Talouselämä 3.2.2003

Rahastaminen uhkaa tekijänoikeuksia

Korkeimman oikeuden päätös määrätä taksit suorittamaan tekijänoikeusmaksua on syystäkin herättänyt keskustelua siitä, mitä arvoja ja kenen etuja tekijänoikeuksilla nykyään halutaan turvata.

On vaikea ymmärtää, miksi taksimatkustajan pitäisi maksaa uudelleen radiossa soivasta musiikista, josta on jo kerran maksettu esityskorvaukset. Yleensä taustamusiikkia soittava radio on auki kuljettajaa, ei matkustajaa varten.

Lisätulot toki kelpaavat musiikin tekijöille. Mutta kenelle taksien radioista perittävät korvaukset tilitetään, kun ei voida edes tietää, mitä kanavia takseissa on kuunneltu?

Korkeimman oikeuden kiistelty taksipäätös pohjautuu julkisen esittämisen ja yleisön käsitteen tulkintaan. Lain kirjain - mutta ei tekijänoikeuden alkuperäinen henki - epäilemättä mahdollistaa tällaisenkin tulkinnan.

Oikeus on nyt todennut, että varsinaisen palvelun kannalta täysin toissijainenkin musiikin käyttö on tekijänoikeudellisesti relevanttia ja johtaa maksuvelvollisuuteen. Asiakkaan on maksettava pelkästä kuuntelemisen mahdollisuudesta ja silloinkin, kun musiikki on pelkästään ärsyttävää.

Teostoa tuskin voi syyttää siitä, että se pyrkii käyttämään kaikki lain suomat mahdollisuudet jäsenkuntansa taloudellisten etujen ajamiseen. Voi kuitenkin kysyä, että jos nykyinen tekijänoikeuslaki mahdollistaa yleisen oikeustajun ja kohtuullisuuden vastaiset tulkinnat, eikö lakia pitäisi muuttaa?

Siihen olisi ollut hyvä tilaisuus nyt, kun tekijänoikeuslakia muutenkin uudistetaan. Valmistelu on ollut käynnissä koko vuoden ja lopullinen tekstiehdotus jätettiin eduskunnalle lokakuussa. Tasapainottamisen sijaan uusi laki laajentaa entisestään tekijänoikeuksien käsitettä ja taloudellista kattavuutta. Digitalisoitumisen varjolla oikeuksia siirretään yhä enemmän käyttäjiltä tuottajille.

Oikeuksien laajentamisen taustalla ovat yhä suuremmat taloudelliset arvot. Alkuperäinen ajatus luovaa työtä tekevän taiteilijan elannon turvaamisesta on muuttunut yhä selvemmin teolliseksi liiketoiminnaksi, joka pyrkii kaikin keinoin maksimoimaan voittonsa. Televisiokanavan kokoama tyttöbändi Gimmel on tuote siinä missä Nokian matkapuhelinkin.

Ja tuote näyttää myyvän hyvin. Vaikka äänitemyynti on ensi kertaa sitten lamavuosien 1993-1994 hieman laskenut, soittotapahtumiin perustuvien korvausten määrä kasvoi vuodesta 1999 vuoteen 2001 peräti 40 prosenttia ja kollektiivikorvaukset noin 25 prosenttia. Mikä toinen ala voi esittää vastaavia kasvulukuja?

On kuitenkin vaara, että joka paikkaan tunkeva rahastus kääntyy yleisen mielipiteen, kansainvälisen kilpailun ja luvattoman internetlevityksen kautta alaa itseään vastaan. Silloin kärsijöinä eivät ole alan suuret yritykset, vaan yksilöt; ne harvat todelliset kulttuurin tekijät, joita suojelemaan tekijänoikeuden käsite alunperin luotiin.

<takaisin