Helsingin Sanomat 31.7.2001

Yksityisyytemme on jo mennyttä

Ylitarkastaja Risto Heinonen maalasi vieraskynässä (HS 26.7.2001) uhkakuvia tulevaisuuden digi-tv:stä vakoojana, joka vie katsojilta yksityisyyden.

Huoli digi-tv:stä tuntuu kovin ennenaikaiselta, kun järjestelmä ei ole vielä edes aloittanut, ja kun suurin käytännön ongelma on se, mistä ylipäätänsä saadaan jonkinlainen paluukanava television vuorovaikutteisuutta varten. Suomessa käyttöönotettava digijärjestelmä on sitä paitsi teknisesti yksinkertainen, eikä se edes mahdollista yksittäisen katsojan toimien seuraamista eikä lähetyksen kohdistamista vain valittuihin vastaanottimiin.

Lisäksi tällä hetkellä kaikki merkit viittaavat siihen, että jos visioiden digi-tv joskus toteutuu, varsinainen television käyttötapa ei paljoakaan muutu. Vuorovaikutteinenkin televisio on ennen kaikkea televisio, josta katsotaan passiivisesti ohjelmaa. Laitteen parissa käytetty aika ei sinänsä ole merkityksellistä: mitä kotitaloudesta kertoo se, että siellä katsellaan Salattuja elämiä? Niinhän kaikissa talouksissa tehdään.

Yllättävää kyllä, Heinonen vähättelee Internetin ja supermarkettien merkitystä, vaikka niillä ja GSM-puhelimilla voidaan jo tänään toteuttaa kaikki se valvonta, mihin digi-tv pystyy vasta pahimmissa painajaisissa. Arkiset asiat jäävät helposti huomaamatta, kun pelot kohdistetaan tulevaan ja tuntemattomaan.

Yksityisyyden säilymisestä on myöhäistä olla huolissaan. Se on jo mennyttä.

Ajatellaanpa vaikka kanta-asiakaskortteja, joita kauppaketjut suorastaan tyrkyttävät asiakkailleen. Nimestään huolimatta korteilla ei pyritäkään kanta-asiakkuuteen - se olisikin mahdotonta, koska asiakkaat hankkivat kaikkien ketjujen kortit ja ovat siis kaikkien kanta-asiakkaita. Kallista järjestelmää pidetään yllä, koska sillä voidaan ainakin teoriassa seurata hyvinkin tarkkaan asiakkaiden kulutustottumuksia.

Tämä tieto on erittäin arvokasta materiaalia tulevaisuuden täsmämarkkinoinnille, jossa suoramarkkinointi kohdistetaan yksilöllisesti jokaiselle vastaanottajalle tämän aiemman ostokäyttäytymisen perusteella. Digi-tv ei siihen pysty, koska se ei pysty kohdistamaan mainoksia yksittäisiin vastaanottimiin, mutta Internet, sähköposti ja matkapuhelimet pystyvät.

Korttien ideaan kuuluu, että bonusta ja pisteitä voi kerätä useista erityyppisistä kaupoista. Kortteja kysytään sielläkin, missä kortin käytöstä kertyvä etu on marginaalisen pieni, kuten hampurilaisravintolassa. Näin järjestelmä kerää yksityiskohtaiset tiedot perheen kulutuksesta ja voi siitä päätellä, montako lasta ja kotieläintä meillä on, missä asumme, missä vietämme lomamme, mitä harrastamme tai mitä sairastamme. Ostokset kertovat meistä kaiken - jo tänään.

Muutaman promillen vuosihyvitystä vastaan kuluttajat on saatu myymään kauppiaille arvokkain tietonsa: tieto omasta kulutuksesta ja käyttäytymisestä.

Siksi itselläni ei ole yhtään kanta-asiakaskorttia.

Pelottava valvonnan mahdollisuus sisältyy myös jokaiselle tuttuun GSM-puhelimeen. Aina kun puhelin on päällä, se raportoi sijaintinsa operaattorille. Tämän tiedon perusteella kaikkea liikkumistamme voidaan seurata reaaliajassa, parhaimmillaan muutaman sadan metrin tarkkuudella. Lähitulevaisuudessa seurantatarkkuus paranee entisestään.

Ajatuskin siitä, että joku tietää koko ajan sijaintimme ja rekisteröi kaiken liikkumisemme, on painostava ja avaa pelottavia tulevaisuudennäkymiä. Miltä kuulostaisi vaikkapa automaattinen ja liki täydellinen ylinopeusvalvonta, jossa ylinopeutta ajava tunnistettaisiin ja sakotettaisiin yksin puhelimen sijaintitietojen perusteella? Jokaisesta nopeusrajoituksen ylityksestä lähtisi automaattisesti sakkolappu kotiosoitteeseen.

Taivas meitä tällaisilta sovelluksilta varjelkoon.

<takaisin