Ilta-Sanomat 15.10.98 (lyhennettynä)

Äidinkielen opetus ajanmukaiseksi

Poikien laskeva kiinnostus lukemista kohtaan on huolestuttavaa. Pojat viihtyvät mieluummin verkossa kuin tyttöjen tapaan kirjojen parissa, mikä huolestuttaa varsinkin äidinkielen opettajia.

Kirja onkin selvästi menettänyt asemiaan muille medioille. Myös kirjallisen viestinnän tavat ja muodot ovat muuttuneet. Jos äidinkielen opetus huomioisi paremmin nämä ajan trendit, poikien kiinnostus tähän tärkeään asiaan saataisiin ehkä palautettua. Äidinkielen tunneilla pitäisi kirjeiden sijaan harjoitella sähköpostin käyttöä. Kirjojen ohella pitäisi tutkia myös verkkosivuja sähköistä viestintää opiskellen. Ja omien tekstien julkaisulle Internet antaa mahdollisuuksia, joista omana kouluaikanani ei osattu uneksiakaan.

Poikien pitäisi myös ymmärtää, ettei äidinkielen merkitys nettimaailmassa suinkaan vähene vaan päinvastoin korostuu. Kaikki verkkoviestintä on vielä pitkään tekstipohjaista. Siksi verkossa ja tietoyhteiskunnassa menestyy se, joka osaa ilmaista itseään ja asiaansa sähköpostilla, verkkosivulla ja news-keskusteluissa.

Pelkkä verkossa surffaaminen ei kielitajua kehitä, koska www-sivujen kieli on huolimatonta ja vilisee virheitä. Kielitaju kehittyy vain hyvää kieltä lukemalla. Ellen olisi itse lukenut nuorena useita kirjoja joka viikko - ja kesälomalla vähintään yhden päivässä - en olisi myöhemmin pystynyt kirjoittamaan omia kirjoja, en ehkä tätäkään tekstiä.

Valitettavasti koulun luettavaksi antamat kirjat olivat lähes poikkeuksetta synkkiä ja masentavia. Esimerkiksi Hiiriä ja ihmisiä (luettu 26.9.77), Musta poika (9.2.78), Kärpästen herra (2.4.78) ja Helmi (22.5.77) olivat toki maailmankirjallisuuden klassikoita, mutta ne eivät istuneet nuoren pojan ajatusmaailmaan eivätkä ainakaan houkutelleet lukemaan lisää.

Vasta lukiossa äidinkielenopettaja toi tarjolle dekkareita (Mustat kalat 26.10.78, Jäähyväiset rakkaimmalle 29.12.79) tai science fiction-kirjoja (Kuumatka 25.1.80). Ellen olisi lukenut jo aiemmin, näistä kirjoista lukuharrastus olisi saattanut hyvinkin tarttua.

Klassikoilla ei enää ole samaa merkitystä kuin parikymmentä vuotta sitten, jolloin ulkoiset virikkeet olivat harvassa ja mediatarjonta olematonta. Kirjat eivät pysty antamaan pojille yhtä vahvoja elämyksiä kuin televisio, romput tai netti. Siksi äidinkielenopetuksen tavoitteena pitäisi olla lukemiseen ja kirjoittamiseen innostaminen, nykypäivän olosuhteet huomioon ottaen.

Tämä sivu on esimerkki siitä, mitä kirjoitus tarkoittaa käytännössä: tällä sivulla ovat mukana kirjojen nimet ja lukuajat, jotka lehden toimitus oli poistanut lyhentäessään kirjoitusta. Tällaista julkaisumahdollisuutta ei vielä 80-luvulla ollut.

<takaisin