Talouselämä 31.10.2008

Tv-maksu vaikka kirjastokortille

Työryhmä pohtii parhaillaan tv-maksun uudistamista. Sen on määrä julkistaa ehdotuksensa vuoden loppuun mennessä.

Tehtävä on vähintäänkin epäkiitollinen. Yleisradion rahoittaminen vastaanottimen omistukseen sidotulla maksulla oli hyvä ratkaisu 1960-luvulla, kun kanavia oli kaksi ja telkkariin varaa vain harvoilla, mutta tämän päivän mediamaailmassa se ei toimi.

Televisio on käytännössä kaikilla ja kanavia näkyy parhaimmillaan yli sata. Ohjelmia voi katsella tietokoneella, matkapuhelimella ja kohta jo leivänpaahtimellakin. Yritä siinä sitten selvittää, kenen pitää maksaa ja kenen ei.

Jos työryhmä on oikeasti pohtinut tällaista, sen täytyy olla epätoivoinen.

Yksinkertaisin tapa ratkaista ongelma on tehdä kaikista maksuvelvollisia. Lokakuun lopussa julkisuuteen vuoti tieto, jonka mukaan työryhmä pohtisi maksun muuttamista asuntokohtaiseksi. Kodeista ja liikehuoneistoista pitäisi maksaa, loma-asunnoista ei.

Asuntoihin jyvitetty maksu laajentaisi maksupohjaa, mutta säilyttäisi muutoin ongelmat ennallaan. Miksi liikehuoneistoista pitäisi maksaa, mutta kesämökeistä ei? Harva pystyy katsomaan televisiota töissä, mökillä sentään lähes kaikki. Ja katsookin, varsinkin sateisina kesinä.

Maksujen perintä siirtyisi taloyhtiöille ja isännöitsijöille. Heitä lienee vaikea määrätä uuden ajan lupatarkastajiksi.

Jos työryhmä on oikeasti pohtinut tällaista, sen täytyy olla epätoivoinen. Vaihtoehtoja on vähän eikä mainosrahoitusta saa edes ehdottaa.

Nettikeskusteluissa eniten kannatusta saa maksukorttimalli. Ylestä pitäisi tehdä maksukanava, jonka katsomiseen tarvittaisiin kortti. Ne maksavat, jotka katsovat on ajan henki.

Maksukorttimalli on kuitenkin poissa laskuista. Kodeissa on puoli miljoonaa digisovitinta, joista maksukorttipaikka puuttuu, koska sitä ei aikoinaan vaadittu.

Ehdotuksessa on toinenkin ongelma: Ylestä ei voi tehdä valtiollista maksukanavaa. Valtio ei ole tv-yhtiö eikä Yleisradio liiketoimintaa.

Sen sijaan Yleisradion tehtävänä on tuottaa julkista palvelua: asiallisia ohjelmia, joihin bisnespohjalta toimivat kanavat eivät kykene tai halua.

Suuri määrä kaupallisia kanavia suoltaa väkivaltaelokuvia, halpaa viihdettä, tosi-tv:tä ja muka-dokumentteja, joiden aiheina ovat rikokset, onnettomuudet ja poliisivideot.

Yleisradiota tarvitaan enemmän kuin koskaan. Ellei sitä olisi, se pitäisi keksiä.

Nyt täytyy vain keksiä, mistä rahat.

Lähin vertailukohta Yleisradiolle löytyy kirjastolaitoksesta. Vuosikymmenten ajan kirjasto on tarjonnut ilmaiseksi niin viihdettä kuin viisauttakin.

Kansan hyvästä lukutaidosta ja yleissivistyksestä on kiittäminen juuri kirjastoja. Yritykset ja kansantalous ovat hyötyneet asiasta epäsuorasti.

Kukaan ei ole vakavissaan ehdottanut kirjastojen muuttamista maksullisiksi tai kirjastomaksun lisäämistä lukulasien hintaan. Kirjastot ja koulutus on nähty peruspalveluina, joiden rahoittamiseen kaikki osallistuvat.

Tietoyhteiskunnassa Ylellä pitäisi olla sama asema. Käytännössä se merkitsisi toiminnan rahoittamista verotuksen kautta.

Asuntokohtainen tv-maksu johtaa samaan lopputulokseen kuin verotus, mutta säilyttää maksun epäoikeudenmukaisuuden. Onhan kohtuutonta, että tv-maksu on kaikille sama; siitä ei anneta nuoriso- eikä vanhusalennuksia.

Veromallissa maksuosuus määräytyisi sentään tulojen mukaan.

Yle itse ei halua budjettirahoitusta, koska se epäilee riippumattomuutensa vaarantuvan ja tulojensa alkavan vaihdella valtion rahatilanteen mukaan.

Poliitikkojen vaikutusvallan kasvua on turha pelätä, he päättävät jo nyt Ylen asioista. Esimerkiksi rahoitustyöryhmän 11 jäsenestä kahdeksan on kansanedustajia.

Pääministeri Vanhanen sanoi eduskunnan kyselytunnilla 28.2.2008 asian suoraan: Yle on selkeästi eduskunnan valvonnassa ja hallinnassa oleva laitos. Työryhmän kansanedustajat päättävät siten oman laitoksensa tulevaisuudesta.

On kuitenkin totta, että budjettirahoituksen myötä Yle tulisi riippuvaiseksi valtiontalouden tilasta. Niinhän kirjastoillekin on käynyt.

Mutta miksi Ylen pitäisikään olla suhdanteiden yläpuolella? Mikä oikeus sillä on nostaa omaa maksuaan vuosittain, vaikka kotitaloudet ja yritykset joutuvat tinkimään kaikesta? Lähestyvästä taantumasta huolimatta tv-maksu nousee ensi vuonna jo 224 euroon, mikä on 4,1 prosenttia nykyistä enemmän.

Sivistyksen ja kulttuurin nimissä tv-lupa voidaan sitoa jatkossa vaikka kirjastokorttiin. Sen saa edelleen ilmaiseksi.

<takaisin