Talouselämä 14.9.2007

Säästäkää edes suvivirsi

Jouduin keväällä asioimaan toistuvasti Helsingin käräjäoikeudessa. Aulassa on iso taulu, johon heijastetaan päivän juttujen osapuolten nimet. Jo muutaman päivän jälkeen huomioni kiinnittyi listan vierasperäisiin nimiin.

Yksinkertaisen ja täysin epätieteellisen arvioni mukaan ainakin neljäsosa rikosjuttujen asianosaisista oli nimestä päätellen ulkomaalaisia. Erityisesti pisti silmään, että lähes joka päivä listalla esiintyi vähintään yksi Muhammed.

Suomen väestöstä ulkomaalaisia on noin kaksi prosenttia; pääkaupunkiseudulla luku lienee jonkin verran korkeampi. Silti heidän osuutensa rikosjutuista on suhteettoman suuri.

Maahanmuuttajien rikokset ovat asia, josta ei mielellään puhuta julkisuudessa.

Kun Timo Harakka kysyi keväällä Pressiklubi-ohjelmassa vierailleelta Ylen toimittajalta, mistä aiheesta tämä ei suostuisi tekemään juttua, toimittaja mainitsi juuri maahanmuuttajien tekemät rikokset. Hän ei halunnut tehdä juttua, joka vahvistaisi ennakkoluuloja.

Ilmeisesti leimaamisen pelosta johtuen maahanmuuttajien asioita on vaikea käsitellä puolueettomasti. Yleisesti hyväksyttyä on vain täydellinen suvaitsevaisuus. Kukaan ei halua kritisoida mitään, jottei tulisi leimatuksi rasistiksi.

Rasismi-korttiin vetoavat hanakasti myös maahanmuuttajat itse. Kaikki vaikeudet, silloinkin kun niillä ei ole mitään tekemistä oman taustan kanssa, pannaan mieluusti rasismin syyksi.

Kun perinteinen media vaikenee, paineet purkautuvat nimettömissä nettikeskusteluissa. Siellä meno äityy välillä niin villiksi, että ainakin valtionsyyttäjä Mika Illman on huolestunut asiasta. Hän penäsi keväällä pakollista valvontaa nettikeskusteluille ja vaati nostamaan ahkerammin syytteitä rasistisista rikoksista.

Me suomalaiset olemme aina eläneet syrjässä ja kosketus vieraisiin kulttuureihin on ollut vähäistä. Se selittää kuitenkin vain osan maahanmuuttajia kohtaan tunnetuista epäluuloista.

Vaikean kielen lisäksi Suomi on niin pimeä ja kylmä, että jopa suomalaisen on vaikea sopeutua tänne.

Ruotsin, Ranskan ja Hollannin tilanne ja historia on toinen, eikä maahanmuuttajien sopeutuminen sielläkään ole sujunut kivuttomasti. Globaali talous ja matkustamisen vapaus ovat muuttuneet nopeammin kuin ihmisten arvot ja asenteet.

On kohtuutonta syyllistää sen perusteella pelkkää kantaväestöä.

Useimmat suomalaiset hyväksyvät turvapaikanhakijat, mutta suhtautuvat torjuvasti Eurooppaan pyrkiviin elintasopakolaisiin.

Ei ole kauan siitä, kun suomalaiset itse lähtivät Ruotsiin työn ja parempien palkkojen perässä. Eikä sopeutuminen sielläkään ollut helppoa vaikka rotu, kulttuuri ja ilmasto olivat lähes samat, ja moni osasi vähän kieltäkin lähtiessään.

Kauhistelemme, miten tämän päivän pakolaiset saattavat lähettää Suomeen jopa lapsia ilman vanhempiaan. Sodan aikana suomalaiset tekivät samoin. Silloin katsottiin, että lasten oli päästävä turvaan sodan jaloista, vaikka se tiesikin perheiden hajoamista.

Sata vuotta sitten moni lähti etsimään onneaan rapakon taakse. Valtaosa lähtijöistä oli juuri niitä nuoria ja aloitekykyisiä, joita Suomi olisi tarvinnut oman maan rakentamiseen.

Nyt Suomi on kehittynyt niin, että osat ovat vaihtuneet: maastamme on tullut maahanmuuton kohde.

Humanitaaristen syiden ohella uusia suomalaisia tarvitaan jatkossa talouden dynamiikan säilyttämiseksi. Haluamme maahanmuuttajia, jotka ovat valmiita sopeutumaan Suomeen ja tekemään täällä töitä. Heille on taattava siihen oikeus ja mahdollisuus, aivan kuten meillekin on aikoinaan annettu.

Meillä puolestaan on oikeus vaatia, että tulijat kunnioittavat lakejamme ja arvojamme. Ei ole mitään syytä nöyristellä tulijoiden edessä tai hyväksyä kaikkea kulttuurieroihin vetoamalla.

Joissakin kouluissa on poistettu suvivirsi kevätjuhlien ohjelmasta, jotta maahanmuuttajataustaisten perheiden vakaumusta ei loukattaisi. Kuullessani asiasta ensi kertaa luulin, että kyse oli vitsistä.

Suvi ja sen virsi ovat osa Suomea. Ketään ei tule pakottaa laulamaan sitä, mutta meillä kantasuomalaisilla ei liioin ole mitään syytä luopua omista perinteistämme.

Niin ikään vakaviin rikoksiin syyllistyneet on voitava palauttaa takaisin, vaikka lähtömaan olot olisivat epävakaat. Omien kansalaisten suojelun luulisi olevan päättäjille tärkeintä.

Nettiaikana kaikenlainen piilottelu ja hyvää tarkoittava vaikeneminen kääntyy lopulta itseään vastaan.

<takaisin