Helsingin Sanomat 28.5.2002

Digi-tv kaipaa kunnon perusteluja

Digi-tv:n takkuilu on tullut ilmeisenä yllätyksenä hankkeen puuhahenkilöille. Teknoinnostuksen vallassa asetettu tavoite lopettaa analogialähetykset vuonna 2006 on osoittautumassa pahasti ennenaikaiseksi.

Televisio on lyhyen historiansa aikana kehittynyt useita kertoja. Värilähetykset, stereoääni ja tekstitelevisio olivat suuria parannuksia, mutta ne eivät pakottaneet ketään hankkimaan uutta laitetta. Millainen poru olisikaan noussut, jos väritelevision tullessa mustavalkoiset lähetykset olisi lopetettu ja katsojat pakotettu hankkimaan värivastaanotin?

Digitalisoinnin vaatimat laitehankinnat ovat erittäin ongelmallisia Yleisradion julkisen palvelun tehtävän kannalta. Tällainen mullistus vaatisi perusteluja, joita katsojatkin ymmärtäisivät. Niitä ei ole kuulunut. Aluksi Yleisradio markkinoi digi-tv:tä "tietoyhteiskunnan sinisenä bussina", jonkinlaisena Internetin vaihtoehtona. Tästä argumentista on nyttemmin luovuttu, koska paluukanavasta tai palveluista ei ole vielä mitään varmuutta.

Sanotaan, että digitalisointi laskee jakeluverkon kustannuksia. Lähetystekniikan säästöt maksatetaan kuitenkin katsojilla aluksi laitehankintojen ja myöhemmin tasaisesti nousevien lupamaksujen muodossa. Lisääntynyt kanavien tai ohjelmatarjonnan määrä ei sekään tunnu vetoavan katsojiin. Kaapeli- ja satelliittiverkoissa on jo nyt tarjolla enemmän kanavia kuin mitä kukaan ehtii katsoa.

Tarjonnan monipuolistuminen olisi mahdollista nykyiselläkin kanavamäärällä. Ykköskanavan ajasta kuusi ja kakkoskanavan ajasta peräti 13 tuntia vuorokaudessa on nyt hyödyntämättä. Lisäksi ykkösen iltapäivälähetyksistä viisi tuntia on pelkkiä uusintoja. Erityisryhmien ohjelmia voisi lähettää Yleisradion kanavilla vaikkapa öisin tai aamuisin. Videonauhuri löytyy jo lähes jokaisesta taloudesta ja on pienempi hankinta kuin digisovitin. Kanavapula ei siis voi olla tarjonnan pullonkaulana.

Teknisin argumentti digi-tv:n puolesta on taajuuksien vapauttaminen. Mutta miten paljon taajuuksia lopulta vapautuu, kun samanaikaisesti digikanavien määrää halutaan lisätä uusia toimilupia myöntämällä?

Vapautuneiden taajuuksien hyödyntäminen on muutoinkin ongelmallista. Suurin tarve olisi matkaviestinnässä, mutta siellä ongelmana ovat kansainväliset sopimukset. Suomessa toimiva matkapuhelin aiheuttaisi ulkomailla käytettäessä häiriöitä paikallisiin analogisiin televisiolähetyksiin.

Analogiselta televisiolta vapautuneita taajuuksia voidaan ottaa matkaviestinkäyttöön aikaisintaan sitten, kun analogialähetykset on lopetettu kaikkialla EU:n alueella -- ehkä jopa muuallakin. Suomen kansallisella digi-tv:n aikataululla ei ole käytännössä mitään merkitystä matkaviestinten käyttämille taajuuksille.

Uskottavien argumenttien puuttuessa katsojille yritetään vakuuttaa, että digitalisointi on väistämätöntä eikä televisio voi jäädä yleisen teknisen kehityksen ulkopuolelle. Jos kerran näin on, miksi digitalisointia pitää sitten ajaa puoliväkisin?

<takaisin