Talouselämä 29.2.2008

Digisekoilu päättyy kaapeliin

Tänään perjantaina 29.2. loppuvat analogiset tv-lähetykset myös kaapeliverkossa. Kansallinen digisekoilu saa arvoisensa lopun, kun Suomi ainoana maana maailmassa pakottaa myös kaapelikatsojat siirtymään digiaikaan.

Antenniverkossa digitalisointi oli perusteltu, vaikka sen aikataulu ja toteutustapa herättivätkin runsaasti arvostelua. Kaapeliverkon digitalisoinnille ei ole todellista syytä. Kyse on valtion epäsuorasta tuesta kaapeli-tv-yhtiöille ja maksu-tv:lle.

Vielä tammikuussa viidesosa kaapelitalouksista oli ilman digilaitteita. Kaikesta päätellen nämä taloudet eivät kokeneet digitalisointia tarpeelliseksi ja päättivät siksi lykätä hankintoja mahdollisimman pitkään.

Varovasti arvioiden 200 000 taloutta on joutunut hankkimaan digilaitteet vastoin tahtoaan. Viime vuonna myytyjen digiboksien keskihinta oli 153 euroa, joten kyse on yli 30 miljoonasta eurosta.

Moni joutuu samalla vaihtamaan televisiota, joten todellinen summa on moninkertainen. Varsinkin vanhuksille integroitu taulu-tv on ainoa mahdollisuus, sillä kahden kaukosäätimen kanssa pelaaminen on heille mahdotonta.

Kaapeliverkon digisiirtymä tuo kodinkonekauppiaille jo kolmannen joulun vuoden sisään. Luulisi, että joulupukin toistuvista vierailuista nauttivat kauppiaat auttaisivat mielellään asiakkaita näiden teknisissä ongelmissa. Palaute lehtien yleisönosastoissa kertoo kuitenkin aivan muuta.

Valtio ei halua käyttää omistajan valtaa suuryrityksissä, mutta on silti käyttänyt valtaansa kaupallisen tv-toiminnan tukemiseen. Eikä kukaan ole edes kyseenalaistanut asiaa.

Kaapeli-tv-yhtiöt ovat digitalisoinnista riemuissaan, sillä kaikissa kaapelibokseissa on paikka maksukortille. Aiemmin kaapelissa ilmaiseksi näkyneet lisäkanavat, kuten Eurosport, saadaan muutettua maksullisiksi, ja uusien kanavapakettien myynti helpottuu.

Virallinen perustelu kaapelin digitalisoinnille on vammaispalveluiden turvaaminen. Jos tämä olisi totta, Suomi ansaitsisi kansainvälisen palkinnon vammaisten asian edistämisestä. Missä muussa maassa terveet joutuvat hankkimaan uudet laitteet näkö- ja kuulovammaisten vuoksi?

Vielä vuosi sitten liikenne- ja viestintäministeriö vaati tiukasti kaapelikatsojia siirtymään digiaikaan muiden mukana syyskuun 2007 alusta. Analogisia saarekkeita ei saanut jäädä, kaiken piti olla digiä.

Pääsiäisen tienoilla ministeriö joutui kuitenkin nöyrtymään. Kaapeliyhtiöt saivat puolen vuoden jatkoajan. Erikoista oli se, ettei ministeriöllä oikeasti ollut määräysvaltaa asian suhteen. Kaapeliyhtiöt olisivat voineet jatkaa analogialähetyksiä niin pitkään kuin halusivat.

Vielä tammikuun tiedotustilaisuudessa ministeriön edustaja kuitenkin korosti, että analogialähetykset loppuvat helmikuuhun: "Lisäaikaa ei tule".

Kun itsepintainen toimittaja penäsi perusteluita, miksi kaapelitaloudetkin on digitalisoitava, ministeriön vastaus oli lopulta ällistyttävän yksinkertainen: "No miksi ei?"

Olen kirjoittanut toistuvasti digisekoilun eri vaiheista. Lupaan, että tämä kerta jää viimeiseksi. Lupaus on helppo pitää, koska projekti on nyt ohi.

Digihistoriaa ei pidä unohtaa jatkossakaan, sillä tapahtuneella on laajempaakin merkitystä. Joudumme lähiaikoina tekemään merkittäviä kansallisia linjauksia muun muassa energia- ja päästökysymyksistä. Tekniikka ja politiikka kietoutuvat niissä yhteen samalla tavalla kuin television digipäätöksissä yli kymmenen vuotta sitten.

Poliitikot eivät tunne tekniikkaa, joka päätöksiin liittyy. Tekniset asiat koetaan hankaliksi ja vaikeiksi, joten valta luovutetaan alan asiantuntijoille. He tuntevat asian, mutta vain yhdestä suppeasta näkökulmasta. Lopulliset päätökset tehdään idealismin ja poliittisten tavoitteiden eikä niinkään teknisten realiteettien perusteella.

Toivottavasti digi-tv:stä maksetut oppirahat eivät ole menneet hukkaan. Digiprojektissa sinänsä hyvät tavoitteet kääntyivät matkan aikana niin pahasti päälaelleen, ettei lopussa kukaan enää halua tunnustautua hankkeen isäksi.

Sama ei saa toistua. Suomen ei kannata ensimmäisenä sitoutua uuteen tekniikkaan eikä panna nimeään rajoittaviin sopimuksiin. Pieni Suomi ei voi päätöksillään tai esimerkillään ohjata kehitystä. Olemme pelkkä lastu markkinoiden laineilla.

Toivottavasti digitalisointi on myös opettanut, että uusi tekniikka ei ole taikasana. Hankaliin ongelmiin ei ole kuin hankalia ratkaisuja.

Ja aina kannattaa muistaa, että maalaisjärjen käyttö on sallittua myös teknisissä kysymyksissä.

<takaisin