Talouselämä 25.4.2008

Arvomme muutkin ansaitsevat

Viime marraskuussa Marimekko keskeytti tekstiilien ostamisen alihankkijaltaan, joka osti puuvillaa Uzbekistanista. Julkisuuteen oli levinnyt tietoja, joiden mukaan sadonkorjuuaikaan puoli miljoonaa lasta otetaan kouluista töihin puuvillapelloille parin euron päiväpalkalla.

Mikään yritys ei halua päätyä samaan lauseeseen lapsityövoiman kanssa. Länsimaiset asiakkaat vaativat yrityksiä noudattamaan länsimaisia arvoja.

En tiedä tarkalleen, millaisesta lapsityövoiman käytöstä Uzbekistanissa oli kyse. Tuskin Marimekkokaan tiesi. Yritystä kiinnosti brändin suojeleminen, ei niinkään lasten hyvinvointi.

Länsimaisilla asiakkailla on yritysten kautta valtaa, mutta ei halua perehtyä asioiden taustoihin. Hyvää tarkoittavat vaatimukset saattavat kääntyä tarkoitustaan vastaan, ellei paikallisia olosuhteita oteta huomioon.

Kansainvälinen työjärjestö ILO on arvioinut, että 218 miljoonaa lasta joutuu käymään työssä. Se ei ole kohtuullista eikä oikein. Lasten pitäisi käydä koulua ja leikkiä - mieluiten vielä barbeilla ja hämähäkkimiehillä, jotta heidän lapsuutensa täyttäisi hyväksyttävät normit.

Joissakin maissa lasten työpainos voi olla tarpeen perheen selviytymisen ja koko maan kehittämisen kannalta. Se, että länsimainen yritys lopettaa ostamisen, saattaa jopa heikentää lasten asemaa.

Suomalaisten pitäisi tuntea asia. Ei ole monta vuotta siitä, kun itse käytimme lapsityövoimaa.

Nykyinen koulujen syysloma on jäänne aiemmasta perunnannostolomasta, joka ajoittui syys-lokakuun vaihteeseen. Koulu keskeytettiin, jotta lapset pääsivät töihin maatiloille. Paikkakunnasta riippuen "syysloman" pituus vaihteli parista päivästä jopa pariin viikkoon.

Jos nyt tekisimme uzbekistanit ja käyttäisimme lapsia perunannostoon, mikään länsimaa ei enää ostaisi meiltä maataloustuotteita.

Syysloman käyttö tietokoneella pelaamiseen tai ostarilla vetelehtimiseen on sen sijaan kaikkien mielestä hyväksyttävää.

Kuluttajat vaativat yrityksiltä muutakin. Google ja Yahoo ovat saaneet runsaasti kritiikkiä siitä, etteivät ne noudata Kiinassa länsimaisia arvoja vaan taipuvat paikallisten hallitusten tahtoon.

Varsinkin amerikkalaiset ovat vaatineet yhtiöitä kieltäytymään yhteistyöstä viranomaisten kanssa. Yhtiöt eivät saisi sensuroida nettiä eivätkä luovuttaa käyttäjätietoja viranomaisille.

Miten mahtaa käydä jatkossa, kun osat vaihtuvat? Jonakin päivänä kiinalaiset nettiyritykset vyöryvät USA:n markkinoille. Pitäisikö niiden silloin kunnioittaa kiinalaisia arvoja vai amerikkalaisia lakeja?

Amerikkalaiset ovat mestareita kertomaan muille, miten pitää toimia. Toisten neuvominen kumpuaa itsevarmuudesta, jota liika tieto ei rasita.

Kun Nicholas Negroponte vieraili Suomessa 1990-luvun puolivälissä, hän kehui digiajan myönteisiä vaikutuksia. Paperinkulutuksen vähentyessä meidänkään ei enää tarvitsisi kaataa metsiämme.

Negroponte ei ilmeisesti tiennyt, että toisin kuin öljy, vihreä kulta on uusiutuva luonnonvara. Kaadetut puut kasvavat takaisin, ja vain kasvaessaan puu sitoo hiilidioksidia.

Viime vuosina samainen Negroponte on ollut mukana hankkeessa, jossa tuotetaan halpoja tietokoneita kehitysmaihin. Negroponten mielestä tietotekniikan puute estää maita kehittymästä.

Intian opetusministeri Sudeep Banerjee oli toista mieltä. "Tarvitsemme enemmän opettajia ja luokkahuoneita kuin uutta teknologiaa", hän sanoi.

Kehitystä voi nopeuttaa, mutta portaat on noustava järjestyksessä. Agraaritalous ei muutu tietoyhteiskunnaksi pelkästään halpojen länsimaisten koneiden avulla.

Suhtautuminen lapsityövoimaan osoittaa, miten nopeasti yleinen mielipide voi muuttua.

Olin 1990-luvun alussa turistimatkalla Egyptissä. Meidät vietiin Sakkaran mattokouluun, jossa lapsia opetettiin koulupäivän jälkeen kutomaan mattoja.

Kukaan ryhmästä ei pitänyt toimintaa sopimattomana. Pikemminkin nyökkäilimme tyytyväisinä: lapset saivat opetusta, oppivat ammatin ja ansaitsivat siinä sivussa perheelle rahaa.

Lapsityövoimaa alettiin paheksua vasta 1990-luvun lopulla ruotsalaisten nostettua asian julkisuuteen.

Sakkaran mattokoulu on yhä olemassa, sillä on jopa www-sivutkin. Mutta turisteja tuskin enää kierrätetään koulussa lapsityövoimaa näkemässä.

Mikä mahtaa olla seuraava yleisen paheksunnan kohde?

Elleivät ruotsalaiset lomailisi itse ahkerasti Thaimaassa, ilmastonmuutosta nopeuttavat lomamatkat kaukoitään olisivat jo kokeneet lapsityövoiman kohtalon.

<takaisin