Talouselämä 17.11.2006

Kylpypyyhkeessä lentokoneeseen

Olen aina pitänyt lentämisestä. Ensimmäisen lentoni tein ajamalla lauantaiaamuna junalla Tampereelta Helsinkiin ja lentämällä iltapäivällä takaisin. Convair Metropolitanin kyyti oli koululaiselle elämys.

Ensimmäiset työmatkani sujuivat samalla tavalla. Kun muu henkilökunta lähti junalla Helsinkiin palavereihin, minä tein matkat lentäen. Lento piti tietenkin maksaa itse, mutta Finnairin nuorisoalennuksen jälkeen päiväraha melkein riitti siihen.

Jossain vaiheessa tuli hankittua myös oma lentolupakirja, vaikkei aika riittänytkään sen ylläpitämiseen.

Tätä taustaa vasten on ollut murheellista seurata, millaiseen alennustilaan koko lentoliikenne on vajonnut.

Alennustila on seurausta kilpailusta. Lentäminen on arkipäiväistynyt ja hintojen lasku tuonut lentämisen kaikkien ulottuville.

Yleensä kilpailun lisääntyminen on hyvä asia, sillä se saa yritykset kehittämään toimintaansa ja parantamaan palveluitaan. Jostain syystä lentämisessä eivät kuitenkaan näytä pätevän normaalit liiketalouden lainalaisuudet.

Kehitys näkyy erityisen selvästi Yhdysvalloissa. Koneita ei enää siivota ja ruokatarjoilun sijaan matkustajat joutuvat syömään omia eväitään. Maksavia asiakkaita kohdellaan maan sisäisillä reiteillä tavalla, mihin yhdelläkään muulla toimialalla ei olisi enää varaa.

Luulisi, että edes kilpailun luvatussa maassa jokin yhtiö alkaisi taas panostaa palveluun ja toiminnan kehittämiseen jatkuvan kurjistamisen ja hintojen polkemisen sijaan.

Sama epäterve kilpailu ahdistaa myös kotimaisia yhtiöitä. Miten on mahdollista, että edestakainen lento Lontooseen maksaa halvimmillaan 76 euroa, kun jo pelkkä taksi lentokentältä keskustaan tulee kalliimmaksi?

Maaliskuussa Soder Aviation halusi lennättää matkustajia Kittilään ikkunattomalla venäläisellä sotilaskoneella. Yhtiön edustajan mukaan ikkunoiden puute ei haittaa, koska yhdeksän kilometrin korkeudessa ei ole mitään katsottavaa. Hinta ratkaisee.

Niinpä niin - matkustajat eivät useinkaan kiinnitä lennossa huomiota muuhun kuin hintaan. Ne, jotka lentävät Helsingistä talveksi Floridaan, kehuvat säästävänsä muutaman euron lentämällä Pariisin tai Lontoon kautta.

Turvallisuudelle, kotimaisuudelle tai suoran lennon ajansäästölle ei anneta arvoa, vaikka näille matkustajille kyse on pikkurahoista. Säästyneet taalat kulutetaan mieluummin vaikka kalliimpaan viiniin ravintolassa.

Kaikille matkustajille hinta ei kuitenkaan ole ainoa kriteeri. Siksi Finnairin odottaisi panostavan entistä enemmän Kaukoidän lentojen bisnesluokkaan. Mutta säästöt ovat purreet sielläkin. Reiteille laitetaan vastavalmistuneita emäntiä, jotka saattavat kysyä asiakkailta siekailematta: "Otatsä punkkua?"

Kauas on tultu 1970-luvun vuosista, jolloin Finnairin lennoilla New Yorkiin oli Finn Hostess -nimellä naispuolisia seurustelu-upseereita. He viihdyttivät matkustajia keskustelemalla ja vaikka korttia pelaamalla.

Finn Hostessien slogan kuulostaa tutulta vielä tänäkin päivänä: "People need people". Siinä oli todellista palveluhenkeä!

Viimeinen niitti lentämisen himmenevään loistoon ovat lisääntyvät turvatoimet. Matkustajia nöyryytetään turvatarkastuksissa seuraleikeillä, joissa jokainen joutuu riisuutumaan ja esittelemään tavaransa.

Periaatteellisista syistä seuraleikkien säännöt ovat samat niin mannerten välisillä kuin Suomen sisäisillä lennoilla, vaikka näillä ei ole mitään muuta yhteistä kuin siivet.

Lentäessäni äskettäin Kuopioon jouduin luopumaan puolillaan olleesta shampoo-pullosta, koska sen pakkauskoko oli liian suuri. Tuntuikin heti turvallisemmalta, kun shampoot oli otettu pois matkustajilta.

Turvatarkistuksilla voidaan torjua uhkia, jotka kohdistuvat vieraisiin koneisiin. Mikään nykyisistä turvajärjestelyistä ei kuitenkaan tehoa terroristiin, joka on valmis tuhoamaan oman koneensa.

Ei auta, vaikka matkustajat vietäisiin koneeseen pelkkään kylpypyyhkeeseen kiedottuna.

Nykymuotoiset turvatarkastukset ovat lähinnä teatteria, jolla pyritään luomaan matkustajille turvallisuuden illuusio. Todellinen turvariski muhii säästöissä ja leikkauksissa, joita tehdään kulissien takana - siellä, mihin matkustajan katse ei yllä.

Matkustajien on alistuttava tähän kaikkeen, koska heillä ei ole sananvaltaa eikä vaihtoehtoja. Kaikki lentoyhtiöt joutuvat toimimaan samoilla säännöillä.

Jatkossa yhä useampi matkustaja valitsee mieluummin junakyydin.

Itse aion pysyä loppuun asti uskollisena lentämiselle, vaikka sitten hampaat irvessä.

<takaisin