Talouselämä 25.8.2006

Sähköpostista tuli musta aukko

Liikenne- ja viestintäministeriön valmistelemat muutokset sähköisen viestinnän tietosuojalakiin ovat herättäneet runsaasti kritiikkiä. Verkon keskustelupalstat ovat tulvineet asiaa käsitteleviä kirjoituksia. Ilmeisesti perusoikeuksiin, valvontaan ja työnantajan asemaan liittyvät asiat ovat niin herkkiä, että niitä kannattaa vastustaa jo periaatteen vuoksi.

Kelataanpa takaisin alkuun. Syksyllä 2004 Suomessa tuli voimaan kaksi lakia, jotka säätelevät sähköisen viestinnän suojaa työpaikalla. Lait ovat nähdäkseni maailman tiukimmat. Niissä sähköposti ja nettisurffailu määritellään luottamukselliseksi viestinnäksi, jota yritys ei saa millään tavalla seurata. Jopa roskapostin suodatukseen on kysyttävä lupa erikseen jokaiselta työntekijältä.

Jos luet tätä kirjoitusta www-sivulta, kyse on luottamuksellisesta viestinnästä. Jos taas luet samaa tekstiä lehdestä työpaikallasi, kyse on joukkoviestinnästä. Sitä kuka tahansa saa seurata vapaasti ja tehdä asiasta omat johtopäätökset - varsinkin, jos käytät lehden lukemiseen koko työpäivän. Näin ehdoton laki on johtanut työpaikoilla epäselviin tilanteisiin. Tietohallinto ja mikrotuki eivät uskalla enää hoitaa edes töitään pelätessään syyllistyvänsä tahattomasti viestintäsalaisuuden loukkaukseen.

Lakimuutoksen tarkoituksena on selkeyttää tilannetta ja antaa työnantajalle edes osa niistä oikeuksista, joita sillä on muiden viestintämuotojen suhteen. Sähköpostien sisältöä ei olisi lupa katsoa jatkossakaan, vain tunnistetietoja. Niitä ei suojata muussakaan viestinnässä.

Työnantaja voi tilata erittelyn puheluista, joita on soitettu yrityksen omistamasta liittymästä. Tiedoista käy helposti ilmi, mihin yritykseen on soitettu, vaikka viimeiset numerot onkin peitetty.

Myös kirjepostin tunnistetiedot ovat vapaasti kaikkien työntekijöiden nähtävillä. Yritys voi helposti seurata, millaisia kirjeitä taloon tulee ja millaisia talosta lähtee yrityksen nimissä.

Tuskin kukaan jättäisi firman lähtevän postin laatikkoon työhakemustaan firman kirjekuoressa ja kirjoittaisi päälle "sisältää työhakemuksen". Myös kilpailevaan yritykseen osoitettu iso postituspussi, jonka sisällä näyttäisi olevan paksu mappi, herättää varmasti huomiota. Se voidaan poimia erikseen ja pyytää lähettäjältä selvitystä asiaan.

Pitäisikö sähköpostin suojan siis olla parempi kuin puhelinsoiton tai paperikirjeen suoja? Eivätkö aiemmin hyväksi havaitut käytännöt enää toimi?

Nykyinen laki on tehnyt sähköpostista mustan aukon, johon yrityksellä ei ole juuri mitään oikeuksia. Jos yritys epäilee väärinkäyttöä tai rikosta, se voi vain tehdä poliisille tutkintapyynnön, eikä edes poliisilla välttämättä ole oikeutta selvittää yksityisen viestinnän tietoja.

Jokainen tietää, että tutkintapyynnöstä asian selvittämiseen on pitkä matka. Tilanne on ajat sitten ohi, ennen kuin asia on selvitetty. Kilpailu- ja imagosyistä yritykset haluavat hoitaa epäselvyydet itse mahdollisimman pitkälle. Todetut rikokset ovat sitten jo eri asia.

Lakiehdotusta onkin kritisoitu siitä, että se antaisi yritykselle enemmän oikeuksia kuin poliisilla on. Rinnastus on väärä, sillä poliisin oikeudet koskevat kaikkia kansalaisia. Lakimuutos liittyy vain työajalla ja työnantajan laitteilla tapahtuvaan viestintään.

Työnantaja rajoittaa työsuhteen perusteella muutoinkin työntekijän perusoikeuksia. Esimerkiksi liikkumisvapautta rajoitetaan sumeilematta, kun myyjä määrätään pysymään työajalla kaupassa tiskin takana.

Laista päättävillä kansanedustajilla pitäisi olla käsitys muiden maiden tilanteesta. Hallituksen vuonna 2003 eduskunnalle antaman yksityisyydensuojalain perusteluissa kerrotaan, että Ruotsissa sähköpostin otsikkotietoja ei suojata eikä työntekijöillä edes ole yleistä oikeutta käyttää sähköpostia yksityiseen viestintään.

Niin ikään ruotsalaisella työnantajalla "lienee oikeus" tutkia sähköpostia silloin, kun esimerkiksi tietoturva on uhattuna tai työntekijää epäillään epälojaalista käyttäytymisestä. Juuri tällaisia oikeuksia suomalaisetkin yritykset kaipaavat. Erityisen tärkeitä ne ovat pienille teknologiayrityksille.

Tietoyhteiskunta perustuu viestinnälle. Sähköinen viestintä tarvitsee saman suojan kuin perinteinenkin viestintä, ei enempää eikä vähempää. Luottamuksellinen viestintä on kuitenkin vain yksi perusoikeus muiden joukossa.

<takaisin