Helsingin Sanomat 31.3.1996

Orwell vai Internet?

Osmo Pekonen pelkäsi 25.3.96 kirjoituksessaan, miten Gatesin visio tiedon valtatiestä muuttaa yhteiskunnan orwellilaiseksi painajaiseksi, jossa isoveli valvoo jokaista kansalaista piilotettujen kameroiden ja tietokoneiden avulla. Tällaiseen pelotteluun tai Gatesin syyllistämiseen ei ole todellisia perusteita.

Kameravalvonta ei ole uusi keksintö, eikä sen toteuttamiseen tarvita tiedon valtatietä. Yhdysvalloissa ja Englannissa kameravalvonta on jo nykymuodossaan todettu tehokkaaksi keinoksi taistella julkisilla paikoilla esiintyvää rikollisuutta vastaan. Viime aikaiset väkivaltauutiset ovat muokanneet yleistä mielipidettä myös meillä Suomessa niin, että yhä useampi pitää kameravalvontaa pienempänä pahana kuin jatkuvaa turvattomuutta.

Aina tietokoneiden yleistymisestä lähtien niiden ja Orwellin välille on pyritty vetämään yhtäläisyysmerkkejä. Apple tajusi kääntää asian edukseen kuuluisassa 1984-mainoksessaan, jota se käytti Macintosh-koneen esittelyssä 12 vuotta sitten. Apple onkin osoittanut konkreettisesti, miten suuri vaikuttaja tavallisille kuluttajille tuotu tietotekniikka voi olla. Kiitos mikron ja tietotekniikan, kuka tahansa voi nyt tehdä omia painotuotteita ja kirjoja tai jakaa sanomaansa Internetin kautta sähköisesti kaikkialle maailmaan ilman, että kukaan pystyy sitä estämään tai sensuroimaan. Tällaista kehitystä Orwellin oli mahdoton edes kuvitella toisen maailmansodan aikaisessa ilmapiirissä.

Mutta myös Internetin kehitykseen liittyy uhkatekijöitä, joita on pidettävä silmällä. Yhdysvalloissa hyväksyttiin hiljattain laki, joka mahdollistaa säädyttömän aineiston levittäjän rankaisun jopa vankeudella. Jos laki todella astuu voimaan, sen seuraukset voivat olla kauaskantoiset ja ulottua Yhdysvaltojen rajojen ulkopuolelle. Tarvitaan menetelmä, joka valvoo tekijänoikeuksia ja lakeja myös maailmanlaajuisessa tietoverkossa, mutta miten se erotetaan sensuurista?

Vähintään yhtä suuri kysymysmerkki liittyy tehokkaisiin salakirjoitusmenetelmiin. Niillä kuka tahansa voi koodata sähköisessä muodossa olevan tiedon niin, että koodia on mahdoton purkaa. Poliisilla on oikeus tarpeen vaatiessa kuunnella puheluita ja tehdä kotietsintöjä, mutta tehokkaan salakirjoituksen edessä sekin on voimaton. Onko siis odotettavissa, että rikolliset alkavat käyttää salausta omiin tarkoitusperiinsä? Pitäisikö koko salaus Ranskan tapaan kieltää? Vai onko salaus jatkossakin kansalaisen tae siitä, että hänen yksityisyytensä pysyy suojassa niin valtiolta kuin uteliaalta naapurilta?

Kysymys salauksesta koskettaa tulevaisuudessa jokaisen kansalaisen yksilönvapautta ja yksityisyyden suojaa. Siksi on hämmästyttävää, ettei näin tärkeästä asiasta ole käyty lainkaan julkista keskustelua.

Synkkyyteen ei silti ole aihetta. Nykyinen Internet on osoittanut, miten vaikeaa halutun tiedon löytäminen verkosta on silloinkin, kun tiedon tuottaja on tehnyt kaikkensa helpottaakseen tiedon löytämistä. Tästä voi vain kuvitella, miten mahdoton tehtävä on etsiä tai valvoa verkon kautta tietoa silloin, kun omistaja haluaa pitää sen salassa. <takaisin