Talouselämä 8.6.2001

Mobiilimania

GSM:n menestys on innostanut yritykset kilpajuoksuun tulevaisuuden mobiilipalveluiden kehittämiseksi. Tämän päivän taikasanoja ovat langaton Internet, mobiiliportaali ja kolmas sukupolvi eli 3G.

Palveluita ja laitteita rakentavat insinöörit on jälleen kerran vallannut innostus, jossa todellisuus ja maksavan asiakkaan arki helposti unohtuu. Tällä hetkellä trendinä on tuoda kaikki mahdolliset ja mahdottomat palvelut puhelimeen, oli se mielekästä tai ei.

Kuka oikeasti haluaa ostaa puhelimella elokuvalippuja, etsiä henkilön puhelinnumeroa tai selvittää illan tv-ohjelmia, kun kaikki nämä asiat hoituvat nopeammin ja helpommin soittamalla joko lippukassalle, numerotiedusteluun tai kotiin? Mitä vikaa on puhumisessa?

Kuka oikeasti haluaa lukea uutisia matkapuhelimen pieneltä näytöltä, kun samat uutiset saa kotona ja työpaikalla tietokoneen ja television näytölle - vieläpä multimediana ja lähes ilmaiseksi? Mitkä uutiset ovat niin tärkeitä, ettei niitä ehtisi odottaa kotiin tai työpaikalle asti?

Välillä tuntuukin siltä, että palveluita kehitetään pultsareille, joilla ei ole sen paremmin työtä kuin kotiakaan.

Monet yritykset ovat upottaneet miljoonia mobiiliportaaleihin yrittäessään tuoda muissa medioissa hyvin toimivat sisältö- ja asiakaspalvelut puhelimiin. Alkumenestys on ollut vaatimatonta.

Vanhan median sovellukset eivät yleensä toimi uuteen mediaan siirrettyinä. Kirjat eivät toimineet CD-ROMeina eivätkä lehdet verkkoversioina, ennen kuin tuottajat oppivat hyödyntämään kunkin median erikoispiirteet ja luomaan niillä jotain todellista lisäarvoa.

Lisäksi kestää useita vuosia, ennen kuin kuluttajien käyttötottumukset muuttuvat ja he oppivat hyödyntämään uusia palveluita. Esimerkiksi tekstiviestit alkoivat singahdella verkossa vasta noin viisi vuotta sen jälkeen, kun palvelu oli tullut mahdolliseksi.

WAPin opetuksen pitäisi vielä olla toimijoiden tuoreessa muistissa. Ylimainostettu ja ylihinnoiteltu järjestelmä floppasi, vaikka sen takana olivat alan suurimmat valmistajat ja WAPin menestymistä pidettiin itsestään selvänä. Vähän niin kuin digi-tv:n nyt.

WAPpi kuitenkin opetti, että nykyään valta on aidosti kuluttajalla.

GSM-puhelimesta ei tullut menestystä siksi, että se digitaalisena mahdollisti numeronäytön ja tekstiviestien kaltaisia kehittyneitä palveluita, vaan siksi, että puhelinten hinta saatiin painettua riittävän alas ja ne tulivat suurten massojen ulottuville.

Jos hinnan romahtaminen olisi tapahtunut jo analogisen NMT:n aikana, siirtymäkaudesta digitaaliseen GSM:ään olisi tullut pitkä. Aivan kuten on nyt tulossa siirtymisestä 2.5G:hen (GPRS ja EDGE), 3G:stä puhumattakaan.

Kuluttajien enemmistölle GSM:n tärkein etu on siinä, että sillä voi soittaa "Moi, missä sä oot, nähdään kohta"-tyyppisiä puheluita. Yhteydenpito kavereihin ja perheenjäseniin on teknisesti yksinkertaista toteuttaa, mutta sosiaalisesti se on niin arvokasta, että siitä ollaan valmiita maksamaan kalliitakin puhelumaksuja.

Hienot mobiilit tietopalvelut kiinnostavat vain murto-osaa kuluttajista. "Rakastan sinua"-tekstiviestin rinnalla niiden subjektiivinen arvo on marginaalinen.

Pahinta mobiilimaniaa edustavat 3G-toimiluvista maksetut huikeat rahasummat. Yritykset ovat maksaneet kymmeniä miljardeja päästäkseen aloittamaan liiketoimintaa vierailla markkinoilla, joilla päätelaitteista, asiakkaista saati sitten sovelluksista ei ole mitään tietoa. On vain rajaton usko tulevaan bisnekseen.

Näin vahvaa uskoa kirkkokin kadehtisi.

Yritykset perustelevat uskoaan sillä, ettei kukaan osannut odottaa GSM:nkään menestystä. Järkeillään, että jos jokin järjestelmä on taloudellinen menestys, sitä parantamalla voidaan luoda kymmenen kertaa hienompi järjestelmä, joka on bisneksenä sata kertaa parempi.

Moinen logiikka ei ole mistään kotoisin. Tekniikan historia on kerta toisensa jälkeen osoittanut, että kuluttajien enemmistön tarpeet ovat hyvin yksinkertaisia, ja että tärkein yksittäinen menestystekijä on palvelun alhainen hinta. Parempi, mutta kalliimpi palvelu ei yleensä menesty.

Esimerkiksi Englannissa luvista maksetut 223 miljardia tekevät 3730 markkaa jokaista asukasta kohti, vauvat ja vaarit mukaan lukien. Tähän mennessä Euroopan maiden lupamaksujen yhteenlaskettu arvo on jo 600 miljardia markkaa. Ja nämä ovat pelkkiä lupamaksuja. Varsinainen liiketoiminta, kuten verkkojen rakentaminen, markkinointi sekä lainojen pääomakulut nostavat summat vielä moninkertaisiksi.

Toimiluvista maksetut miljardit on pakko upottaa tulevien 3G-asiakkaiden laskuihin. Nykyisiltä GSM-asiakkailta niitä ei voi periä, siitä pitää huolen alati lisääntyvä kilpailu ja hintaeroosio. Kallis 3G antaa lisää elinaikaa 2.5G:n GPRS- ja EDGE-tekniikoille, joiden käyttöön riittää nykyinen GSM-toimilupa.

Kuluttajien suuri enemmistö on hyvin hintatietoista. Se on valmis juoksemaan tarjousten perässä ympäri kaupunkia tai kikkailemaan operaattoria vaihtaen niin, että käyttää aina kunkin operaattorin edullisen tutustumistarjouksen. Kaikenlaiset lisämaksut ovat kuluttajille myrkkyä, eikä se siirry kalliimpaan 3G-järjestelmään ilman hyvää syytä.

Puheet 3G:stä ja nopeasta datasiirrosta on jättänyt varjoonsa paikannus- ja maksupalvelut. Niiden käyttö onnistuu jo nykyisissä verkoissa ja niiden varaan voidaan luoda hyvinkin mielekkäitä ja aidosti hyödyllisiä sovelluksia.

Toinen houkutteleva alue ovat junissa ja lentokoneissa matkustavat käyttäjät. Heillä olisi hyvää aikaa mobiilipalvelujen hyödyntämiseen. Verkon ulottaminen liikkuvaan junaan tai lentokoneeseen ei kuitenkaan ole aivan helppoa, eivätkä edes kaikki liikematkustajat kaipaa verkkopalveluita.

Päinvastoin, moni heistä on suorastaan helpottunut voidessaan sulkea puhelimen matkan ajaksi ja saadessaan olla edes hetken tavoittamattomissa. Matkan voi myös käyttää hyödyllisesti vaikkapa torkahtamalla.

Nukkuminen onkin kova kilpailija matkailijan mobiilipalveluille.

<takaisin