Suomen Kuvalehti 10.5.1995

Tietotekniikka uhkaa suomea

Mikä mainio keksintö tekstinkäsittelyohjelma onkaan ollut! Sen ansiosta kirjoittajan ei tarvitse enää tuskailla kirjoitusvirheiden eikä huonon käsialan kanssa. Tekstinkäsittelyn ansiosta kirjoittaja voi keskittyä tekstin sisältöön ja muokata sitä niin kauan, että lopputulos on saatu halutuksi.

Valitettavasti uusi tekniikka on tuonut myös ongelmia. Niiden vuoksi kieliopin säännöt ja kielemme erikoispiirteet ovat tänään uhattuna pahemmin kuin koskaan ennen. Varsinkin painetun tekstin taso on romahtanut, koska tietotekniikka on lyhentänyt tekstin reittiä kirjoittajalta painoon.

Aiemmin lehtiin ja kirjoihin painetut tekstit tarkistettiin moneen kertaan ja kielenhuollon ammattilaiset pääsivät korjaamaan niissä olevat virheet. Nyt alkuperäinen kirjoittaja -- jolla ei sitten kaukaisten kouluvuosien ole ollut mitään äidinkielen koulutusta -- saattaa tehdä tekstin taittoa myöten valmiiksi, jolloin se menee suoraan painoon. Tuloksena on lehtiä, mainoksia, tiedotteita ja jopa kirjoja, jotka vilisevät alkeellisia tavutus-, oikeinkirjoitus-, tyyli- ja kielioppivirheitä. Painetussa sanassa olevat virheet turruttavat kokeneenkin lukijan, nuorista puhumattakaan.

Tekstinkäsittely on hyvä renki, mutta huono isäntä. Vaikka kirjoitusvirheiden korjaus onkin helppoa, tekstin muokkaus tuottaa helposti aivan uudentyyppisiä virheitä. Tekstiin jää väärässä sija- tai aikamuodossa olevia sanoja, joita mikään oikolukuohjelma ei havaitse. Huolestuttavaa on, että viime aikoina tällaisia virheitä on alkanut esiintyä jopa romaaneissa.

Uuden uhkan suomelle muodostavat tietoverkot ja purkit, jotka ovat varsinkin nuorison suosiossa. Kaikki verkossa tapahtuva viestintä on kirjallista, mutta koska kirjoittaminen on hidasta ja vaivalloista, kieliopin noudattaminen on enemmänkin poikkeus kuin sääntö. Kuitenkin juuri tietoverkkojen käyttö on monelle nuorelle jokapäiväistä kirjallista ilmaisua.

Nykyisessä tilanteissa äidinkielenopettajille lankeaa aiempaa suurempi vastuu nuorten kielitajun kehittämisestä. Painetun sanan tai tietoverkkojen virheisiin ei saa turtua. Äidinkielen tunneilla pitäisi opettaa nuoria käyttämään tekstinkäsittelyä ja välttämään ne vaarat, joita sen näennäinen helppous tuottaa. Tunneilla pitäisi myös harjoitella tietoverkkojen kautta tapahtuvaa viestintää ja oppia hyödyntämään sen erikoispiirteitä.

Tietoverkkojen ja maailmanlaajuisen yhdentymisen aikana oman kielen osaaminen on taito, jonka merkitystä ei voi väheksyä. Siksi äidinkielen opetuksenkin on vastattava muuttuvan maailman ja kehittyvän tekniikan tuomiin uusiin haasteisiin.