Tietoviikko 4.1.2001

Tavarataloudesta elämyskauppaan

Joulumyynti - kauppojen perinteinen kulta-aika - on taas takanapäin ja alennusmyynnit ovat alkaneet. Yleisen talouskasvun ansiosta kauppiaiden joulu oli tänäkin vuonna valkoinen, mutta tulevaisuus näyttää mustalta. Kiistaton fakta on, että yhä suurempi osa kuluttajien rahoista kanavoituu muualle kuin perinteisille kauppiaille. Varsinkin matkapuhelinlaskut ovat tehneet ison loven kuluttajien lompakkoon.

Kaupan keskusliiton Guy Wires esiintyi televisiouutisissa heti joulunpyhien jälkeen ja kertoi, että kauppa on jo kymmenen vuoden ajan menettänyt osuuttaan kuluttajien rahankäytöstä. Kun vuonna 1990 tavarakauppa haukkasi yli 60 prosentin osuuden kuluttajien kukkaroista, osuus on nyt tippunut reiluun 50 prosenttiin.

Kulutustottumusten muuttumiseen on varmasti useita syitä, mutta yksi niistä on helppo havaita omassa elämässäkin - varsinkin näin vuoden vaihtumisen aikoihin. Pikainen inventaario osoittaa, että kodeista ei enää näytä puuttuvan mitään. Itse asiassa nurkat ovat väärällään rojua, jota pursuaa laatikoista ja komeroista. Länsimaisen ihmisen materiaaliset tarpeet on tyydytetty, eivätkä japanilaiset insinöörit ole enää pitkään aikaan keksineet mitään uutta vimpainta, joka kaikkien pitäisi saada. Korvalappustereolle ei ole löytynyt seuraajaa. Lähimmäksi ylsi ehkä Tamagotchi, mutta halvan hinnan ja nopeasti ohi menneen villityksen vuoksi sen tuoma rahavirta jäi lyhyeksi.

Televisioiden, videoiden ja kodinkoneiden myyntiluvut ovat pelkkää suoraa viivaa, jossa ei ole tietoakaan kasvusta. Autojen myyntimäärät jopa laskevat. Ei ihme, että Japanin talous on vaikeuksissa.

Tavaroiden sijaan kansalaisten mielenkiinto on siirtymässä elämysten kuluttamiseen. Keskimäärin yhä lisääntyvä vapaa-aika ja toisaalta työtahdin kiristyminen saa kuluttajat haluamaan elämäänsä vaihtelua, tunteita ja elämyksiä. Tulevaisuuden menestystuotteita eivät ole entisenkaltaiset tavarat, vaan matkat, pelit ja viihde. Helposti hankittavat elämykset sopivat nykyihmiselle, joka ei halua tuhlata aikaansa eikä nähdä vaivaa. Tyydytys, ilo ja pako arjesta noudattaa kolmen H:n kaavaa: halvalla, helposti ja heti.

Kulutuksen painopisteen muuttumisen pitäisi panna kellot soimaan myös Suomessa. Tähän asti olemme arvostaneet lähinnä insinöörikeskeistä osaamista, joka perustuu konkreettisten tavaroiden valmistukseen. Ihailemme Nokiaa ja sen päteviä insinöörejä, koska Nokian matkapuhelimet leviävät kaikkialle maailmaan ja tekevät suomalaista osaamista tunnetuksi.

Ilo voi kuitenkin osoittautua lyhytaikaiseksi. Vielä nyt matkapuhelinala kehittyy nopeasti, mikä saa kuluttajat vaihtamaan puhelinta parin vuoden välein. Lisäksi maailmassa on ainakin miljardi potentiaalista ostajaa, joilla ei vielä ole ensimmäistäkään puhelinta. Mutta jonain päivänä kaikilla on kännykkä, eikä siihen voi enää lisätä mitään järkevää uutta toimintoa. Puhelimen hinta on romahtanut ja todellinen bisnes siirtynyt muualle.

Nokia tietää tämän. Se onkin panostamassa miljardeja Nokia Clubiin, jossa rahavirrat tulevat kännyköihin myytävistä palveluista. Elämysten - kuten pelien ja soittoäänten - myynti on tulevaisuuden bisnestä. Ja mikä parasta: niiden markkinat ovat lähes loputtomat. Saman tuotteen voi jopa myydä useaan kertaan yhdelle ja samalle asiakkaalle.

Kun Japanin tavaravalmistukseen perustuva talous on taantunut, taloudellinen valta on siirtynyt Yhdysvaltoihin. Maa on aina ollut palvelujen ja sisällöntuotannon suvereeni ykkönen. Juuri alkaneella 2000-luvulla tietoverkot levittävät sisällön entistä tehokkaammin kaikkialle. Amerikkalainen musiikki, elokuvat ja tietokoneohjelmat leviävät verkon läpi suoraan kuluttajille, tehden paikalliset jakelijat ja välikädet tarpeettomiksi. Kaikki tuotot menevät suoraan Yhdysvaltoihin.

Amerikkalaisten menestys sisältötuotannossa ei ole sattumaa, vaan seurausta pitkällisestä panostuksesta alan koulutukseen ja huikeasta ammattitaidosta. Yhden tv-sarjan tekemiseen käytetään enemmän luovaa kykyä ja ammattimaista osaamista kuin Suomessa koko vuoden kaikkiin tuotantoihin yhteensä.

Tällaista ammattitaitoa ei opita hetkessä. Kun Japanin talous oli vielä voimissaan, amerikkalaiset kävivät ottamassa oppia laatujärjestelmistä ja työntekijöiden kurinalaisuudesta. Ne olikin helppo kopioida. Sisältöteollisuus vaatii aivan toisenlaista kulttuuria. Tiukan kurin ja kuuliaisuuden sijaan tarvitaan vapautta ja luovuutta. Sitä ei voi omaksua hetkessä, vaan oikea ilmapiiri syntyy pitkän kehityksen tuloksena.

Avainsana on arvostus. On opittava arvostamaan muutakin kuin perinteistä tavarataloutta ja insinöörejä. Tällä mittapuulla parasta, mitä Suomi vuonna 2000 sai aikaan, oli Daruden, HIMin ja Bomfunkin menestys kansainvälisillä markkinoilla. Kaiken kruunasi TIME-lehden erityismaininta joulukuussa.

Kansainvälisesti menestyvät tähtemme ovat tärkeitä esikuvia nuorille. Hitaasti mutta varmasti ne myös lisäävät sisältöteollisuuden arvostusta ja merkitystä. Tämän muutoksen pitäisi näkyä myös koulutuksessa, jossa edelleen korostetaan liikaa tiedon ja pänttäämisen merkitystä luovuuden, ideoiden ja viestintätaitojen sijaan.

Vain siten voimme välttää Japanin kohtalon.

<takaisin