Talouselämä 21.5.2004

Ameriikka opettaa

Yhdysvaltoja pidetään tehokkuuden ja kilpailun luvattuna maana, josta haetaan oppeja ja esimerkkiä myös Suomeen.

Yhdysvallat ei kuitenkaan ole yksittäinen maa, vaan EU:n tapaan liittovaltio. Sellaisilla osavaltioilla kuten Texas, Florida, Alaska tai Havaiji on tuskin muuta yhteistä kuin virallinen kieli ja perustuslaki.

Osavaltioiden lainsäädäntö on hyvin itsenäistä, mikä näkyy räikeimmin kuolemantuomiossa. Vaikka perustuslain turvaama mielipiteen vapaus on sama kaikkialla, yhdessä osavaltiossa tuomitaan kuolemaan teosta, josta naapurissa selviää vankeudella.

Itsenäisyys näkyy myös osavaltiokohtaisessa verotuksessa. Delaware on Yhdysvaltojen Luxemburg, joka houkuttelee yritysten pääkonttoreita veroeduilla. Maatalousvaltainen maisemakin on molemmissa sama.

Yhdysvaltojen kansalaisia yhdistää lähinnä se, ettei heillä ole mitään yhteistä. Kaikki ovat siirtolaisia jostain muualta. Yhtenäisyyttä ja isänmaanrakkautta lujitetaan joka paikassa liehuvilla lipuilla ja hokemalla jatkuvasti We love America, aivan kuin asia olisi muutoin vaarassa unohtua.

Eniten paikallisia ihmisiä yhdistää englannista johdettu kieli, amerikka. Mutta senkin yhtenäisyys on osin näköharhaa. Espanjankielisiä on maassa prosentuaalisesti enemmän kuin ruotsinkielisiä Suomessa. Lienee silti turha odottaa, että asia koettaisiin rikkautena ja Yhdysvallat muuttuisi virallisesti kaksikieliseksi valtioksi.

Osavaltioiden erilaisuus opettaa meitä EU:n laajenemisessa. Kymmenen uuden, erilaisen jäsenvaltion liittyminen unioniin on herättänyt huolta yhtenäisyyden ja päätöksenteon toimivuuden säilymisestä.

Mutta jos amerikkalaiset pitävät liittonsa koossa 50 erilaisella valtiolla, meidän eurooppalaisten pitäisi pystyä puolet pienemmällä määrällä samaan.

Euroopassa haetaan tehokkuutta yksityistämisen ja kilpailun lisäämisen kautta. Tulilinjalla ovat julkiset palvelut ja varsinkin terveydenhuolto. Tässäkin Ameriikka opettaa, ettei asia ole aivan yksinkertainen.

Yhdysvaltojen terveydenhuoltojärjestelmä vie rahaa henkilöä kohti laskettuna eniten maailmassa; noin 2,5-kertaisesti sen, mitä esimerkiksi Englannissa, ja silti osa kansasta jää hoidon ulkopuolelle.

Yksityistetty terveydenhuolto näyttää tehottomalta eikä toimi kunnolla. Järjestelmä on tuottanut ylipainoisen kansan, joka popsii masennus- ja piristyslääkkeitä unohtaakseen vaivansa ja pärjätäkseen kilpailussa.

Entäpä koulutus? Suomalainen koululaitos voitti viime syksynä OECD:n 32 maan vertailun. New York Times uutisoi asian huhtikuussa ja ihmetteli, miten suomalaiset koululaiset peittoavat selvästi vastaavat amerikkalaiset - etenkin kun Suomessa koulu aloitetaan vasta seitsemänvuotiaana ja koulujärjestelmä maksaa vaivaiset 5000 dollaria vuodessa oppilasta kohti.

Teknologiajohtonsa menettänyt Suomi on saamassa koululaitoksesta uuden kansainvälisen ylpeilyn aiheen, vaikkei meillä olekaan kalliita yksityiskouluja.

Eniten meitä eurooppalaisia ihmetyttää kuitenkin Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmä, joka tuntuu perustuvan kostoon eikä rangaistukseen. Kovia tuomioita käytetään pelotteena, koska valvonta ei ulotu kaikkialle.

Keväällä Dynergyn entinen talousjohtaja Jamie Olis tuomittiin Texasissa 24 vuodeksi vankeuteen, koska hän oli kaunistellut yrityksen talouslukuja velkoja piilottamalla. Viisi vuotta sitten vastaavaa ei olisi luultavasti pidetty edes rikoksena.

Tuomiosta ei voi päästä ehdonalaiseen. Kun Olis aikanaan vapautuu vankilasta, hänen tuoreella tyttövauvallaan saattaa olla jo omia lapsia. Etsimättä tulevat mieleen arabimaat, joissa varkaalta katkotaan käsi.

Oikeusjärjestelmän luulisi pelottavan niitä eurooppalaisia yrityksiä, jotka suunnittelevat pääkonttorin siirtoa Yhdysvaltoihin. Se, mikä verotuksessa säästetään, hupenee juristiarmeijan kustannuksiin.

Vuosi sitten Yhdysvallat hyökkäsi kansainvälisestä mielipiteestä ja laeista piittaamatta Irakiin. Jälkikäteen on varmistunut, että sodan perustelut olivat pitkälti virheellisiä. Suomessa arvostelija leimataan helposti amerikanvastaiseksi, vaikka siitä ei todellakaan olisi kyse.

Yhdysvaltojen tärkeimpänä arvona on aina ollut vapaus - niin henkilökohtainen kuin mielipiteenkin vapaus. Siksi maan johdon viimeaikaisten toimien arvostelu ei ole merkki amerikkalaisvastaisuudesta vaan päinvastoin amerikkalaismyönteisyydestä ja samojen arvojen kunnioittamisesta.

Vieraan maan ja sen johdon yksipuolinen ylistäminen teoista riippumatta jääköön 1970-lukulaisten viimeiseksi synniksi.

<takaisin