Talouselämä 3.10.2008

Ruotsalainen isoveli valvoo

Mitä ihmettä ruotsalaiset ovat menneet tekemään? Valtiopäivien niukka enemmistö hyväksyi kesäkuussa kiistellyn FRA-lain, joka antaa sotilastiedustelulle (Försvarets radioanstalt, siitä nimi) laajat valtuudet seurata Ruotsiin tulevaa ja sieltä lähtevää tietoliikennettä.

Nettisurffaus, gsm- ja Skype-puhelut, sähköpostit ... periaatteessa kaikki maan rajat ylittävä liikenne kulkee jatkossa supertietokoneen kautta. Kone seuloo datavirrasta epäilyttävää aineistoa ja tallentaa sen ihmisen tarkistettavaksi.

Meitä suomalaisia asia huolestuttaa siksi, että 95 prosenttia omasta ulkomaanliikenteestämme kulkee Ruotsin läpi. Sikäläinen isoveli nuuskii meidänkin liikenteemme, vaikka se on vain läpikulkumatkalla, eikä mitenkään kuulu ruotsalaisille.

Kansainväliset yritykset ovat pillastuneet Ruotsin toimista niin, että siirtävät palvelimiaan muualle. Lakia pidetään takaiskuna maan ict-teollisuudelle.

Miten sananvapaudesta ja demokratiasta kuuluisa Ruotsi saattoi mennä tekemään tällaista?

Jokainen valtio harjoittaa tiedustelutoimintaa. Kansallisen turvallisuuden nimissä naapurimaita salakuunnellaan ja viestiliikenteestä kaapataan itselle hyödyllisiä tietoja.

Perinteiset vakoojat ja kauniit houkutuslinnut voi päästää eläkkeelle.

On luonnollista, että kun viestintä siirtyy radioaalloilta tietoverkkoihin, tiedustelu seuraa perässä.

Ruotsin-veljeä kiinnostaa erityisesti Venäjältä tuleva, länsimaihin suuntautuva dataliikenne. Siitä urkitut tiedot ovat arvokasta kauppatavaraa. Ruotsi vaihtaa ne muiden maiden keräämiin, itselleen tärkeisiin tietoihin.

Ruotsalaisten virhe oli siinä, että he lähtivät diskuteeraamaan asiasta julkisuudessa. Ei sotilastiedustelu ennenkään ole lupia kysellyt tai lakeja odottanut. Asia olisi pitänyt hoitaa hiljaisuudessa, kuten muutkin maat ovat tehneet.

Siksi suomalaisten on turha taivastella ruotsalaisten touhuja. Luultavasti meidänkin puolustusvoimillamme on vastaavia hankkeita.

Ainakin pitäisi olla.

Tiedustelua on ollut aina, mutta tämän päivän verkkomaailmassa se on ennen näkemättömän tehokasta. Netissä kulkeva data on jo valmiiksi digimuodossa, joten sen analysointi on erityisen helppoa ja kattavaa. Paperikirjeitä ei voinut urkkia, sähköpostia voi.

Verkosta on tullut niin olennainen osa arkipäivää, että dataliikenteen seuranta paljastaa ihmisestä lähes kaiken. Perinteiset vakoojat ja kauniit houkutuslinnut voi päästää eläkkeelle.

Parasta siis välttää verkkoviestinnässä englantia ja ruotsia. Aina kun voit, kirjoita suomeksi. Sen sijapäätteissä riittää supertietokoneellakin pureskelemista. Samalla työllistät ulkosuomalaisia, joita tiedustelu tarvitsee tekstejä tulkitsemaan.

Toinen huolestuttava piirre on siinä, että yritysten etu kietoutuu yhä tiukemmin kansakunnan etuun. Turvallisuusuhkat ovat yhteisiä. Siksi kai Ruotsin elinkeinoelämän keskusliitto onkin tukenut FRA-lakia.

Jos valtiollinen tiedustelukoneisto auttaa oman maan yrityksiä esimerkiksi voittamaan tarjouskilpailuja, toiminta muuttuu puhtaaksi teollisuusvakoiluksi. Globaaleilla markkinoilla isojen yritysten kilpailuetu on sama kuin valtion etu.

Tämä kannattaa suomalaistenkin vientiyritysten muistaa.

Aiemmin signaalitiedustelu oli tyystin toisenlaista. Radioaallot levisivät kaikkialle, joten esimerkiksi amerikkalaisten Echelon-verkosto pystyi tiedustelusatelliittien ja vakoilukoneiden avulla seuraamaan lähes koko maailman puhelin- ja faksiliikennettä.

Internet-aikakaudella liikenne kulkee valokuiduissa. Niiden salakuuntelu edellyttää fyysistä pääsyä kaapeliin tai reitittimiin, jotka ohjaavat liikennettä matkan varrella.

Avainasemassa on juuri tietoliikenteen reititys, sillä bitit eivät välttämättä kulje maantieteellisesti lyhintä reittiä. Esimerkiksi Suomesta Saksaan otettu nettiyhteys kulki aikoinaan Bostonin kautta, joten jenkit näkivät kaiken liikenteen.

Sen jälkeen kaikki maat ovat panostaneet omiin verkkoihinsa. USA:n kautta kulkevan datan osuus on pudonnut arviolta 70:stä 25:een prosenttiin. Uudessa tilanteessa amerikkalaisten on pakko turvautua muiden maiden apuun.

Maantieteelle emme voi mitään, mutta nyt siitä on meille etua. Netin geopolitiikka suosii Ruotsia - ja Suomea. Se, kenen maalla piuhat kulkevat, hallitsee myös valvonnan.

Tämän huomioiden myös Itämeren kaasuputkihanke asettuu aivan uuteen valoon.

Venäjä haluaa rakentaa kaasuputken Viipurista Saksan Greifswaldiin. Kuin ohimennen jossain sivulauseessa on mainittu, että putken kylkeen tulee myös nopea valokuituyhteys. Sitä pitkin venäläinen dataliikenne ohittaa pohjoismaat ja pääsee suoraan Keski-Eurooppaan.

Kumpi mahtaakaan olla venäläisille tärkeämpää: bitit vai kaasu?

<takaisin