Talouselämä 3.9.2004

Digistressiä

Lontoolaisista naisista peräti 47 prosenttia ilmoitti kärsivänsä frantic life -syndroomasta, kun englantilainen naistenlehti Good Housekeeping kyseli hiljattain lukijoidensa suhtautumisesta uuteen tekniikkaan.

Moderni tekniikka, jonka piti lisätä vapaa-aikaa ja helpottaa arkielämää, onkin lisännyt kiirettä ja riittämättömyyden tunnetta. Pomo soittelee matkapuhelimeen myös normaalin työajan ulkopuolella. "Elämä ei ole enää omani", valitti joka kymmenes nainen.

Ongelma on tuttu meilläkin. Työntekijälle annetaan puhelimen ohella kannettava tietokone, jonka jälkeen työasiat hiipivät kuin varkain iltoihin ja viikonloppuihin.

On enteellistä, että asiaa selvitti nimenomaan naistenlehti. Miestenlehdillä tuskin olisi rohkeutta tehdä vastaavaa kyselyä. Miehiltä odotetaan teknologiamyönteisyyttä ja oman elämän hallintaa.

Harva on valmis myöntämään, että tekniikka on pettänyt mainosten lupaukset ja että elämän helpottajaksi luvatusta välineestä onkin tullut uusi stressin aiheuttaja.

Digitaalisuus on levinnyt koteihin nopeasti. Prosessori löytyy liki kaikista kodin sähkölaitteista aina pesukoneita myöten.

Prosessoreita käytetään, koska niillä on helppo lisätä tuotteen toiminnallisuutta. Uudet ominaisuudet ovat vain koodirivejä laitteen sisäisessä ohjelmassa. Toisin kuin fyysiset hammasrattaat tai elektroniputket, koodirivit eivät nosta valmistuskustannuksia.

Mitä enemmän ominaisuuksia tuotteessa on, sitä paremmalta se näyttää lehtien vertailussa ja sitä helpompi kaupan myyjän on käännyttää ostoa harkitsevan pää.

Toisaalta alati lyhenevät tuotteen elinkaaret johtavat jatkuvaan kiireeseen. Mitä nopeammin valmistaja saa tuotteensa markkinoille, sitä enemmän se saa etumatkaa kilpailijoihin verrattuna.

Valmistajan kannattaa ottaa riski ja laskea puolivalmis tuote markkinoille, sillä esitteet tai myyjät eivät paljasta tuotteen keskeneräisyyttä. Asia paljastuu vasta kotona.

Monet sellaiset laitteet, jotka ennen toimivat moitteettomasti, ovat digitekniikan ansiosta muuttuneet ongelmaisiksi ja arvaamattomiksi.

Microsoftia pidettiin joskus yrityksenä, joka laskee markkinoille puolivalmiita tuotteita ja käyttää maksavia asiakkaita niiden testaajina. Nyt kaikki tekevät samoin.

Otetaanpa vaikka televisio. Vanha väritelevisio käynnistyi napista painamalla ja toimi niin pitkään kuin kuvaputkessa riitti elektroneja. Siihen verrattuna digiboksin käyttö on arpapeliä. Tekstitys ei näy, ääni saattaa hävitä, kuvassa on mosaiikkia ja ohjelman nauhoittaminen vaatii jo insinörtin pätevyyden.

Mikä olikaan se kansallinen etu, joka sai suomalaiset lähtemään digileikkiin ensimmäisten joukossa? Maksamme vielä pitkään ja kalliisti siitä ilosta, että saamme olla digitaalisia koekaniineita.

Uusi nokialaiseni heittää ajoittain näyttöön punaisen tekstin "järjestelmävirhe" ja puhelin pitää käynnistää uudelleen. Lisäksi mp3-soitin ja Bluetooth tökkivät.

Kaiken huippu on radio. Liityin kesällä harvalukuiseen digiradion kuuntelijoiden joukkoon ostamalla dab-vastaanottimen. Nyt ei radiokaan enää toimi kunnolla: kun se on ollut riittävän pitkään päällä, sen ääni mykistyy.

Tuntuu siltä, että kaikki mikä toimii, on jo teknisesti vanhentunutta.

Tekniset ongelmat turhauttavat paatuneimmankin teknoseksuaalin, joka muutoin rakastaisi uusia härpättämiä. Toimintaongelmat, huonot käyttöohjeet ja liian monimutkaiset toiminnot saavat ostajan tuntemaan itsensä tyhmäksi.

Lupauksiin pettynyt kuluttaja on vakava asia, sillä noloja tilanteita välttääkseen hän ei enää jatkossa osta uusia laitteita. Teollisuuden lyhytnäköinen toimintamalli kääntyy sitä itseään vastaan.

Lastentaudit ja käytettävyysongelmat ovat vasta esimakua tulevasta. Pian digilaitteita aletaan kytkeä yhteen niin, että ne voivat viestiä keskenään. Yhteen kytkeminen mahdollistaa taas tukun uusia, jännittäviä ominaisuuksia, mutta luo kodin elektroniikasta samanlaisen tietoturvaongelman kuin pc-koneet ovat nyt.

Kuka haluaa jääkaapin, johon naapurin poika voi murtautua verkon kautta? Tai digiboksin, jonka ohjelmoinnin virus pyyhkii tyhjäksi?

Digistressi yhdistettynä tietoturvauhkiin muodostaa aikapommin, joka uhkaa räjäyttää koko kukoistavan viihde-elektroniikkateollisuuden, elleivät valmistajat paranna tapojaan.

Ilmankos Daimler-Chrysler onkin ensimmäisenä autonvalmistajana ilmoittanut vähentävänsä elektroniikan määrää tulevissa malleissaan.

<takaisin