Talouselämä 16.10.1998

Tietoverkot tekevät ihmisiä tarpeettomiksi

Suomi on Internet-yhteyksien käyttäjätiheydessä maailman ykkösmaa. Missään muualla ei väkilukuun suhteutettuna ole yhtä paljon netissä surffaavia kansalaisia.

Tilastoykkösen asema on ylpeyden aihe suomalaisille poliitikoille, jotka mielellään ottavat kunnian asiasta itselleen. Korkeimmalta viralliselta taholta tuetaan mielellään Suomi ykköstietoyhteiskunnaksi-kampanjoita, vaikkei kampanjoiden sisältöä tai vaikutuksia aina ymmärrettäisikään.

Tietoyhteiskunnan pohtimiseen ja rakentamiseen käytetään vuodessa miljardi markkaa rahaa. Usein työryhmien työstä ei ole muuta tulosta kuin paperinippu, joka on vanhentunut jo syntyessään.

Suomalainen tietoyhteiskunnan rakentaminen on jäänyt aivan liian abstraktille tasolle, jotta se kiinnostaisi kansalaista ja jotta sillä olisi todellista vaikutusta siellä, missä alan muutokset ovat nopeimmat: liike-elämässä.

Suomi ei suinkaan noussut netin aktiivikäyttäjäksi valtion kampanjoiden ansiosta. Ne käynnistettiin vasta, kun Suomi oli ohittanut aluksi ykköstilaa pitäneen Islannin. Netti hiipi Suomeen salaa ja kenenkään huomaamatta.

Tietoverkkojen käyttö sopii hyvin suomalaiseen kansanluonteeseen. Vierailun sijaan suomalainen soittaa mieluummin kännykällä tai lähettää sähköpostia. Kun ulkona on kylmää ja pimeää, ja kun liikkuminen on kallista ja etäisyydet pitkiä, Suomeen ei ole syntynyt sellaista yhdessäolon ja seurustelun kulttuuria kuin Keski- ja Etelä-Euroopan maihin.

Suomalainen ei myöskään halua palvelua - eikä ainakaan halua maksaa siitä - joten verkon itsepalvelujärjestelmät on otettu hyvin vastaan. Jotain tietenkin painaa sekin, että verkkoyhteyksien hinnat ovat kilpailun vuoksi meillä eurooppalaista tasoa alemmat. Lyhyesti sanoen: toiminta tietoverkossa sopii suomalaiselle kuin nenä päähän.

Tietoverkkoihin perustuva talous ja yhteiskunta ei ole ongelmaton, vaan kyse on valtavasta ja nopeasta rakennemuutoksesta. Verkossa menestyminen vaatii uudenlaisia taitoja ja asenteita. Myös liiketoiminnan pelisäännöt verkkomarkkinoilla ovat aivan uudenlaiset.

Tunnettuja esimerkkejä netin menestystarinoista ovat kirjakauppa Amazon ja tietokonevalmistaja Dell. Molemmat ovat yltäneet miljoonien markkojen päivämyyntiin optimoimalla jakeluketjun ja myymällä tavaran suoraan kuluttajille. Toiminta on tehokasta, nopeaa ja globaalia. Verkkokauppa on tehokasta, koska niin monta välivaihetta ja turhaa porrasta jää pois. Verkkoon ei kuitenkaan mahdu monta Amazonia tai Delliä, joten edessä on raaka karsinta. Monet nykyiset työtehtävät ja osa yrityksistäkin katoavat, koska ne eivät pysty kilpailemaan verkon kanssa.

Verkon pitäisi synnyttää valtava määrä kokonaan uutta liiketoimintaa, jotta perinteisiltä aloilta karsiutuneet yritykset ja työntekijät saataisiin työllistettyä. Tästä toiminnasta näkyy Suomessa vasta orastavia merkkejä.

On epäselvää, voivatko uudenlaiset yritykset koskaan työllistää nyt tarpeettomaksi käyviä ihmisiä. Verkon luomat uudet työtehtävät kun vaativat joko suurta asiantuntemusta tai korkeaa luovuutta. Näitä kykyjä voidaan edesauttaa koulutuksella ja kasvatuksella, mutta vaikutus näkyy hitaasti.

Verkottumisen toinen uhka onkin juuri kehityksen nopeudessa. Maatalousyhteiskunnasta teolliseen kauteen siirtyminen kesti pari sataa vuotta. Ihmisille jäi aikaa sopeutua muutokseen ja tehtaat pystyivät imemään maaseudulla tarpeettomiksi käyneet ihmiset. Nyt vastaava muutos tapahtuu parissa kymmenessä vuodessa, mikä on ihmisen kannalta aivan liian lyhyt aika.

Suuren käyttäjämäärän vuoksi Suomella on tahtomattaan paikka tämän kehityksen kärjessä. Siksi on yllättävää, ettei Suomessa ole käyty juuri lainkaan keskustelua verkon vaikutuksista työelämään ja yhteiskuntaan. Poliitikot tai työmarkkinaosapuolet eivät pysty osallistumaan keskusteluun, koska heillä ei ole alan nopeasta kehityksestä ja teknisestä luonteesta johtuen riittäviä pohjatietoja. Jopa alan ammattilainen saa tehdä tosissaan töitä pysyäkseen mukana kehityksen vauhdissa.

Näköalapaikalla olevat alan ammattilaiset voisivat toimia keskustelun herättäjinä, mutta he ovat olleet kovin hiljaa. Esimerkiksi Nokiasta vain tutkija Ilkka Tuomi on ansiokkaasti osallistunut tietoyhteiskunnan ja sen vaikutusten julkiseen pohdintaan. Liekö sitten niin, että kaikilla alan yrityksillä on niin kiire, ettei ehditä lainkaan miettiä sitä, mitä ollaan tekemässä ja mitä vaikutuksia sillä on? Eikä viestintä- ja keskustelutaitoja ole perinteisessä insinöörikoulutuksessa arvostettu.

Keskustelua tai suunnan näyttäjän roolia voisi odottaa myös Tietotekniikan liitolta. Se ei ole kuitenkaan reagoinut tilanteeseen millään tavalla; suuri yleisö tuntee liiton vain ruoka-, koira- ja seksikirjojen kustantajana.

<takaisin