Talouselämä 20.10.2006

Strategisesti tietoyhteiskuntaan

Syyskuussa julkaistiin järjestyksessään kolmas kansallinen tietoyhteiskuntastrategia. Tällä kertaa strategia ylitti yleismedioiden uutiskynnyksen, mikä kertoo kiinnostuksen heräämisestä. Kaksi aiempaa strategiaa ohitettiin julkisuudessa vähin äänin.

Strategia löytyy tietenkin verkosta pdf-tiedostona. Moneen muuhun strategiapaperiin verrattuna teksti on kiitettävän lyhyt: varsinaista asiaa on vain 30 sivua. Kun 150 asiantuntijan viisaus tiivistetään näin kompaktiin pakettiin, tulos on taatusti kiinnostava.

Siispä lukemaan.

Kuten strategiat aina, tämäkin on täynnä kauniita sanoja ja ylväitä tavoitteita. Hehkutus alkaa jo kansisivulta: "Uudistuva, ihmisläheinen ja kilpailukykyinen Suomi". Esipuheessa otetaan tavoitteeksi Suomi-ilmiö eli maamme uudistaminen "vetovoimaiseksi, ihmisläheiseksi ja kilpailukykyiseksi osaamis- ja palveluyhteiskunnaksi".

Ajan hengen mukaisesti innovaatio on hyvin esillä. Sana esiintyy 64 kertaa eli keskimäärin kaksi kertaa joka sivulla.

Visioksi on valittu "hyvä elämä tietoyhteiskunnassa". Sinällään osuva lause kertoo, miten haasteellinen tehtävä on edessä. Neljäsosa suomalaisista on täysin verkkopalveluiden ulkopuolella eivätkä kaikki muutkaan koe elämäänsä erityisen hyväksi sähköisten itsepalvelujen ja globalisaation puristuksessa. Tekemistä siis riittää.

Tavoitteiden lista on pitkä ja yllätyksetön: palvelurakenteiden uudistaminen, kansainvälisten osaajien houkutteleminen Suomeen, kilpailukyvyn parantaminen ja niin edelleen.

Puuttuu enää paperi, jossa kerrotaan, miten nämä käytännössä saavutetaan.

Lennokkaiden fraasien varjoon jää se, ettei strategiassa ole lainkaan numeerisia tavoitteita. Kun mitattavia tavoitteita ei aseteta, ketään ei myöhemmin voida syyttää strategian mahdollisesta epäonnistumisesta.

Konkreettisia toimenpide-ehdotuksia sentään löytyy. Korkeisiin tavoitteisiin verrattuna ne kuulostavat kuitenkin perin latteilta.

Esimerkiksi ehdotus tietoyhteiskuntaolympialaisten järjestämisestä koululaisille. Mitähän se tarkoittaisi käytännössä? Olisiko lajeina kenties rompun heitto ja keskusyksikön kantaminen? Liikunta ei ainakaan olisi pahitteeksi nörttinuorille.

Toinen ehdotus on kotitalousvähennyksen ulottaminen koskemaan myös tieto- ja viestintätekniikkaan liittyviä tukipalveluita. Ehdotus on hyvä, mutta ministeriö torjui keväällä vähennysoikeuden laajentamisen. Kannattaako strategiassa tarjota uusina jo kertaalleen tyrmättyjä keinoja?

Digi-tv:tä strategiassa ei mainita sanallakaan, sen sijaan puhutaan iptv:stä, jossa tv-kuva siirretään internetin kautta. Olisipa tämä viisaus ollut päättäjillä jo viisi vuotta sitten!

Verkkodemokratia mainitaan tavoitteena, mutta ei sanaakaan sen toteuttamisesta tai sähköisestä äänestyksestä.

Tekijänoikeudet ovat tietoyhteiskunnassa keskeisessä roolissa. Tästä tärkeästä aiheesta strategia sanoo lähinnä sen, että lainsäädäntöä pitää soveltuvin osin uudistaa tukemaan kotimaista sisältötuotantoteollisuutta. Ministeriöt tukevat sisällöntuottajien ja palvelutarjoajien yhteistyönä tehtävää pelisääntöjen uudistamista.

Näkemys on hämmästyttävän yksipuolinen - ikään kuin tekijänoikeuksien ainoa kehitystarve olisi niiden kiristäminen ja taloudellisen hyödyn lisääminen. Ministeriön tehtäväksi jää vain toteuttaa se, mitä sisällöntuottajat haluavat.

Strategian laadintaan on osallistunut av-tuottajien etujärjestö Tuotos ry. Onko se yksinään päässyt määrittelemään kansallisen tason tavoitteet?

Kansalaisjärjestöjä ei ole kuultu ilmeisesti lainkaan. Tältä osin strategia on linjassa hallituksen aiemman toiminnan kanssa.

Matti Vanhasen hallitus on ottanut tietoyhteiskuntakehityksen tosissaan. Tätä kuvastavat ne lukuisat toimintaohjelmat ja komiteat, joita aiheen tiimoilta on perustettu.

Ylimpänä kaikista on pääministerin itsensä johtama tietoyhteiskuntaneuvosto, jossa istuu kymmeniä politiikan ja hallinnon nimihenkilöitä sekä muutama yritysmaailman edustaja. Kokouksia valmistelee 13 hengen sihteeristö.

Ilmeisesti tietoyhteiskunta on niin vakava asia, että se on hoidettava keskusjohtoisesti eikä kansalaisia pidä sotkea asiaan. Asiantuntijat kyllä tietävät, mikä on parasta.

Jos haluttua tietoyhteiskuntaa ei näillä eväillä synny, ei siitä ainakaan voi syyttää puutteellista suunnittelua tai riittämättömiä resursseja. Kokonaan toinen juttu on, saadaanko strategioilla ja neuvostolla todella aikaan parempaa yhteiskuntaa.

<takaisin