Talouselämä 4.5.2007

Aja vähemmän, maksa enemmän

Aamulehti kertoi viime viikolla liikenneministeriön tutkivan autoilijoiden verottamista ajokilometrien perusteella. Tiedot saataisiin seuraamalla autojen liikkeitä satelliitti- tai kännykkäpaikannuksella.

Toivottavasti kyseessä on myöhästynyt aprillipila. Ei kai kukaan oikeasti pidä ajokilometrien täsmällistä verottamista niin tärkeänä, että se oikeuttaisi seuraamaan ihmisten liikkumista isoveli valvoo -periaatteella? Eihän?

Toisaalta autoilun verottamisesta on Suomessa ennenkin tehty elämää suurempi kysymys, joka on herättänyt kiusallista kansainvälistä huomiota. Suomessa on EU:n kalleimmat ja toiseksi vanhimmat autot. Niiden vastapainoksi ylinopeussakot ovat maailman korkeimmat.

Kun kyse on autoilun vaikeuttamisesta, kaikki keinot ovat sallittuja.

Valtio yrittää viimeiseen asti pitää kiinni korkeasta autoverosta, vaikka EU vaatii verotuksen muuttamista. Uusia rahastuskeinoja siis tarvitaan. Ajokilometrien mukaan perittävä rangaistusmaksu on yksi sellainen.

Jo nyt polttoaineen hinnasta kolme neljäsosaa on veroa. Mitä enemmän ja mitä isommalla autolla ajat, sitä enemmän maksat. Yksinkertaista ja selkeää.

Tämä ei kuitenkaan näytä riittävän, sillä elintason noustessa yksityisautoilun suosio kasvaa koko ajan.

Autoilun haittojen minimointi on yhteisen edun mukaista. Toimenpiteiden on kuitenkin oltava realistisia ja pyrittävä vähentämään liikkumisen tarvetta, ei pelkästään rankaisemaan siitä.

Kaupunkisuunnittelu, kaavoitus ja etätyö voisivat vaikuttaa asiaan myönteisesti. Viime aikojen kehitys on pikemminkin lisännyt kuin vähentänyt liikkumista.

Huhtikuun puolivälissä Päivi Lipponen vaati Helsinkiin maksutonta joukkoliikennettä, koska se vähentäisi autoilun haittoja ja torjuisi ilmastonmuutosta.

Tuskin kukaan käyttää omaa autoa vain sen vuoksi, että bussit ovat maksullisia. Olipa auto sitten välttämättömyys tai pelkkä mukavuustekijä, sen käytöstä ollaan valmiita maksamaan suuria summia.

Joukkoliikenne tulee nykyisilläkin lipunhinnoilla omaa autoa halvemmaksi. Jos kyse olisi pelkästä talousmatematiikasta, ihmiset valitsisivat julkisen liikenteen.

Epäilemättä maksuton joukkoliikenne lisäisi matkustajien määrää: ne henkilöt, jotka nyt matkustavat bussilla ja raitiovaunulla, matkustaisivat aiempaa enemmän. Erityisesti nuorten ja vanhusten kynnys lähteä keskustaan ostoksille tai asioimaan madaltuisi.

Lisääntynyt matkustajamäärä pakottaisi tihentämään vuorovälejä ja lisäämään bussien määrää. Ja bussit ne vasta saastuttajia ovatkin!

Kun itse asuu Töölössä ja työpaikka eduskunnassa on kivenheiton päässä, on helppo parantaa maailmaa.

Paavo Lipponen selvisi pääministeriksi asti tarvitsematta ajokorttia. Vastaava tuskin onnistuisi missään toisessa länsimaassa.

Ministeriöltä eivät ideat lopu. Eräs uusista ajatuksista on kieltää yrityksiä tarjoamasta työntekijöille maksuttomia autopaikkoja. Näin ihmisiä ohjattaisiin kävelemään tai pyöräilemään työmatkat, jolloin heidän kuntonsa kohenisi ja yritysten tuottavuus paranisi.

Asiasta kertonut radiouutinen lisäsi vielä, että kokeiluista oli saatu hyviä tuloksia Hollannissa ja Malmössä.

Luultavasti tämäkin uutinen oli myöhästynyt aprillipila. Tiheästi asutetussa Hollannissa kelpaa pyöräillä töihin vaikka vuoden ympäri, mutta yritäpä samaa Keski-Suomessa tai Lapissa.

Suomi on harvaanasuttu, pimeä ja kylmä. Pyöräilyyn sopivia kuukausia on kolme, ja niistäkin yksi kuluu kesälomaan. Paljonko työmatkoilla sattuneet liukastumiset ja kaatumiset tulisivat maksamaan sairauspoissaoloina koko yhteiskunnalle?

Entä ajankäyttö? Oma työmatkani kestää autolla vajaan vartin, kävellen siihen kuluu metsän läpi oikaistenkin tunti. Paljonko tuottavuuteni mahtaisikaan kasvaa, jos käyttäisin puolitoista tuntia päivässä työnteon sijaan kävelemiseen?

Näin päättömiä ehdotuksia voi syntyä vain virkamiehiltä, jotka ovat koko ikänsä asuneet Helsingissä, kulkevat raitiovaunulla virastoon ja viettävät työpäivänsä kokouksissa istuen.

Oikeita töitä tekevät kansalaiset joutuvat viemään lapset päiväkotiin, ajamaan naapurikuntaan töihin, kuljettamaan tavaraa tai tekemään asiakaskäyntejä työpäivän aikana, ja hakemaan lapset taas kotiin palatessaan.

Ehdotan liikenneministeriön hajasijoittamista Jyväskylään tai Ouluun. Se avaisi virkamiesten silmät näkemään, millaista on elämä ja liikkuminen kehäkolmosen ulkopuolella.

<takaisin