Talouselämä 17.4.2009

Tarkkaile naapuriasi, raportoi poikkeavuudet

Tietokilpailukysymys: mistä maasta on kyse? Tässä maassa poliisi levittää julisteita, joissa kansalaisia kehotetaan tarkkailemaan naapureitaan ja raportoimaan kaikesta epäilyttävästä.

Julisteissa varoitetaan myös epäilyttävästi käyttäytyvistä ihmisistä, jotka liikkuvat kameran kanssa. Toinen epäilyttävä ryhmä ovat henkilöt, joilla on useampi kuin yksi matkapuhelin. Näistäkin havainnoista tulee ilmoittaa poliisille.

Tuore laki kieltää poliisin ja armeijan henkilöiden valokuvaamisen. Sen rikkojaa uhkaa enimmillään 10 vuoden vankeustuomio.

Lisää lainsäädäntöä: lokakuusta 2007 lähtien rikoksesta epäilty on ollut velvollinen luovuttamaan salasanansa poliisille sitä pyydettäessä. Ei kannata vedota muistamattomuuteen; siitä voi seurata parin vuoden vankeusrangaistus.

Vielä yksi tilastotieto: maassa on enemmän valvontakameroita kuin missään muualla. Osa kameroista on erikoistunut autoihin. Konenäkö tunnistaa rekisterinumerot ja lähettää maksulapun automaattisesti postissa kotiin.

Ei, kyseessä ei ole Pohjois-Korea eikä Kiina. Maa on Iso-Britannia.

Ulkomaalainen voi vain hämmästellä, millaiseksi Magna Cartan koti on muuttunut. Maa, joka jo vuonna 1215 toteutti kaikkien perustuslakien ja ihmisoikeusjulistusten esi-isän, on tänään maailman kehittynein valvontayhteiskunta.

Britanniassa länsimainen huipputekniikka yhdistyy diktatuureista tuttuun epäluottamuksen ja pelon ilmapiiriin. Koska valtio ei voi Kiinan tavoin palkata tuhansia henkilöitä tarkkailemaan kansalaisia, sen on turvauduttava tekniikan apuun.

Sähköisen viestinnän yleistyessä valvonta käy yhä helpommaksi. Hallituksen uusin suunnitelma ulottaisi seurannan kaikkialle: puhelimiin, sähköposteihin, surffaukseen – jopa netin yhteisöpalveluihin.

Ehdotus on syystäkin saanut opposition takajaloilleen. Voi vain kuvitella, minne kaikkialle näin kerätyt tiedot voisivat levitä. Britannialla on tästä huonoja kokemuksia. Kansalaisten henkilötietoja sisältäviä romppuja ja usb-tikkuja on kadonnut ja joutunut vääriin käsiin.

Kolumnin otsikko on lainattu vanhasta Pahkasiasta, joka oli huumorilehti. Tekniikan kehitys on niin nopeaa ja arvaamatonta, että vitseillä on paha tapa toteutua.

Maxwell Smartin kenkäpuhelin nauratti 1960-luvulla tv-katsojia, mutta 30 vuotta myöhemmin heillä itsellään oli samanlainen.

On pelättävissä, että nyt huonolta vitsiltä vaikuttava brittikäytäntö leviää vielä koko Eurooppaan, eikä Suomikaan jää tästä osattomaksi.

Pääkaupunkiseudun ruuhkamaksuja varten on suunniteltu malleja, joissa maksu perittäisiin ajokilometrien mukaisesti. Tämä edellyttäisi autoihin asennettavaa gps-paikanninta. Sen avulla jokaisen auton liikkumista voitaisiin seurata yksilöllisesti.

Edes vihreät, jotka pelottelivat Lex Nokian johtavan valvontayhteiskuntaan, eivät pidä tätä ongelmana. Heidän oma ehdotuksensa perustuu niin ikään satelliittiseurantaan ja 13 sentin kilometrimaksuihin.

Vihreiden ehdotuksessa ajetut reitit jopa tallentuisivat auton muistiin, josta ne voitaisiin oikeuden päätöksellä tarkistaa jälkikäteen. Autosi kertoo, missä olet ajellut. Huh!

Isoveli kelpaa vihreillekin, kunhan sen väri on vihreä.

Jos ruuhkamaksuihin joudutaan menemään, eikö yksinkertainen kertamaksu ja anonyymi rahastus riitä?

Suomi on täynnä maksuja, joita ei voida periä eikä kohdistaa täsmällisesti. Esimerkiksi tyhjistä levyistä ja digibokseista perittävä hyvitysmaksu on sokea niin maksajien kuin maksun saajienkin suhteen. Tärkeintä on periaate.

Suomalaisen mielikuva tv-sarjojen Britanniasta on agathachristiemäinen maalaiskylä, jonka asukkailla on kyllä omat salaisuutensa, mutta niitä urkitaan korkeintaan juoruilemalla teekupposen ääressä.

Jos Englanti olisi säilynyt tällaisena, valvontayhteiskuntaa ei olisi syntynyt. Terrorismi on luonut maaperän urkinnalle. Pelko on muuttanut idyllin painajaiseksi.

Yleiseen turvallisuuteen vetoaminen toimii aina lakeja kiristettäessä. Näin siitä huolimatta, ettei valvontakameroilla ja kuvauskielloilla ole estetty ensimmäistäkään terrori-iskua. Turvallisuus on tunne, ei fakta.

EU:n yhteiset päätökset sitovat myös Suomea. Esimerkiksi passien sähköisissä sormenjäljissä ei ole juurikaan kansallista liikkumavaraa.

Yksi oleellinen seikka on kuitenkin omissa käsissämme. Voimme huolehtia siitä, ettei maahamme synny Britannian tapaan yhteiskunnallisia jännitteitä, jotka luovat tarvetta ja yleistä hyväksyntää valvonnan lisäämiselle.

<takaisin