Talouselämä 17.3.2006

Digijunasta todellisuuteen

Nokia lopetti viime vuonna kaikessa hiljaisuudessa digiboksien valmistuksen. Päätös oli ilmeisen arkaluontoinen, sillä siitä ei tiedotettu lainkaan. Asia tuli julkisuuteen vasta helmikuussa.

Sinällään Nokian päätös oli odotettu. Halpojen digiboksien bulkkimarkkinat eivät enää pitkään aikaan ole sopineet matkapuhelinten markkinajohtajan imagoon.

Kun maamme hallitus päätti television digitalisoinnista keväällä 10 vuotta sitten, maailma näytti vielä aivan toiselta. Suomesta piti tulla Nokian johdolla digitaalisen television edelläkävijä.

Arvaamaton teknologiakehitys päätti kuitenkin toisin. Liikeyrityksenä Nokia teki omat johtopäätöksensä ja vetäytyi hankkeesta.

Poliitikot eivät ole pystyneet samaan. Digijunaa ajetaan edelleen itsepäisesti 10 vuotta vanhan suunnitelman mukaisesti.

Todellisuus ei saa häiritä ministeriön visioita.

Kun analogiset lähetykset ensi vuonna loppuvat, Suomi siirtyy ensimmäisenä maana maailmassa digitaaliseen televisioon. Kukaan ei ole kertonut, miksi juuri Suomen on pitänyt toimia nopeasti kehittyvän digitekniikan koekaniinina.

Selityksiä on vuosien varrella kyllä kuultu, mutta yksikään niistä ei ole ollut kestävä.

Aluksi digitelevisiosta piti tehdä kaksisuuntaisten palvelujen avulla tietoyhteiskunnan tukijalka. Siitä ei tullut mitään, koska sopivia mhp-bokseja saati paluukanavaa ei ollut. Koko ajatus oli alunperinkin epärealistinen.

Sitten korostettiin taajuuksien säästämistä kunnes huomattiin, että tulevaisuus onkin teräväpiirtotekniikassa, johon ei oltu vielä varauduttu lainkaan. Toteutuessaan se syö kaikki analogiatekniikalta vapautuvat taajuudet.

Eikä Suomi voi yksin päättää vapautuvien taajuuksien uudesta käytöstä, vaan päätös tehdään EU-tasolla kaikkien jäsenmaiden kesken. Lisäksi EU on hiljattain antanut ymmärtää, että taajuudet tulisi jatkossa myydä huutokaupalla eniten tarjoaville yrityksille.

Tänään nopeaa siirtymistä digiaikaan perustellaan kustannussäästöillä, jotka varsinkin Yleisradiolle ovat elintärkeitä. Säästöt eivät tosin koske katsojia, jotka joutuvat hankkimaan uudet laitteet ja maksamaan vuosittain kallistuvaa tv-maksua.

Emme tiedä, kuinka paljon Yle säästää analogialähetysten loppuessa, sillä sen Digitalle maksama summa on liikesalaisuus. Runsas pari vuotta sitten digi-tv-työryhmä kuitenkin arvioi, että analogiaverkko tuhlaa 34 miljoonaa euroa vuodessa.

Summa kuulostaa suurelta, mutta Yleisradion vuosikertomus 2004 asettaa luvut oikeisiin mittasuhteisiin: TV1-kanavan kustannukset olivat 68 ja TV2-kanavan 82 miljoonaa euroa.

Uusista digikanavista pelkkä Yle 24 maksoi 6900 euroa/tunti eli 28,5 miljoonaa. Yhteensä Ylen kolme uutta digikanavaa maksoivat 56,1 miljoonaa euroa.

Jakelutekniikka ei siis ole kallista - uusien kanavien perustaminen ja niiden täyttäminen ohjelmalla on. Mikä pakko oli kiirehtiä tuomaan uusia digikanavia, joihin ei nyt olekaan varaa?

Myös lupaukset digisäästöistä ovat ennenaikaisia. Kun analogialähetykset loppuvat ja lähettimien määrä vähenee, digitaalisten lähetyspalvelujen tuotantokustannukset nousevat olennaisesti. Digitan www-sivulla oleva hinnasto kertoo, että yhtiö aikoo korottaa vastaavasti digijakelun hintoja.

Ruotsi on toiminut digiasiassa paljon järkevämmin. Maa siirtyy digiaikaan asteittain kevääseen 2008 mennessä. Prosessi on paljon kevyempi, sillä kaapeliverkkoa ei digitalisoida lainkaan ja antenniverkossakin sallitaan keskusdigiboksit. Kerrostalojen asukkaat voivat jatkaa digilähetysten katselua vanhoilla laitteilla.

Suomessa keskusbokseja ei sallita, joten hotellit, sairaalat ja koulut joutuvat ensi vuonna viemään kaatopaikalle kymmeniä tuhansia täysin toimivia televisioita. Analogiset putkitelevisiot eivät kelpaa kenellekään edes ilmaiseksi. Yksin sairaaloille on tulossa uusista televisioista 15 miljoonan euron lisälasku.

Tämä ei ministeriötä tai Yleisradiota liikuta. Ne pitävät järkkymättä kiinni tulevaisuuden digitaalisista lisäpalveluista, joista on tähän mennessä nähty vain huonosti toimiva tekstitys. Mhp-tekniikka on käytännössä kuollut.

Päättäjien onneksi digihanke on ollut niin tekninen, että edes toimittajat eivät ole osanneet kyseenalaistaa tehtyjä linjauksia tai vaatia niille perusteluja.

Kohta tilanne muuttuu. Digiaika alkaa runsaan vuoden päästä, vaikka vasta puolet kotitalouksista on hankkinut boksin. Jokainen näkee, että yhtälö on mahdoton.

Siitä huolimatta ministeri on luvannut, että aikataulu pitää. Digijuna viedään perille vaikka väkisin.

Sanoi todellisuus ja maalaisjärki sitten mitä tahansa.

<takaisin