Talouselämä 5.4.2007

Eläneenä eläkkeelle

Monien muiden tavoin säästän lisäeläkettä varten. Minulla on hyvä systeemi: voin laittaa säästöön niin vähän tai paljon kuin haluan kuukaudessa. Voin jäädä eläkkeelle silloin kun haluan, sillä minimi-ikää ei ole.

Voin myös vaihtaa sijoituskohdetta aina kun haluan. Ja jos mieleni tai maailmantalous muuttuu, voin nostaa rahat.

Parasta on, että käyttämäni keino on kaikkien ulottuvilla.

Sen nimi on tavallinen säästäminen.

Pankit ja vakuutusyhtiöt löysivät vapaaehtoisista eläkevakuutuksista hyvän bisneksen muutama vuosi sitten. Pahimmillaan puhelinmyyjät ahdistelivat viikoittain luvaten edullista turvaa eläkepäivien varalle.

Mitä innokkaammin vakuutuksia tarjottiin, sitä tiukemmin niistä kieltäydyin. Olihan selvä, että jos jotain tuotetta on varaa tyrkyttää näin aktiivisesti, sen katteiden on oltava kohdallaan. Vakuutuksen todellinen hyötyjä olisi ollut myyjä, en minä.

Kaikki puhelinmyyjät perustelivat vakuutuksen edullisuutta verohyödyllä. Verotuksen välttäminen onkin mainio myyntiargumentti. Suomalainen tekee mitä tahansa välttyäkseen veroilta silloinkin, kun niiden maksaminen olisi kokonaisuus huomioiden kannattavaa.

Korkeakorkoiset tilit muuttuivat verollisiksi 1990-luvulla. Pankit käänsivät lakimuutoksen edukseen mainostamalla radiossa uusia, verottomia tilimuotoja ja kehottivat siirtämään "rahat turvaan verottajalta".

Sitä ei kerrottu, että tilien korko oli alempi. Korkeakorkoiselta tililtä olisi jäänyt verojen jälkeenkin enemmän käteen.

Tärkeintä ei ole tuotto, vaan verojen välttäminen.

Eläkevakuutuksille luvattu verohyöty on petollista, sillä valtio voi milloin tahansa yksipuolisesti muuttaa verokohtelua tai nostaa ikärajaa. Valtio ei ole sitoutunut mihinkään. Vakuutuksen ottaja on.

Pitkässä sopimuksessa vakuutusyhtiön kulut ja palkkiot leikkaavat ison osan tuotosta. Säästämällä itse turhat kulut jäävät pois ja kontrolli säilyy koko ajan.

Sadan euron talletus joka kuukausi viiden prosentin korolla kasvaa 25 vuodessa 60 000 euroksi. Osakemarkkinoilta voi pitkällä aikavälillä odottaa 8--10 prosentin nimellistuottoa, jolloin loppusummakin on kaksinkertainen.

Mikseivät säästäjät sitten osaa käyttää taskulaskintaan? Lyhytnäköisen verohyödyn lisäksi taustalla on ylivarovaisuus. On parempi ulkoistaa säästäminen muille kuin yrittää suoriutua siitä itse.

Eläkesäästämisestä keskusteltiin paljon muutama vuosi sitten. Susanne Päivärinnan ohjelmassa haastateltiin yliopistosta valmistunutta naista. Hän piti työmarkkinoita niin epävarmoina, että oli ottanut heti valmistuttuaan eläkevakuutuksen.

Tulevaisuuteen varautuminen on fiksua, mutta jos työelämään astuva nuori alkaa heti säästää eläkettä, kyse on jostain muusta. Eikö suomalaisilla ole rohkeutta elää? Onko holhousyhteiskunta vienyt kaiken riskinottohalun?

Nuoren pitäisi säästää asuntoa ja elämää varten - ei suunnitella eläköitymistä jo ennen kuin työt ovat edes alkaneet.

Ei ihme, että niin harva haluaa yrittäjäksi.

Kuinka järkevää eläkesäästäminen ylipäätänsä on?

Uhkaava eläkepommi on ainakin osittain vakuutusyhtiöiden keksintöä. Lisäksi suurilta ikäluokilta periytyy jälkeläisille varallisuutta, mikä riittää turvaamaan monet eläkepäivät.

Myös itse säästetty omistusasunto on hyvä vanhuuden turva. Siinä on sekin etu, että säästämisen hedelmistä pääsee nauttimaan jo hyvissä ajoin. Säästämisen tavoitteena ei voi olla lapsille jäävän perinnön maksimointi.

Ajatus siitä, että työuran jälkeen eläkeläisenä on vihdoin aikaa matkustaa, harrastaa ja nauttia elämästä, on osa protestanttista työetiikkaa.

Parempi olisi nauttia elämästä, perheestä ja autoista nuorena - vaikka sitten velaksi - kuin lykätä kaikkea eläkepäiviin, joiden koittamisesta ei ole mitään takeita.

Tarpeet ovat suurimmillaan työuran alussa. Nykyinen malli velvoittaa säästämään nuorena ja kuluttamaan vanhana, vaikka nykytaloudessa asian pitäisi olla päinvastoin.

Suomi voisi vauhdittaa talouskasvua omaksumalla uuden, kulutuskysyntää ja elämänlaatua parantavan mallin, jossa tuettaisiin eläkesäästämisen sijaan itse elämistä.

Valtio takaa opintolainoja, joten miksei se voisi taata myös elämislainoja? Jokainen nuoripari saisi halutessaan valtion takaaman lainan, joka tulisi käyttää elämiseen ja perheeseen. Jokainen lapsi lisäisi lainan määrää tai alentaisi korkoa. Väkiluku kasvaisi ja taloudellinen aktiivisuus lisääntyisi.

Eläkesäästämisen sijaan ansaitut rahat käytettäisiin lainan takaisinmaksuun niin, että tavoitteena olisi eletty elämä ja velaton vanhuus.

<takaisin