Talouselämä 20.2.2009

Mistä luovut viimeiseksi?

Jos taloudellinen taantuma äityy todella pahaksi, joudut vielä asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Mistä arkipäivän mukavuuksista olisit valmis luopumaan?

Maksulliset tv-kanavat ovat monen karsintalistalla ensimmäisenä. Vapailla kanavilla lähetettiin viime vuonna keskimäärin 314 ohjelmaa päivässä. Se on enemmän kuin kukaan ehtii katsoa.

Vapaat kanavat eivät tietenkään ole ilmaisia, sillä ne edellyttävät tv-maksun suorittamista. Moni on tosin valmis luopumaan siitäkin, joko laillisesti tai laittomasti.

Seuraavana listalla ovat ulkomaanmatkat. Ne voi vaihtaa halvempaan kotimaan matkailuun ja ruotsinristeilyihin.

Moni voi luopua auton käytöstä, ja on jo tehnytkin sen. Pääkaupunkiseudun ruuhkat ovat helpottuneet niin paljon, että akuutti tarve ruuhkamaksuihin ja tietulleihin on poistunut.

Seuraavaksi voi luopua... no, lista on joka tapauksessa pitkä.

Ehdottomasti välttämättömien asioiden lista paljon lyhyempi. Tarvitsemme edelleen ruokaa, vaatetta ja terveydenhuoltoa.

Niin – ja tietoliikennettä. Kuinka moni pystyisi luopumaan matkapuhelimesta ja nettiyhteydestä?

Voit testata, kuinka riippuvainen olet uudesta tekniikasta. Jätä puhelin aamulla kotiin ja vedä nettipiuha irti työkoneesta.

Onnistuuko? Tuskinpa vain. Työ, ystävät, viihde ja tieto edellyttävät toimivaa tietoliikennettä. Ilman nettiä ja puhelinta ihminen syrjäytyy muutamassa tunnissa.

Yle esitti viime keväänä ohjelmasarjaa, jossa joukko suomalaisia luopui muutamaksi viikoksi televisiosta, netistä ja matkapuhelimista.

Helpointa oli luopua televisiosta. Puhelin ja netti osoittautuivat eräille osallistujille niin tärkeiksi, että heidän oli pakko jättää koe kesken.

Nettiyhteydestä pidetään kiinni viimeiseen asti myös sen vuoksi, ettei se ole varsinainen kulu vaan pikemminkin säästämiskeino. Kaikenlainen asiointi sujuu edullisemmin, kun liikkumisen kustannukset jäävät pois.

Ajatellaan vaikkapa sanomalehtiä, jotka sijoittuvat karsintalistan kärkipäähän. Moni on jo siirtynyt lukemaan lehdet ja uutiset netistä ilmaiseksi. Käyttäjät odottavat, että uutiset ilmestyvät www-sivuille ikään kuin tyhjästä ja itsestään.

Todellisuudessa uutistuotanto on kallista, eikä pieni kielialue pysty elättämään verkkopalvelua pelkillä mainostuloilla. Tähän asti ilmaispalveluita on rahoitettu lehtien tilaus- ja myyntituloilla, mutta taantuma kiihdyttää niiden laskutrendiä.

Suomalaisten kiinnostus uutisiin on kansallisen ylpeyden aihe. Haluamme tietää, mitä muualla tapahtuu. Monipuolinen uutistarjonta on demokratian edellytys. Ilman tietoa kansa ei voi vaikuttaa eikä keskustella.

Kaikki haluavat lukea Suomessa tehtyjä suomenkielisiä uutisia, mutta kukaan ei haluaisi maksaa niistä. Yhtälö on mahdoton.

Perinteisesti on uskottu, että vapailla markkinoilla kysyntä synnyttää aina tarjontaa. Netissä vanhoihin oppeihin ei kannata luottaa sokeasti, sillä pelisäännöt ovat muuttuneet. Nollaa vastaan on vaikea kilpailla.

Käyttäjät ovat tottuneet ilmaisiin nettipalveluihin, eikä heidän ajatteluaan ole enää helppo muuttaa. Jos vaihtoehtona on ryhtyä maksamaan aiemmin ilmaisista palveluista tai luopua niistä kokonaan, valtaosa valitsee todennäköisesti jälkimmäisen vaihtoehdon.

Jonkinlaiset uutiset löytyvät aina blogeista ja CNN:n verkkosivuilta.

Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen sanoi helmikuun alussa sen, mitä kukaan muu ei ole vielä uskaltanut ääneen lausua: on mahdollista, ettei suomalainen maksullinen media selviä edessä olevasta murroksesta.

Olet ehkä valmis luopumaan sanomalehdistä, mutta oletko valmis luopumaan myös uutisista?

Ne hyödykkeet, joita ilman kuluttajat eivät voi olla, tarjoavat kaikkia kiinnostavan rahastusmahdollisuuden. Edellisen taantuman aikaan ehdotettiin lisäveroa matkapuheluille. Tekijänoikeusjärjestöt vaativat joka vuosi hyvitysmaksun määräämistä kännyköille, joilla voi tallentaa musiikkia.

Nuoret ovat itse ehdottaneet laajakaistayhteyksille lisämaksua, joka oikeuttaisi lataamaan musiikkia ja elokuvia netin vertaisverkoista. Iso-Britannian kyljessä sijaitsevalla Man-saarella asia on edennyt jo lakiesityksen asteelle.

Voisiko ajatella, että jonain päivänä suomalaista verkkomediaa rahoitettaisiin laajakaistamaksuilla? Taatusti useampi lukee netistä uutisia kuin lataa sieltä musiikkia.

Yleisradio on ehdottanut elvytysrahaa, joka kanavoitaisiin sen kautta tilauksina tuotantoyhtiöille. Onko Yle jatkossakin ainoa taattuun rahoitukseen oikeutettu sisältötuottaja, vai voisiko myös nettimedia olla säilyttämisen arvoinen?

<takaisin