Talouselämä 17.8.2007

Musiikin arvo: nolla euroa

Netin kautta myytävistä aineettomista hyödykkeistä on odotettu suurta bisnestä. Verkkokauppiaat toivovat jonain päivänä myyvänsä bittejä kaikkialle maailmaan hyvällä katteella, ilman tuotanto-, varastointi- ja toimituskuluja.

Toive ei ehkä koskaan toteudu. Musiikin, tietokoneohjelmien, virtuaalihahmojen, soittoäänien ja muiden vastaavien tuotteiden myynti verkossa on helppoa, mutta ostaja ei koe niitä yhtä arvokkaiksi kuin reaalisia tuotteita. Bittien helppo kopioitavuus ja krooninen ylitarjonta estävät arvoa lisäävän niukkuuden syntymisen.

Kehitys pakottaa arvioimaan uudelleen vanhoja bisnesmalleja ja ennakoi suuria muutoksia monille aloille.

Musiikkiala on kohdannut muutoksen ensimmäisenä. Vaikka Applen iTunes-palvelusta on ostettu jo kolme miljardia biisiä, laiton kopiointi vertaisverkkojen kautta kasvaa vielä nopeammin. Rajaton tarjonta ja latauksen vaivattomuus houkuttelevat.

Mikään tekninen suojaus ei tunnu auttavan, sillä ne ovat kaikki kierrettävissä. Lakien kiristämisestä ei liioin ole apua, sillä kopiointi ei tunnu väärältä. Kysehän on vain - biteistä. Kuluttajalle on yhä vaikeampi perustella, miksi bittien kopiointi olisi varastamista.

Tekniikka on kannibalisoinut musiikin ja nostanut esittämisen takaisin arvoonsa.

Takavuosina musiikki oli niukkuushyödyke. Uusia levyjä jonotettiin kaupassa ja radion harvoja musiikkiohjelmia kuunneltiin sormi valmiina c-kasettinauhurin äänitysnappulalla. Digiaika on räjäyttänyt tarjonnan määrän. Musiikkia tulvii joka tuutista niin paljon, että moni maksaisi mieluummin hiljaisuudesta.

Cd-levyjen nouseva hinta on etääntynyt liian kauaksi siitä arvosta, joka tuotteella on kuluttajalle. Seuraukset näkyvät: Suomen cd-myynti laski keväällä 13 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa pudotus oli vielä suurempi. Free Record Shop, jolle Musiikki-Fazer myi levykauppansa 1998, lopetti kesällä Suomen-toimintonsa. Ja tämä kaikki on vasta alkua.

Kauppojen ohella myynnin lasku iskee levy-yhtiöihin, jonka menetyksiä sähköisen myynnin kasvu ei riitä lähellekään korvaamaan. Artistien tilanne on toinen. He hyötyvät esityskorvauksina kaikkialla soivasta musiikista ja voivat rahastaa myymällä jotain ainutkertaista: omia esiintymisiään.

Kansainväliset tähdet kiertävät maailmaa ja esiintyvät hulppeissa megakonserteissa, joiden lipunhinnat ovat 1990-lukuun verrattuna kymmenkertaistuneet. Aikoinaan lippu maksoi saman kuin cd-levy, nyt lipun hinnalla saa artistin koko tuotannon.

Konserteista on tuotteistettu elämyksiä, joista kuluttajat ovat valmiita maksamaan. Konsertteja ei voi kopioida - ne on koettava itse paikalla. Oma osallistuminen on yhtä tärkeä osa pakettia kuin musiikki, jonka kaikki ovat jo kuulleet moneen kertaan.

Ympyrä on sulkeutunut. On palattu tallennekauppaa edeltäneeseen aikaan, jolloin artistin ja kuulijan välillä oli suora yhteys. Kaikki musiikki esitettiin livenä, koska tallennuskeinoja ei ollut. Nyt tekniikka on kannibalisoinut musiikin ja nostanut esittämisen takaisin arvoonsa.

Cd-levyjen tehtäväksi jää toimia artistin ja konserttien mainoksina. Musiikki on ilmaista, mutta esitykset maksavat. "Levymme on menu, konsertti on varsinainen ateria", kerrotaan Anthrax-metalliyhtyeen kitaristin sanoneen.

Viime vuoden alussa voimaan tullut tekijänoikeuslain muutos kielsi lataamisen vertaisverkoista. Lailla oli vain vähän vaikutusta, sillä musiikkia lataavat nuoret eivät koe tekevänsä mitään väärää. Samat biisit soivat kuitenkin radiossa ja televisiossa, eikä niistä silloinkaan tarvitse maksaa.

Laki ei ole nuorten oikeustajun mukainen ja sitä on mahdoton valvoa. Ennen pitkää on pakko arvioida uudelleen tekijänoikeuden periaatteita ja pohtia vertaisverkkojen laillistamista.

Yllättävää kyllä, asiaa ajava kansanliike on saanut alkunsa Ruotsista. Abban perillisillä luulisi olevan rahaa levyjen ostamiseen, joten kyse on jostain muusta kuin kruunuista.

Paikallinen piraattipuolue osallistui viime syksynä eduskuntavaaleihin ja keräsi vajaat 35 000 ääntä. Äskettäin maltillisen kokoomuksen kansanedustaja Karl Siegfrid asettui tukemaan piraattipuolueen vaatimusta sallia vertaisverkkojen käyttö Ruotsissa.

Ehkä jo kymmenen vuoden kuluttua musiikin vapaa kopiointi verkosta on paitsi sallittua, myös sosiaalisesti hyväksyttyä. En pidä kehitystä hyvänä, mutta näen sen väistämättömäksi.

Ja epäilemättä Rollaattori Stones -nimiseksi muuttunut yhtye kiertää silloinkin maailmaa veloittaen konserttilipuista tuplasti sen mitä tänä kesänä.

<takaisin