmille kilpailevia kanavia suurempia katsojamääriä. 

Mediakenttä on vasta muutoksen puolivälissä. Internetin kautta voi kohta katsoa kaikkia maailman tv-kanavia napin painalluksella, ja ohjelmat saa pian tilata myös matkapuhelimen näytölle. Kun sisältötuotanto irtautuu lopullisesti perinteisestä televisiovastaanottimesta ja muuttuu vain bittien jonoksi lukuisissa erityyppisissä päätelaitteissa, sekä tv-lupa että muiden kanavien toimilupamaksut menettävät käsitteenäkin merkityksensä. 

Miksi tv-yhtiön pitäisi maksaa toimilupaa tai katsojan tv-lupaa, jos saman ohjelman näkee Internetistä tai matkapuhelimesta? Esimerkiksi Yleisradion pääuutislähetyksen voi jo nyt katsoa Internetistä, eikä katsomiseen tarvita sen paremmin televisiota kuin lupaakaan. 

Muutosten keskellä Yleisradion on pakko katsoa tulevaisuuteen ja alkaa etsiä itselleen myös aivan uudenlaista tehtävää. Se löytyisi tietoyhteiskunnan rakentamisesta, palvelujen tuottamisesta ja tähän kaikkeen liittyvästä kansalaiskoulutuksesta. 

Tehtäväkenttä on laaja ja siinä yhdistyy sisältötuotanto, kansalaiskoulutus ja muu Yleisradiolle tunnusomainen osaaminen. 

Tähän saakka Yleisradion ajatuksena on ollut, että tietoyhteiskuntapalvelut toteutuvat digi-tv:n kautta. Jopa koko järjestelmän tarpeellisuutta on perusteltu sillä, että televisio tuo vihdoin tietoyhteiskunnan palvelut jokaiseen kotiin. 

Johtaja Heikki Lehmusto on parin vuoden ajan kertonut, miten digi-tv:stä tulee "tietoyhteiskunnan sininen bussi". 

Nyt ääni kellossa on muuttunut. Tänään Yleisradion kanta on, ettei sillä ole mitään kantaa paluukanavaan, vaan että asia jää markkinoiden ratkaistavaksi. 

Näin koko alkuperäinen ajatus kääntyy päälaelleen: digitelevisio, joka piti tuoda tietoyhteiskuntapalvelut kaikille, käyttää [itse] Internetiä ja vain ne, joilla on Internet-yhteys, pääsevät hyödyntämään sen palveluita. 

Alkuperäisessä kirjoituksessa olleet, mutta toimituksen poistamat sanat hakasuluissa. 

<takaisin