Helsingin Sanomat 29.5.1997

Vaarallista tietoa Internetissä?

Pomminrakennusohjeiden löytyminen Internetistä on jälleen nostanut pinnalle keskustelun siitä marginaalitiedosta, jota kuka tahansa voi hakea verkosta. Asia näyttää yksinkertaiselta, mutta sen takana on syvällinen muutos tiedon hankinnassa ja käytössä.

Internet poikkeaa kaikista aiemmista medioista siinä, ettei verkossa ole julkaisukynnystä. Minimaalisella kustannuksella kuka tahansa voi luoda verkkoon sivuja, jotka näkyvät miljoonille käyttäjille. Sivujen sisältö ei toki ole lakien ulkopuolella, mutta lainsäädäntö on kansallista, vaikka sivut näkyvät kaikkialle maailmaan. Mikä on jossain maassa kiellettyä, saattaa toisessa maassa olla hyväksyttyä tai ainakin sallittua.

Myös verkon sisältöä ja vastuuta koskevat lait ovat vielä alkutekijöissään. Suomi on alalla edelläkävijöiden joukossa, sillä sananvapaustoimikunta jätti helmikuussa mietinnön, joka pyrkii rinnastamaan verkon muihin medioihin. Rinnastus on kuitenkin tehty perinteisten medioiden ehdoilla ja käsitteistöllä. Toteutuessaan nykymuodossaan laista on verkolle enemmän haittaa kuin hyötyä. Siksi on luultavaa, ettei verkon sisältöä voida kansainvälisesti säädellä laeilla vielä ainakaan seuraavaan kymmeneen vuoteen.

Pommien valmistusohjeiden löytyminen Internetistä ei ole mitenkään yllättävää. Samaa tietoa on aiemmin saanut kirjoista, vaikka niiden hankkiminen onkin ollut verkkotietoa vaikeampaa. Yhtä vaarallista ainakin omalle terveydelle voi olla verkosta hankittu terveys- ja lääketieto tai huume"valistus", vaikkeivät ne vielä olekaan pommin tavoin ylittäneet uutiskynnyksiä.

Nämä tapahtumat osoittavat, että netti on aiheuttamassa suuren muutoksen tavassa, jolla suhtaudumme tietoon. Kun kirjastovirkailijaa tai päätoimittajaa ei enää ole, vastuu tiedon käytöstä siirtyy jokaiselle käyttäjälle itselleen. 90-lukulaisessa hengessä jokaisen on otettava aiempaa suurempi vastuu itsestään niin taloudellisesti kuin henkisestikin. Kukaan ei enää tee sitä meidän puolestamme, kuten vielä 70-luvulla tapahtui.

Tiedon uudenlaista olemusta ja käyttäjän vastuuta on korostettava varsinkin kouluissa. Verkkolukutaitoon kuuluu paitsi tietokoneen ja näppäimistön käyttötaito, myös vastuun ottaminen verkkoon laitetusta ja sieltä otetusta tiedosta.

Verkon käyttö kouluopetuksessa on törmännyt esteisiin, kun opettajat haluavat mieluummin turvautua perinteisiin kirjoihin. He syyttävät verkkoa sekavaksi ja valittavat, että sieltä löytyy ristiriitaista tietoa. Mutta verkko ei ole sekava - maailma sen sijaan on. Netin sekavuus vain kuvastaa maailman sekavuutta. Jos verkosta löytyy neljä erilaista tietoa samasta asiasta ja kirjasta vain yksi, onko kirjan versio välttämättä se oikea? Vasta netti on tuonut maailman monimutkaisuuden käsinkosketeltavan läheiseksi.

Tiedon käsite, sen hankinta ja käyttö on netin myötä saamassa ulottuvuuksia, joissa opettajilla ja filosofeilla riittää pohtimista vielä pitkäksi aikaa.

<takaisin