Talouselämä 22.10.2004

Baldauf, Vepsäläinen ja umts

Tätä päivää en uskonut koskaan näkeväni: Sonera avaa umts-verkkonsa vasta, kun viranomaiset uhkaavat sitä muutoin toimiluvan menetyksellä. Verkko on Suomen ensimmäinen, mutta maailmalla viideskymmenes.

Suomi, joka vuonna 1991 avasi maailman ensimmäisen gsm-verkon, putosi sen seuraajaa kehitettäessä peränpitäjäksi.

Miten tässä näin pääsi käymään?

Muista Euroopan valtioista poiketen Suomi jakoi maaliskuussa 1999 umts-toimilupansa ilmaiseksi. Päätöksellä haluttiin turvata suomalaisten etumatka tulevaisuuden teknologian kehittämisessä.

Muut maat jakoivat lupansa vuotta myöhemmin huutokaupalla ja ansaitsivat niillä valtion kassaan miljardeja euroja. Valtiot myivät yrityksille sellaista, mitä kukaan ei edes omistanut: oikeuksia käyttää taajuuksia eli sananmukaisesti ilmaa.

Syyskuussa 2000 kaksi kansantaloustieteen professoria piti umts-lupien ilmaisjakoa Suomen talouspolitiikan suurimpana virheenä. Heidän mielestään taajuudet olivat rajallinen resurssi, joten avoin huutokauppa olisi ollut paras tapa myydä ne yritysten käyttöön.

Korkeaksi nousevan hinnan piti varmistaa, että luvat päätyvät suurimmille yrityksille. Niillä on samalla paras intressi käynnistää palvelut nopeasti, jotta kallis sijoitus saadaan tuottamaan.

Osallistuin keskusteluun itsekin olemalla eri mieltä. Pidin ilmaisia lupia Suomen kannalta hyvänä asiana, koska silloin pienten maiden toimijoille jäi enemmän paukkuja epävarman liiketoiminnan kehittämiseen.

Jälkiviisaana voi todeta, ettei luvasta maksettu hinta näytä vaikuttaneen operaattorien umts-intoon. Sen osoitti Sonera, joka sai Suomen luvan ilmaiseksi, mutta maksoi Saksan luvan puolikkaasta 3,6 miljardia euroa. Saksan palvelut eivät ikinä lähteneet lentoon ja Suomessa ne avattiin vasta pakon edessä.

Yksi seuraus oli selvä: eurooppalaisten operaattorien maksamat yli 100 miljardia euroa iskivät koko mobiilialan suonta niin pahasti, että kehityksen keihäänkärki siirtyi Aasiaan. Valtiot saivat miljardinsa, mutta yritykset ja EU:n kansantalous menettivät työpaikkoina ja verotuloina moninkertaisesti enemmän.

Ilman Saksan-episodia Sonerakin olisi yhä suomalainen yritys.

Huutokaupat osoittivat, että taloustieteessä teoria ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Yritysten päätökset eivät ole rationaalisia eikä asiakkaiden tarpeita saati teknistä kehitystä kyetä ennakoimaan.

Pian umts-huuman jälkeen selvisi, ettei taajuuksista olekaan niin suurta pulaa kuin oli luultu. Vapaalla taajuudella toimiva wlan-tekniikka pystyi tarjoamaan nopean datasiirron lähes ilmaiseksi ja olemassa olevalla tekniikalla.

Kokemuksista viisastuneena Euroopassa tuskin vähään aikaan nähdään uusia huutokauppoja, mutta Yhdysvalloissa valtio valmistautuu jo rahastamaan yrityksiä uudelleen.

Tällä kertaa kyse on digi-tv:n myötä vapautuvista taajuuksista, jotka halutaan myydä eniten tarjoavalle. Huutokaupan odotetaan tuottavan 70 miljardia dollaria, mikä riittää sopivasti kattamaan puolet Irakin hyökkäyksen kustannuksista.

Toivottavasti umts-sekoilujen opetukset pysyvät muistissa niin, ettei meillä seurata jenkkien esimerkkiä. Alan teollisuus ei kestäisi toista vastaavaa rahastuskierrosta.

Sekin, vapautuuko taajuuksia ylipäätään lainkaan, on epäselvää. Vaikka television digitalisointi säästää taajuuksia, teräväpiirtotekniikkaan siirtyminen kuluttaa niitä entistä enemmän. On hyvin mahdollista, ettei uutta ilmaa koskaan riitä myyntiin asti, vaikka Suomen valtion aktiivista roolia television digitalisoinnissa on perusteltu juuri taajuuksien vapauttamisella.

Viime viikon umts-avauksessa rikottiin perinteitä: ensi kertaa uuden teknologian esittely henkilöityi kahteen naiseen: Nokian Sari Baldauf ja Soneran Anni Vepsäläinen poseerasivat uutiskuvissa puhelimet käsissään ja kehuivat uusia mahdollisuuksia.

Naisilla on nyt tilaisuus pelastaa tekniikka, jonka alkutaipaleen miehet onnistuivat söhlimään pahemman kerran. Siihen heillä onkin hyvät edellytykset, sillä tulevien umts-palveluiden kehittäminen vaatii maalaisjärkeä ja aitojen viestintätarpeiden ymmärtämistä.

Ensiksi Baldauf ja Vepsäläinen joutuvat selvittämään, onko umtsin pelastajaksi kaavailtu näköpuhelin aidosti haluttava, vai onko kyse vain insinöörimiesten fantasiasta — halusta nähdä, miltä heille soittavat naiset näyttävät. Sen jälkeen on keksittävä joukko muita, nopeaa datasiirtoa tarvitsevia hyötypalveluita.

Suomen edun vuoksi toivon, että Baldauf ja Vepsäläinen onnistuvat tehtävässään.

<takaisin