Talouselämä 2.9.2005

Tyhmä ostaa halvinta

Kymmenen vuotta hyvin palvellut televisioni pimeni hiljattain, ja apuun oli kutsuttava tv-korjaaja. Takakannen avattuaan korjaaja oli tyytyväinen: televisioni oli vielä sitä vuosimallia, joka oli rakennettu hyvistä komponenteista. Se kannatti korjata.

Televisioni japanilaisella valmistajalla on vahva laatumielikuva. Korjaaja kuitenkin kertoi, että merkin nykyiset televisiot valmistetaan mahdollisimman halvoista komponenteista eikä niitä juuri kannata korjata.

Kommentit olivat surullinen osoitus tämän päivän kulutusteollisuudesta: kaupat pullistelevat heikkolaatuista tavaraa, joka näyttää houkuttelevalta mutta ei kestä todellista käyttöä.

Laatua ei saa enää edes rahalla.

Kehityksen taustalla on Kiina-ilmiö. Kodinkoneet, vaatteet, työkalut ja monet muut hyödykkeet valmistetaan nykyään mahdollisimman halvalla jossain Aasiassa.

Ennen kuluttaja teki tietoisen valinnan aasialaisen halpamerkin tai eurooppalaisen laatumerkin välillä. Tätä mahdollisuutta ei enää ole, sillä tunnetutkin brändit ovat ulkoistaneet valmistuksensa halvan työvoiman ja huonon laadun maihin.

Samaa kiinalaista koneistoa saattaa käyttää tusina eri valmistajaa, jotka myyvät tuotetta omalla brändillään. Ostaja ei voi mitenkään tietää, mitä kuorten sisältä löytyy.

Kun Gigantti myy dvd-soitinta 39:llä ja muka Boschin valmistamaa pölynimuria 69 eurolla on selvää, ettei tuote voi kestää. Kuljetus maapallon toiselta puolelta maksaa niin paljon, ettei tuotesuunnittelulle, raaka-aineelle tai työlle jää juuri mitään arvoa.

Tilanne on kaikin puolin järjetön: kiinalaisella lapsi- ja halpatyövoimalla teetetään romua, joka rahdataan länsimaihin myytäväksi. Huonolaatuiset tuotteet hajoavat nopeasti, eikä niitä kannata korjata, koska korjaus maksaa enemmän kuin uuden hankkiminen.

Kelvoton tavara päätyy nopeasti kaatopaikalle ympäristöä kuormittamaan. Osa elektroniikkaromusta rahdataan takaisin Kiinaan, jossa sitä kierrätetään ympäristöstä ja työntekijöistä piittaamatta uuden romutuotannon raaka-aineeksi. Länsimaiset kuluttajat ovat ulkoistaneet jopa ympäristönsuojelun.

Länsimainen kuluttaja ei tule ajatelleeksi, millaista noidankehää hän valinnoillaan pyörittää.

Romua kannattaa myydä, sillä ostopäätöstä tekevän kuluttajan kolme tärkeintä kriteeriä ovat hinta, hinta ja hinta. Kuluttajan oma kvartaalitalous tähtää vain lyhytaikaisen hyödyn maksimointiin.

Vaikka kansalaiset kannattavat ympäristönsuojelua ja vastustavat niin lapsityövoimaa kuin globalisaatiotakin, he äänestävät joka päivä lompakollaan päinvastaista.

Mikä oikeus kuluttajalla on perätä yrityksiltä yhteiskuntavastuuta, jos hän ei ota vastuuta omista valinnoistaan?

Kuluttajat paheksuvat yrityksiä näiden siirtäessä toimintojaan Kiinaan, mutta ulkoistaisivat itse epäröimättä taloutensa samaan maahan, jos vain säästäisivät sillä muutaman euron. Missä on kuluttajan kansalaisvastuu?

On ymmärrettävää, että takavuosina hinta oli tärkeä valintaperuste, koska kaikesta oli pulaa ja kilpailu vähäistä. Nykyisin Eurooppa elää yltäkylläisyyden aikaa, jossa kaikki materialistiset tarpeet on jo tyydytetty. Nyt meillä olisi varaa ajatella muitakin arvoja.

Kuluttajajärjestöjen ja kilpailuviraston olisi aika havahtua maailman muuttumiseen. Tähän asti ne ovat yllyttäneet kansalaisia hintavertailuun ja peränneet kovempaa kilpailua. Laadusta tai palvelusta ei ole puhuttu mitään.

Onko kuluttaja nyt tyytyväinen, kun gsm-operaattorien hintakilpailun ansiosta puhelut ovat kyllä aiempaa halvempia, mutta hinnoista ei saa mitään tolkkua eikä operaattorilla ole enää mitään asiakaspalvelua?

Onko kuluttaja tyytyväinen, kun Ikeasta saa halvalla Itä-Euroopassa sahatun huonekalun, jonka joutuu itse kokoamaan? Samalla Ikea on lopettanut ostot suomalaiselta huonekaluteollisuudelta.

Pahinta on, että halpatuotteet ovat ajaneet myös perinteiset laatumerkit ahtaalle. Vain muutama valmistaja jaksaa enää panostaa laatuun ja käyttää sitä kilpailuvalttina.

Esimerkiksi Miele mainostaa pesukoneidensa kestävän 20 vuotta, eikä kyse ole pelkästä mainosfraasista. Omani on palvellut hyvin jo 15 vuotta.

Vaikka Miele oli uutena kilpailijoitaan kalliimpi, se on ollut niin kukkarolle, ympäristölle kuin omatunnollekin paras hankinta. Laatu tulee pitkän päälle edullisemmaksi.

Se nyt vaan on tyhmää ostaa halvinta.

<takaisin