Talouselämä 7.11.2003

Uusia kilpailuetuja häviävien tilalle

Suomen ykkössija Maailman talousfoorumin kilpailukykyvertailussa oli yllätys kaikille - erityisesti meille suomalaisille. Viime aikoina on pikemminkin ollut tapana kritisoida Suomea yrittämisen kannalta pysähtyneeksi maaksi, jossa korkeat verot tappavat halun tehdä työtä samalla kun eläkepommi räjähtää käsiin.

Kuten vertailun tekijät itsekin tähdentävät, kyse on vain suuntaa-antavista tuloksista. Suomi nousi ykkössijalle pisteytystavan muuttamisen ansiosta. Yritykset, jotka siirtävät toimintojaan Suomesta vieraisiin maihin tai jotka ostetaan halvalla ulkomaiseen omistukseen, kertovat karulla tavalla todellisesta kilpailukyvystä.

Tai ainakin kilpailuhalusta.

Joka tapauksessa vertailun ykköstila on tervetullut muistutus siitä, etteivät asiat Suomessa vielä kovin huonosti voi olla. Ilmeisesti pohjoismainen hyvinvointivaltio luo epäilyistä huolimatta hyvän alustan yrityksille, sillä Suomen lisäksi muutkin Pohjoismaat sijoittuvat kymmenen parhaan maan joukkoon.

Huolestuttavaa on se, että Suomi on alkanut purkaa monia niistä rakenteista, joita vertailun tekijät erityisesti arvostivat: ilmainen koulutus ja kirjastolaitos, yleinen turvallisuus, terveydenhuolto, kansallinen infrastruktuuri... Näin menetellen tuskin yllämme vertailun kärkeen enää 10 vuoden päästä.

Voitto vertailussa helpottaa niiden ihmisten työtä, joiden tehtävänä on myydä Suomea kansainvälisesti houkuttelevana investointikohteena tai työpaikkana.

Vuoden keskilämpö tai keskimääräinen tuloveroaste eivät takuulla rohkaise ketään tulemaan Suomeen. Marraskuun ankeudessa ajatus ulkomaisten osaajien haalimisesta tuntuu muutoinkin kaukaiselta. Siinä, että estetään kotimaisia osaajia pakenemasta ulkomaille, on aivan riittävästi tekemistä.

Mikä oikein saa ulkomaisia osaajia muuttamaan Suomeen? Ainakin Nokian kaltaiset maailmanluokan yritykset ja suomalaiset tytöt. Lukemattomat miehet ovat päätyneet Suomeen vaimojen ja tyttöystävien perässä. Tarvitsemme siis lisää kauniita tyttöjä.

Tarvitsemme myös lisää kansainvälisesti kiinnostavia yrityksiä. Kenties jossain on nytkin yritys, jonka paletti on yhtä sekaisin kuin Nokia oli 1980-luvun lopulla, mutta josta uuden johdon ja fokusoinnin myötä voisi kehittää alansa kansainvälisen tähden.

Sellaisen löytymisen todennäköisyys on häviävän pieni. Olisi kohtuutonta odottaa toista nokiaa - moni maa olisi tyytyväinen saadessaan Suomen tavoin edes yhden. Uuden nokian odottamisen sijaan olisi vaikutettava nuoriin, jotta yrittäjäksi ryhtyminen pystyisi kilpailemaan suuren yrityksen tarjoaman uraputken kanssa. Nyt liian moni valitsee turvalliseksi uskomansa työpaikan epävarman yrittäjyyden sijaan.

Olipa muuton syy aikanaan ollut mikä tahansa, täällä asuvat ulkomaalaiset kertovat yleensä arvostavansa Suomen turvallisuutta, puhtautta, luontoa ja tasapainoista kehitystä. Ne ovat asioita, joita ennen kilpailukykyvertailua on ollut vaikea pukea numeroiksi.

Varsinkin turvallisuus on hyve, jonka kurssi nousee maailmalla kohisten. Muutama vuosi sitten olin töissä yrityksessä, johon Jorma Ollila tuli vierailulle. Hän käveli ovesta sisään yksin, kuin kuka tahansa asiakas. Missä muualla maailman arvokkaimpiin kuuluvan yrityksen toimitusjohtaja voi liikkua näin epävirallisesti ja ilman turvamiestä?

Missä muussa maassa ministeri asuu työläiskaupunginosassa ja jatkaa bonus-pisteiden keräämistä lähikaupasta vielä presidentiksi tulon jälkeenkin?

Mikä onkaan tällaisen turvallisuuden arvo silloin, kun yritykset ja johtajat miettivät sijoittumistaan?

Vertailussa ei otettu huomioon maiden keskinäistä sijaintia. Suomen tulevaisuuden kilpailukyvyn jokeri on Venäjä. Moni maa olisi kateellinen sijainnistamme suuren, vasta taloutensa kehityskaaren alussa olevan maan naapurina.

Historiallisesta painolastista johtuen emme ole osanneet täysin hyödyntää syntynyttä tilannetta. Toisaalta Venäjän siirtyminen markkinatalouteen on sekin tapahtunut vasta hiljattain. Vaikka Venäjällä olisi loputtomat markkinat suomalaiselle hitech-osaamiselle, kansalaisten mielikuvat muuttuvat hitaasti.

Oman vientiteollisuuden ohella Suomi voisi toimia sillanpääasemana Venäjän markkinoille pyrkiville kan-sainvälisille yrityksille. Suomen uusi kansainvälinen slogan voisi olla vaikkapa "Close to Russia - but safe".

Suurimpana esteenä jokerin käytölle on puuttuva kielitaito. Tuskin missään muualla on kahta naapurimaata, joista pienemmän maan kansalaisista niin harva osaa suuremman kieltä. Pakkoruotsi olisikin kiireesti korvattava pakkovenäjällä.

Pitää katsoa tulevaisuuteen eikä menneisyyteen.

<takaisin