Talouselämä 9.3.2007

Nykyaika kutsuu äänestäjää

Pian on taas eduskuntavaalit. Aivan kuten vanhempamme ja heidän vanhempansa, mekin vaellamme vaalipäivänä äänestyspaikalle pudottamaan uurnaan paperin, jolla kerromme kenen haluamme edustavan meitä seuraavan neljän vuoden ajan.

Edustuksellinen demokratia perustuu päätöksenteon ulkoistamiseen vaaleilla valituille henkilöille. Malli oli edistyksellinen sata vuotta sitten, mutta tämän päivän maailmassa se tuntuu antiikkiselta.

Netti, blogit, sähköposti, Youtube ja monet muut ovat tehneet vaikuttamisesta jokapäiväistä ja tuoneet sen kaikkien ulottuville. Kansanedustajat päättävät vielä muodollisesti asioista, mutta vaikuttaminen tapahtuu jo muualla.

Nettikansa on tottunut äänestämään joka päivä, antamaan palautetta välittömästi ja saamaan äänensä kuuluviin ilman edustajiakin. Internet-sukupolvi pitää koko vaalishowta turhanpäiväisenä ja jättää äänestämisen vaivan vanhemmilleen.

Siitä huolimatta eduskunta juhli hiljattain arvokkaasti satavuotista historiaansa. Instituutio haluaa pönkittää asemaansa pitämällä äänestyspäivän perinteisenä ja muuttumattomana.

Olisiko Arkadianmäellä syytä löysätä vähän kravattia? Nykyaika kutsuu.

Vähintä, mitä järjestelmän uudistamiseksi pitäisi tehdä, on sähköisen äänestyksen salliminen. Kaikki muu asiointi ja vaikuttaminen on jo mahdollista verkon kautta. Vain äänestämiseen tarvitaan yhä kynä ja paperia.

Sähköistä äänestystä ei haluta kehittää, koska sen tietoturvaan ei luoteta. Jos jäämme odottamaan tietoturvaa, saamme odottaa ikuisesti. Luottamus ei synny itsestään, se syntyy tekemällä.

On silti totta, että joistakin vanhoista periaatteista jouduttaisiin sähköisen äänestyksen myötä luopumaan.

Kopissa numeroa piirtävä kansalainen on yksin, eikä kukaan voi pakottaa häntä piirtämään tiettyä numeroa. Nettiäänestyksessä on vaara, että joku uhkaa äänestäjää puukolla ja pystyy näin vääristämään tulosta.

Tällainen uhkakuva lienee peräisin itsenäisyyden alkuvuosilta. Silloin äänestyslippuihin vedettiin punaista viivaa niin, että veri kynnen alta tirskahti.

Tänään vaalitulosta vääristää lähinnä nukkuvien puolueen suuri kannatus. Jos kotona äänestämisen vaivattomuus lisäisi äänestysaktiivisuutta, tulosten luotettavuus paranisi.

Perustuslain mukaan äänioikeutta on käytettävä henkilökohtaisesti. Sähköisessä äänestyksessä tätä ei voida taata. Mies voi luovuttaa pin-koodinsa vaimolleen ja pyytää häntä äänestämään puolestaan.

Mikään ei takaa, että vaimo äänestää miehen haluamalla tavalla. Mutta onko vapaaehtoinen äänioikeuden luovutus silti todellinen ongelma?

Suurin este sähköiselle äänestämiselle on epäluottamus nettivaalien turvallisuutta kohtaan. Voisiko virus tai hakkeri sekoittaa ääntenlaskennan niin, että eduskuntaan valitaan pelkkiä tonihalmeita tai rosameriläisiä?

Miljardit eurot siirtyvät joka päivä tietoverkon välityksellä pankista toiseen. Jos rahaliikenne on jo vuosia sitten pystytty toteuttamaan turvallisesti, ei ääntenlaskennankaan pitäisi olla ylivoimaista.

Jos joku haluaa vääristää tulosta, hänen kannattaa manipuloida netin suosittuja vaalikoneita. Niiden suositukset menevät niin pahasti ristiin, että hakkerointia on saattanut jo tapahtuakin.

Tilanne on nurinkurinen, sillä Suomi oli ensimmäisten joukossa kehittämässä sähköisen äänestämisen mahdollistavaa infrastruktuuria.

Sähköisten henkilökorttien myöntäminen aloitettiin Suomessa syksyllä 1999. Käyttökohteiden puuttuessa tavalliset kansalaiset eivät ole hyötyneet mitään järjestelmästä, joka tuli maksamaan lähes 20 miljoonaa euroa. Tietoviikko-lehti arvioi äskettäin, että vain muutama sata kansalaista käyttää korttia verkkoasiointiin.

Suomalaisten empiessä Viro on taas kerran ajanut ohitsemme. Siellä sai äänestää ennakkoon sähköisellä henkilökortilla jo viikko sitten pidetyissä vaaleissa, jopa useaan kertaan.

Jos on ensimmäisellä kerralla kokenut tulleensa painostetuksi tai haluaa muusta syystä muuttaa mieltään, voi antaa uuden ennakkoäänen. Vain viimeisin ääni jää voimaan.

Turha yrittää tätä suomalaisilla paperiäänillä.

Meillä naiset saivat ensimmäisenä äänioikeuden. Sen jälkeen mikään ei olekaan äänestyksessä muuttunut. Jos asia eduskunnasta riippuu, mikään ei muutu jatkossakaan.

Viro katsoo tulevaisuuteen, Suomi menneisyyteen. Ne, jotka haluavat äänestää, joutuvat vastakin raahautumaan äänestyskoppiin.

Toivottavasti edes sää on tänä vuonna suosiollinen.

<takaisin